Kategoria: Kotimainen ruoka

Valtion ja kuntien tulee siirtyä lähiruokaan

Jätin 15.10.2019 eduskunnalle talousarvioaloitteen, jossa esitetään Maa- ja metsätalousministeriölle määrärahaa lähiruoka-selvitykseen.

Tämä on hanke, jota jokaisen suomalaisen pitäisi kannattaa. Laajamittaisella kotimaisen ruuan etusijalle laittamisella on valtava merkitys koko Suomen asuttuna pitämiselle ja huoltovarmuudelle.

Lähiruoka on ekologisesti ja sosiaalisesti kestävää

Lähiruuan reitti ruokapöytään on lyhyt ja sillä tuetaan alueen ruokaketjua ja paikallista ruokakulttuuria. Lähiruuan tuotanto luo työpaikkoja ja tuloja alueen asukkaille ja vahvistaa näin alueen taloutta. Valitsemalla lähiruokaa voidaan vaikuttaa alueen ympäristön tilaan ja huoltovarmuuteen. Suomessa raaka-aineita on mahdollista tuottaa turvallisesti, sillä maaperä on puhdas ja puhdasta vettä on käytettävissä runsaasti.

Valtion ja kuntien tulisi näyttää esimerkkiä ja suosia suomalaisia elintarvikkeita

Haluan, että ministeriö selvittää minkälaisia vaikutuksia olisi valtion, kuntien ja em. tahojen ostopalveluna tuotettujen ruokapalveluiden siirtymisellä kokonaan kotimaiseen, pääsääntöisesti lähiruokaan.

Siirtymisellä kotimaiseen, pääsääntöisesti lähiruokaan olisi valtava merkitys koko Suomelle.

Selvityksessä tarkasteltaisiin siirtymisen vaikutuksia ympäristöön, työllisyyteen sekä suoraan, että välillisesti, haja-asutusalueiden elinvoimaan ja huoltovarmuuteen. Selvitettäisiin myös siirtymisen kustannusvaikutuksia edellä mainitut osa-alueet huomioon ottaen valtiolle ja kunnille. Selvityksessä selvitettäisiin myös millä aikataululla siirtyminen olisi mahdollinen ja mitä lakimuutoksia se edellyttäisi. On selvää, ettei tällaista pystytä heti toteuttamaan 100 prosenttisesti ja tähän tarvitaan siirtymäaika. Tärkeintä on, että tämä on tavoite, johon pyritään ja myös päästään.

Kuinka voi olla, että kilpailutuksen lainsäädäntö ikään kuin estää lähiruokapainotuksen?

Suomessa tuotettu ruoka on puhdasta.

Helsingin kaupunginvaltuusto päätti 25.9. ottaa huomioon valtuustoaloitteen, jossa on tavoitteena vähentää lihan ja maidon kulutusta. Kulutusta oli esitetty puolitettavaksi vuoteen 2025 mennessä. Aloite on herättänyt kiivasta keskustelua.

Pääkaupungissamme tämä maidon ja lihankulutuksen radikaalisesti suunniteltu vähentäminen on ikävä viesti kotimaiselle maidon- ja lihantuotannolle. Olisi huomioitava, kuinka Suomessa jatkossakin saadaan tuotanto pysymään ja kannattamaan.

Kunnissa ja kaupungeissa olisi tärkeää miettiä ruuan kotimaisuusastetta, ja julkisissa hankinnoissa on pohdinnan paikka.

Suomessa tuotettu ruoka on puhdasta. On selvää, että lähellä tuotettu ruoka on oikea ekoteko verrattuna siihen, että ruoka tuodaan kaukaa muista maista.

Kuinka voi olla, että kilpailutuksen lainsäädäntö ikään kuin estää lähiruokapainotuksen? Onko niin, että EU:sta halutaan systeemi, jossa tuotantoa on vain Suomea eteläisimmissä maissa?

Nimenomaan Suomessa olisi hyvin tärkeää panostaa lähiruokaan ja kotimaisuuteen. Meidän omavaraisuudelle ja maamme huoltovarmuudelle tulee antaa arvoa. On ikävä arvopohja, jos tulevaisuudessa mennään siihen, että suomalainen tuotanto vain vähenee vähenemistään. Rinteen hallitusohjelmassa ei ole panostettu suomalaiseen tuotantoon riittävästi.

Liha- ja maitomylläkällä ikävä viesti maataloudelle

Helsingin kaupunginvaltuuston päätös antaa mielestäni ikävän signaalin suomalaiselle tuotannolle. Helsingin kaupunginvaltuusto päätti 25.9. ottaa huomioon valtuustoaloitteen, jossa on tavoitteena vähentää lihan ja maidon kulutusta. Kulutusta oli esitetty puolitettavaksi vuoteen 2025 mennessä. Aloite on herättänyt kiivasta keskustelua.

Mielestäni pääkaupungissamme tämä maidon ja lihankulutuksen radikaalisesti suunniteltu vähentäminen on ikävä viesti maamme kotimaiselle maidon- ja lihantuotannolle.

Meillä Suomessa on nykyisellään maidon ja lihantuotantoa. Olisi huomioitava, kuinka Suomessa jatkossakin saadaan tuotanto pysymään ja kannattamaan.

Mielestäni olisi tärkeää kunnissa ja kaupungeissa miettiä ruoan kotimaisuusastetta. Julkisissa hankinnoissa on pohdinnan paikka.

Suomessa tuotettu ruoka on puhdasta. On selvää, että lähellä tuotettu ruoka on oikea ekoteko, verrattuna jos ruoka tuodaan kaukaa muista maista.

Kuinka voi olla niin, että kilpailutuksen lainsäädäntö ikäänkuin estää lähiruokapainotuksen? Onko niin, että EU:sta halutaan systeemi, jossa tuotantoa on vain Suomea etelämmissä maissa?

Mielestäni nimenomaan pohjoisessa maassamme, Suomessa olisi hyvin tärkeää panostaa lähiruokaan ja kotimaisuuteen. Meidän omavaraisuudelle ja maamme huoltovarmuudelle tulee antaa arvoa. Mielestäni on ikävä arvopohja, jos tulevaisuudessa mennään siihen, että suomalainen tuotanto vain vähenee vähenemistään. Rinteen hallitusohjelmassa ei ole mielestäni panostettu suomalaiseen tuotantoon riittävästi.

Suomessa aitoja ekotekoja ovat ne, joilla turvataan kotimainen tuotanto ja teollisuus

Budjettiin esitetään polttoaineen veronkorotuksia. Tämä tulee tuntumaan erityisesti pitkien etäisyyksien Suomessa. Maaseudulle tällä on erityisen suuri merkitys. Kuljetuskustannuksien ennakoidaan nousevan. Kuljetuskustannukset tulevat näkymään tuotteiden hinnoissa. Kun tuotteiden hinta nousee, niin se tuntuu vaikutuksina myös ostovoimassa.

Suomalainen tuotanto ja maatalous tuskin ilahtuvat polttoaineen hintojen noususta. Maatilalle kuljetetaan tuotteita ja tavaroita. Samoin kuljetetaan maatilan tuotteita tiloilta eteenpäin. Tiloilla tarvitaan polttoaineita. Maaseudulla harva kuluttaa polttoaineita pelkästä kuluttamisen ilosta. Kuljetuksien, kyydityksien ja koneiden käytön vaatimat polttoaineet ovat tarpeeseen perustuvia. Eivät siis humpuukia ja hurvittelua.

Esitän avoimen kysymyksen kaikille hallituspuolueille. Oletteko laskeneet, kuinka merkittävä vaikutus tällä suunnitellulla verojen korotuksella on keskivertomaatilalle? Mikä on korotuksen vaikutus maatilalla vuositasolla?

Oletukseni on, ettei punaviherhallitus ole näitä laskenut. Unohtiko hallitus suunnitelmillaan kotimaisen, suomalaisen maaseudun? Missä on kotimaisen, lähiruoan arvostus?

Tämä korotus tuskin nostaa kotimaisen tuotannon kilpailukykyä. Missä ovat verohelpotukset, jotka tukisivat kotimaista ruoan tuotantoa? Suomessa ovat aitoja ekotekoja ne, joilla turvataan kotimainen tuotanto ja teollisuus. Nyt suunnitellulla veronkorotuksella tunnutaan olevan sitä vastoin lyttäämässä maaseutua alaspäin.

Jätetäänkö Suomen koululaiset ja vanhuksen ilman lihaa ja maitoa ilmastohienostelun takia?

Arvostelen kovasti Helsingin maito- ja lihakeskustelua. Helsinki päätti ottaa huomioon valtuustossa tehdyn aloitteen, jossa maidon ja lihan kulutusta vähennettäisiin rajusti. Aloitetta on perusteltu ilmastonmuutoksen vastaisilla toimilla.

Tuntuu sille, että keskustelu on ikävä viesti kotimaiselle maatalouden tuotannolle.

Mielestäni oikeita ilmastotekoja olisi tuotannon säilyttäminen kotimaassa. Kotimaisen ruoan, kuten kotimaisen lihan ja maidon suosiminen ovat oikeita ilmastotekoja. Kotimainen teollisuus ja tuotanto on tärkeää saada säilymään täällä.

Mielestäni oli järkevää esimerkiksi panostaa verotuksen keinoin siihen, että kotimaista tuotantoa suositaan. Samoin pitäisin erittäin järkevänä, että julkisissa hankinnoissa otettaisiin enemmän huomioon kotimainen tuotanto.

Mielestä olisi myös hyvä asia, että lähiruokaan voitaisiin panostaa enemmän. Nykyisin kilpailutuksissa voidaan ottaa liian vähän huomioon lähellä tuotettu ruoka. Kärjistäen voisi todeta, että jokainen voi miettiä asiaa ihan omalle kohdalleen. Olisitko mieluummin vanhainkodissa, jossa on kotimaista ruokaa, kuten lihaan ja maitoa? Vai vanhainkodissa, jossa on pääosin ulkomailta tuotuja kasviksia, muttei paljon maito- tai lihatuotteita?

Kotimaisen ruuan kujanjuoksu

Kesäisen sivutien varressa Mansikki ja Apila popsivat heinää. Tuo mielikuva tuntuu usein jo utopistiselle. Yleisestä tuli harvinainen. Kotimainen ruoka ei ole itsestäänselvyys. On asioita, joita voitaisiin tehdä lähiruoan eteen.

Tuottajat eli maatalouden tosiammattilaiset osaavat vihjata keinoja. Edellytykset on oltava. Kuljetuskelpoinen tieverkko sekä lomittajien saatavuus on turvattava. Tiloja vähenee. Suomen huoltovarmuus voi kärsiä, ja siitä pitää olla huolissaan. Tilojen konkurssitkin ovat ikäviä uutisia. Miten on jaksamisen laita? Onnistuuko lähiruoan suosiminen?

Kuinka voitaisiin ottaa enemmän julkisissa hankinnoissa, kuten kunnissa, huomioon lähellä tuotetut tuotteet? Se olisi iso asia. Miksi hinta usein asetetaan suurimmaksi sanelijaksi kaikessa? Entäs jos eräs kriteeri olisikin lähilaatu? Kilpailutus on nykypäivän sana. Se tosin tuntuu joskus kääntyneen itseään vastaan. On aika erikoista, että kilpailutuksissa ei voisi olla lähituotanto eräs kriteereistä. Tuntuu oudolle.

EU sanelee. Miksei siis lähiruoka olisi nimenomaan EU:n ihanne, etenkin kun ilmastovaikutuksista niin paljon puhutaan? Kai nyt pitäisi olla selvää, että lähellä tuotettu on aito ekoteko. Eikö muutos olisi paikallaan? Onko EU tekemässä tuotannon ja maatalouden pohjoisessa niin byrokraattisesti vaikeaksi, että eteläisemmät valtiot ruokkivat pian koko Euroopan? Ei se niin saa olla.

On outoa, että lihan syönnin ja jopa maidon juonnin syyllistämisestä edes puhutaan. Moni isäntä ja emäntä olisi kuunnellut suu auki tuota puhetta muutama vuosikymmen sitten.

Entäs jos tuotteissa olisi oikeasti joku virallinen merkintä, jossa isolla osoitettaisiin, että tuote on läheltä. On sydän- ja avainlippumerkit. Lähimerkki voisi olla kova sana.

On tärkeää, että Suomessa huomioidaan se, ettemme ole politiikallamme ahdistamassa liikaa Suomessa pärjäämistä ja elämistä. Tuntuu sille, että viherpunahallitus ei tätä huomioi. Hallitusohjelmassa tunnutaan kovasti olevan huolissaan muista maista. Jopa niin, että erillinen Afrikka-ohjelmakin laaditaan. Ei hallituksella ainakaan tunnu olevan Suomen lähiruoka mielessä, kun 700 miljoonaa euroa on varaa laittaa Afrikkaan! Tieverkon kehnosta kunnosta ollaan maaseudulla huolissaan. Tuskinpa riittäisi Mannerheimintielläkään kotimaista leipää, ellei olisi viljelijöitä ja tieverkostoa.