Koululaiselle ja mummolle oman kylän porkkanoita -Lähiruoasta Suomen vahvuus

Maaseudun Tulevaisuus kirjoitti maatiloja uhkaavasta konkurssiaallosta (26.1.). Nyt on oikeasti aika herätä tähän vakavaan asiaan. Hätä on ymmärrettävä. Tuottajan toimeentulo on tärkeää. Hallituksen on samalla otettava tosissaan maamme huoltovarmuuden edistäminen ja kotimaisen, puhtaan ruoantuotannon turvaaminen.

Joskus ainakin yksi mahdollinen ratkaisun avain voi löytyä läheltä. Lähiruoka mahdollistaisi työpaikkojen säilymistä. Ruoka olisi kotimaista. Samalla oltaisiin suomalaisen ruoantuotannon puolella.

Julkinen puoli tarvitsee paljon ruokaa ja ruoan raaka-aineksia vuosittain, kuukausittain ja päivittäin. Julkinen puoli on varsin laaja kokonaisuus, kattaen valtion virastot ja toimistot, sekä kunnissa kouluja ja vanhainkoteja sekä monet muut instanssit. Julkisella puolella käytetään kuitenkin maassamme melko vähän lähiruokaa.

Mikä ihme tässä julkisen puolen Suomessa mättää, ettei hyödynnetä oman maamme antimia täysillä? Onko se pelkästään hinta vai onko se EU:n aiheuttamaa säännöstelyn tunnetta? Väitän, että EU on osaksi syyllinen. Tuntuu sille, että EU:ssa ei anneta mahdollisuuksia maakohtaiselle kansalliselle maataloudelle kovinkaan vahvasti.

Eräs vakava estäjä tuntuvat olevan kilpailutuksen säännökset. Pelkkä lähiruoka ei taida olla kilpailutuksen puitteissa hyväksyttävin selitys tehdä hankintoja. Mutta jotainhan on voitava tehdä.

Olisi aika selvittää, miten lainsäädäntöä tai muita vaatimuksia voitaisiin muuttaa sellaisiksi, että kotimaista lähiruokaa saataisiin lisättyä. On erikoista, että ulkomailta tuodaan julkiselle puolelle paljon ruoan raaka-aineita.

Mielestäni olisi pikaisesti selvitettävä mahdollisuudet, kuinka voitaisiin julkisen puolen hankinnoissa siirtyä kohti lisääntyvää lähiruokakulttuuria.

Entinen pääministeri Antti Rinne on julkisuudessa luvannut suosia lähiruokaa.

Esitin budjettikäsittelyssä, että olisi tehty selvitys, kuinka voidaan lisätä lähiruoan käyttöä julkisella puolella. Oppositiopuolueiden kaikki ehdotukset tosin tunnuttiin eduskunnan äänestyksissä tyrmäävän.

Eduskunnassa tein ministerille kirjallisen kysymyksen aiheeseen liittyen. Kysyin, mihin aitoihin toimiin hallitus aikoo ryhtyä selvittääkseen lähiruoan käyttämisen lisäämisen julkisella puolella. Odotan vastausta innolla.

 Pelkät vaalipuheet lähiruoan lisäämiseen eivät vaikuta. Todellisilla toimilla on vaikutusta. Meidän täytyy olla oman maamme puolella. On harmillista, jos lähiruoan lisääminen estyy EU:n ohjeistuksen takia. Mielestäni näin ei saisi olla.

 Lähiruoka voisi olla vahvuutemme. Olisi hienoa, jos koululaiset koulussa ja vanhuksemme vanhainkodissa voisivat syödä lähellä tuotettua ruokaa.

Eduskunta ei myöntänyt rahaa lähiruokaselvitykseen

Jätin eduskunnassa talousarvioaloitteen, jossa esitettiin selvitystä valtion ja kuntien ruokapalveluiden siirtymisestä kotimaiseen ja lähiruokaan.

Eduskunta äänesti aloitteesta ja enemmistö (129 kansanedustajaa) oli sitä mieltä, ettei tällaisen selvityksen tekeminen ole tarpeellista. 39 kansanedustajaa äänesti aloitteen puolesta, sisältäen perussuomalaisten eduskuntaryhmän.

Lähiruuan reitti ruokapöytään on lyhyt ja sillä tuetaan alueen ruokaketjua ja paikallista ruokakulttuuria. Lähiruuan tuotanto luo työpaikkoja ja tuloja alueen asukkaille ja vahvistaa näin alueen taloutta. Valitsemalla lähiruokaa voidaan vaikuttaa alueen ympäristön tilaan ja huoltovarmuuteen. Suomessa raaka-aineita on mahdollista tuottaa turvallisesti, sillä maaperä on puhdas ja puhdasta vettä on käytettävissä runsaasti.

Minun mielestäni tulisi laatia selvitys, jossa selvitetään minkälaisia vaikutuksia olisi valtion ja kuntien ostopalveluna tuotettujen ruokapalveluiden siirtymisellä kokonaan kotimaiseen, pääsääntöisesti lähiruokaan.

Selvityksessä tarkasteltaisiin siirtymisen vaikutuksia ympäristöön, työllisyyteen sekä suoraan että välillisesti, haja-asutusalueiden elinvoimaan ja huoltovarmuuteen. Selvitettäisiin myös siirtymisen kustannusvaikutuksia edellä mainitut osa-alueet huomioon ottaen valtiolle ja kunnille, ja millä aikataululla siirtyminen olisi mahdollinen ja mitä lakimuutoksia se edellyttäisi.

Valtion ja kuntien tulee siirtyä lähiruokaan

Jätin 15.10.2019 eduskunnalle talousarvioaloitteen, jossa esitetään Maa- ja metsätalousministeriölle määrärahaa lähiruoka-selvitykseen.

Tämä on hanke, jota jokaisen suomalaisen pitäisi kannattaa. Laajamittaisella kotimaisen ruuan etusijalle laittamisella on valtava merkitys koko Suomen asuttuna pitämiselle ja huoltovarmuudelle.

Lähiruoka on ekologisesti ja sosiaalisesti kestävää

Lähiruuan reitti ruokapöytään on lyhyt ja sillä tuetaan alueen ruokaketjua ja paikallista ruokakulttuuria. Lähiruuan tuotanto luo työpaikkoja ja tuloja alueen asukkaille ja vahvistaa näin alueen taloutta. Valitsemalla lähiruokaa voidaan vaikuttaa alueen ympäristön tilaan ja huoltovarmuuteen. Suomessa raaka-aineita on mahdollista tuottaa turvallisesti, sillä maaperä on puhdas ja puhdasta vettä on käytettävissä runsaasti.

Valtion ja kuntien tulisi näyttää esimerkkiä ja suosia suomalaisia elintarvikkeita

Haluan, että ministeriö selvittää minkälaisia vaikutuksia olisi valtion, kuntien ja em. tahojen ostopalveluna tuotettujen ruokapalveluiden siirtymisellä kokonaan kotimaiseen, pääsääntöisesti lähiruokaan.

Siirtymisellä kotimaiseen, pääsääntöisesti lähiruokaan olisi valtava merkitys koko Suomelle.

Selvityksessä tarkasteltaisiin siirtymisen vaikutuksia ympäristöön, työllisyyteen sekä suoraan, että välillisesti, haja-asutusalueiden elinvoimaan ja huoltovarmuuteen. Selvitettäisiin myös siirtymisen kustannusvaikutuksia edellä mainitut osa-alueet huomioon ottaen valtiolle ja kunnille. Selvityksessä selvitettäisiin myös millä aikataululla siirtyminen olisi mahdollinen ja mitä lakimuutoksia se edellyttäisi. On selvää, ettei tällaista pystytä heti toteuttamaan 100 prosenttisesti ja tähän tarvitaan siirtymäaika. Tärkeintä on, että tämä on tavoite, johon pyritään ja myös päästään.

Kotimaisen ruuan kujanjuoksu

Kesäisen sivutien varressa Mansikki ja Apila popsivat heinää. Tuo mielikuva tuntuu usein jo utopistiselle. Yleisestä tuli harvinainen. Kotimainen ruoka ei ole itsestäänselvyys. On asioita, joita voitaisiin tehdä lähiruoan eteen.

Tuottajat eli maatalouden tosiammattilaiset osaavat vihjata keinoja. Edellytykset on oltava. Kuljetuskelpoinen tieverkko sekä lomittajien saatavuus on turvattava. Tiloja vähenee. Suomen huoltovarmuus voi kärsiä, ja siitä pitää olla huolissaan. Tilojen konkurssitkin ovat ikäviä uutisia. Miten on jaksamisen laita? Onnistuuko lähiruoan suosiminen?

Kuinka voitaisiin ottaa enemmän julkisissa hankinnoissa, kuten kunnissa, huomioon lähellä tuotetut tuotteet? Se olisi iso asia. Miksi hinta usein asetetaan suurimmaksi sanelijaksi kaikessa? Entäs jos eräs kriteeri olisikin lähilaatu? Kilpailutus on nykypäivän sana. Se tosin tuntuu joskus kääntyneen itseään vastaan. On aika erikoista, että kilpailutuksissa ei voisi olla lähituotanto eräs kriteereistä. Tuntuu oudolle.

EU sanelee. Miksei siis lähiruoka olisi nimenomaan EU:n ihanne, etenkin kun ilmastovaikutuksista niin paljon puhutaan? Kai nyt pitäisi olla selvää, että lähellä tuotettu on aito ekoteko. Eikö muutos olisi paikallaan? Onko EU tekemässä tuotannon ja maatalouden pohjoisessa niin byrokraattisesti vaikeaksi, että eteläisemmät valtiot ruokkivat pian koko Euroopan? Ei se niin saa olla.

On outoa, että lihan syönnin ja jopa maidon juonnin syyllistämisestä edes puhutaan. Moni isäntä ja emäntä olisi kuunnellut suu auki tuota puhetta muutama vuosikymmen sitten.

Entäs jos tuotteissa olisi oikeasti joku virallinen merkintä, jossa isolla osoitettaisiin, että tuote on läheltä. On sydän- ja avainlippumerkit. Lähimerkki voisi olla kova sana.

On tärkeää, että Suomessa huomioidaan se, ettemme ole politiikallamme ahdistamassa liikaa Suomessa pärjäämistä ja elämistä. Tuntuu sille, että viherpunahallitus ei tätä huomioi. Hallitusohjelmassa tunnutaan kovasti olevan huolissaan muista maista. Jopa niin, että erillinen Afrikka-ohjelmakin laaditaan. Ei hallituksella ainakaan tunnu olevan Suomen lähiruoka mielessä, kun 700 miljoonaa euroa on varaa laittaa Afrikkaan! Tieverkon kehnosta kunnosta ollaan maaseudulla huolissaan. Tuskinpa riittäisi Mannerheimintielläkään kotimaista leipää, ellei olisi viljelijöitä ja tieverkostoa.