Kauhistelen rahojemme käyttöä Strasbourgissa

Ranskan Strasbourgissa kokoontuu sekä Euroopan Neuvosto, että Euroopan Parlamentti säännöllisesti. Euroopan Neuvosto on ihmisoikeusjärjestö, johon kuuluu kansanedustajia koko Euroopasta. Euroopan neuvoston päämaja on Palais de l’Europe Strasbourgissa, jonka suurta istuntosalia käytetään neljä kertaa vuodessa viikon ajan, kun Euroopan Neuvosto kokoontuu istuntoon.

Muutaman sadan metrin etäisyydellä sijaitsee Euroopan Parlamentin virallinen kotipaikka. Vuonna 1992 EU:n jäsenvaltiot päättivät yksimielisesti, että tämän lisäksi toimintoja on myös Brysselissä. Mepit ja virkamiehet ja useita rekkoja kokoustarvikkeita matkustavat pariksi päiväksi joka kuukausi Brysselistä Strasbourgiin kokoustamaan. Euroopan tilintarkastustuomioistuimen mukaan vuonna 2014 Strasbourgin toimipaikan kulut olivat 109 miljoonaa euroa vuodessa. Tämän lisäksi matkakuluihin menee noin 5 miljoonaa euroa vuodessa.

Olenkin ihmetellyt, eikö näitä tiloja voisi yhdistää kahden organisaation käyttöön. Euroopan Neuvosto ja Euroopan Parlamentti eivät kokoonnu yhtä aikaa Strasbourgissa. Onneksi on kuitenkin aikeita, että parlamentilla olisi vain yksi toimipaikka. Tuollaisten isojen pytinkien pitäminen pääosin tyhjänä tai vajaakäytöllä yli 300 päivää vuodessa tuntuu suomalaisesta veronmaksajasta käsittämättömälle tuhlailulle, kauhistelee Reijonen.

Olen Euroopan Neuvoston suomen valtuuskunnan jäsen ja matkustin viime viikolla ensimmäisen kerran korona-ajan jälkeen Strasbourgiin Euroopan Neuvoston istuntoon.

Omaishoidontuki ja tuen kriteerit valtakunnallisesti yhtenäisiksi koko Suomessa

Tein eduskunnalle toimenpidealoitteen, jotta omaishoidontuki ja tuen kriteerit saataisiin yhtenäiseksi koko Suomessa.

Tuoreen eurooppalaisen kyselytutkimuksen mukaan omaishoitajat ovat kokeneet, ettei heidän työtään ole arvostettu koronapandemian aikana niin paljon kuin terveydenhoidon ammattilaisten työpanosta. Koronapandemia myös leikkasi omaishoitajien palveluita.

Hyvinvointiyhteiskuntamme romahtaa ilman omaishoitajia

Omaishoitajat muodostavat merkittävän osan terveydenhuollostamme. Tällä hetkellä meillä on noin 60 000 omaishoitajaa, jotka säästävät yhteiskunnallemme valtavan summan vuodessa. Käytännössä omaishoidon vaihtoehto on useimmiten kunnallinen hoito. Tämä vaihtoehto ei kuitenkaan ole kunnille edullisempi. Omaishoidon tuki säästää kunnille vähintään 1,3 miljardia euroa vuoden 2013 hintatasossa vuodessa verrattuna muihin hoitomuotoihin.

Omaishoidontuen saajista 58 % on 65 vuotta täyttäneitä

Ilman omaishoitajia koko terveydenhuoltomme on vaarassa. Meillä ei ole hoitopaikkoja, henkilökuntaa tai rahaa hoitaa 60 000 omaishoidettavaa laitoksissa tai palveluasumisessa. Omaishoitajien työpanosta kiitellään useissa yhteyksissä, mutta konkreettisia tekoja ei juurikaan näy. Pahimmillaan käy niin, että omaishoitaja sinnittelee hoidettavansa kanssa kotona ilman rahallista tukea ja riittävää määrää palveluita. Siitä voi seurata, että omaishoitaja voi sairastua itse. Omaishoidontuen saajista 58 % on 65 vuotta täyttäneitä.

Kuntien välillä isoja eroja

Tällä hetkellä kunnat maksavat omaishoidon tukea ja määrittävät omaishoidontuen kriteereitä. Omaishoidontuen määrä ja kriteerit vaihtelevat huomattavasti eri kuntien välillä riippuen kunnan rahatilanteesta ja päättäjien tahtotilasta omaishoitoa kohtaan. Joissain kunnissa kriteerit on nostettu niin korkealle, ettei sopimuksia tehdä kuin vasta hyvin vaativassa hoidossa. Käytännön määrittely jää kuntien harteille, vaikka laissa säädetään tiettyjä minimejä.

Lokakuussa 2019 uutisoitiin, että monessa Itä- ja Pohjois-Suomen kunnassa omaishoidon tukeen varatut määrärahat loppuivat jo lokakuussa, eikä uusia hoitosopimuksia. Tämä tarkoitti, että vanhuksen, pitkäaikaissairaan tai vammaisen huoltaja tai läheinen ei pystynyt aloittamaan omaishoitajana, koska määrärahojen puutteessa uusia omaishoidon sopimuksia ei voinut enää tehdä. Hakemukset pyydettiin tekemään uudestaan seuraavana vuonna. Omaishoitaja ei voi oikein tehdä tässä tilanteessa muuta kuin yrittää kestää. 

Joissain kunnissa ei ole loppuvuodesta myönnetty lainkaan omaishoidontukea, koska kunnalla on ollut omaishoitoon varatut määrärahat lopussa. Omaishoitaja kuitenkin hoitaa omaisensa, sai hän tukea tai ei.

Sote-uudistus aiheuttaa muutoksia omaishoidontukeen

Yhtenäistämistä tapahtuu muodostettavien hyvinvointialueiden sisällä. Kuitenkaan uudistus ei yhtenäistä omaishoitoa tasapuoliseksi koko Suomessa ja näin ollen omaishoidon asema ei ole tasapuolinen koko Suomessa.

Olisi ajankohtaista saada tuki tasapuolisemmaksi ja oikeudenmukaisemmaksi. Vaikka hyvinvointialueiden aloittaessa toimintansa myös omaishoito, sen määrärahat ja kriteerien määritys siirtyvät alueille eli leveämmille hartioille, se ei silti takaa tasapuolisuutta koko maan laajuisesti. Tasapuolisuus taataan ainoastaan muuttamalla omaishoidon tuen määrä ja omaishoidon tuen saamisen kriteerit valtakunnalliseksi.

Suomen tiet ovat luokattoman huonossa kunnossa, varsinkin Itä-Suomessa ja Lapissa

Muistutan, että Suomi on pitkien etäisyyksien ja tärkeiden maantieyhteyksien maa. Tiestön toimivuus ja maanteiden hyvä kunto ovat edellytyksenä, että maamme säilyy toimintakykyisenä. Suomen tavaraliikenteestä 85 % kulkee maanteillä kumipyörillä. Kuljetuksissa tieverkko on aina osa kuljetusta, koska sekä alku- että loppupäässä raaka-aineet pääsääntöisesti lähtevät teitä pitkin ja jakelu tapahtuu teitä pitkin.

Myös kriisitilanteissa tieverkko on ylivoimainen verrattuna raide-, lento-, tai vesiväyliin. Raideliikenteellä ei ole tulevaisuudessakaan mahdollista korvata kumipyöräliikennettä, koska raiteita ei ole järkevää, eikä mahdollista rakentaa kaikkiin tarpeellisiin kohteisiin. Vertailuna voi käyttää maantieverkon 77 925 km pituutta verrattuna rataverkon 5 924 km pituuteen. Kokonaisuudessaan valta- ja kantateitä, seutu- ja yhdysteitä, katuja ja yksityisteitä on Suomessa 480 000 km.

Teiden kunnossapito on myös ilmastoteko

Polttoaineen kulutus kasvaa merkittävästi teiden päällysteiden epätasaisuuden, päällystevaurioiden ja urien takia mm. vierintävastuksen suurentuessa. Vierintävastuksella on suuri merkitys raskaiden ajoneuvojen kulutukseen. Päällysteiden epätasaisuus voi kasvattaa polttoaineen kulutusta jopa 10 %. Näin ollen jo hiilidioksidipäästöjen vähentämisen takia teiden korjausvelka pitäisi saada purettua.

Tiestön kuntoon tulee kiinnittää huomiota myös pienempien teiden osalta, kuten 3-5 numeroisten teiden osalta. Pienillä teillä liikkuu paljon raskasta kalustoa.

Itä-Suomea ja Lappia ei saa unohtaa tierahoja jaettaessa

Suomen eri alueiden ja maakuntien painoarvo on parlamentaaristen päätöksien osalta usein asukaslukuun perustuva, kuten myös alueiden kansanedustajien määrä. Tiestöä on kuitenkin kilometreittäin mitattuna pitempiä pituuksia asukasta kohden harvemmin asutulla alueilla, esimerkkinä Itä-Suomi ja Pohjois-Suomi.

Maantiestön kunnostukseen voisi olla perusteltua jakaa käyttövaroja enemmän eri alueiden pinta-alaan liittyen tai tiestön pituuksiin liittyen. Voisi olla hyvä, jos osa rahoista jaettaisiin maakuntien alueen pinta-alaan perustuen, eikä asukaslukuun perustuen. Myös maakunnan tiekilometrien kokonaismäärä tulisi huomioita.

Liikenteeseen perustuen kerätään iso määrä vero- ym. tuloja valtion kassaan. On syytä käyttää reilusti varoja tiestömme kunnostukseen, kun korjausvelkaa on edelleen paljon. Kysyin vastuuministeriltä kirjallisessa kysymyksessä, onko mietitty tapaa jakaa tiestön kunnostukseen käytettäviä varoja enemmän maakuntien tiekilometrien määrään ja maakunnan pinta-alaan perustuen kuin asukaslukuun perustuen? Onko suunniteltu, että tämänhetkiseen tilanteeseen verrattuna suurempi osa liikenteestä perittävistä maksuista korvamerkittäisiin nimenomaan tiestön kunnossapidon ja korjausvelan hoitamiseen?

Ei oppositiotyö ole turhan räksyttämistä, jo 100 kirjallista kysymystä ministereille

Nykyisen eduskunnan työkausi on puolivälissä. Kansanedustajan työstä suurin osa tapahtuu tv-kameroiden ulottumattomissa.

Olen tähän mennessä tehnyt 4 lakialoitetta, 10 toimenpidealoitetta, 8 talousarvioaloitetta, 2 keskustelualoitetta ja 101 kirjallista kysymystä. Näiden lisäksi olen ollut myös hyvin aktiivinen istuntosalissa. Puheenvuoroja olen pitänyt 324 kappaletta.

Minut on valittu ajamaan kansalaisten asioita eduskuntaan, kuten nimike kansanedustaja kertoo. Vaikka olemme oppositiossa, ei se tarkoita, etteikö asioita voisi sieltäkin ajaa. Asioita pitää kyseenalaistaa. Tärkein osa kansanedustajan työtä on valiokunnissa tehtävä lainvalmistelutyö. Kuulun sosiaali- ja terveysvaliokuntaan ja talousvaliokuntaan, sekä varajäsenenä maa- ja metsätalousvaliokuntaan.

Miten nyky-Suomessa lääkitystiedot ovat miten sattuu?!

Olen huolissani, että eri tietokannoissa olevissa potilaiden lääkitystiedoissa on usein virheitä. Käytännössä oikeat ja ajantasaiset tiedot lääkityksestä ovat potilaan itsensä vastuulla. Tämä on harmillista, sillä moni olettaa, että lääkäri ja hoitohenkilökunta tietävät potilaan ajantasaisen lääkityksen. Sitten kun sairaaloissa tai terveysasemilla potilaiden lääkityksiä tarkastellaan, on siellä lähes aina vanhentuneita tietoja lääkityksestä tai annosmuutoksista.

Ajantasainen lääkitys tulisi löytyä helposti

Kantapalvelukaan ei ole täydellinen. Kun lääkäri muuttaa lääkitystietoja vaikkapa puhelimitse, ne eivät automaattisesti päivity lääkityskorttiin. Lääkitystietoihin ei päivity myöskään potilaan itsehoitolääkkeet tai ravintolisät, jotka voivat vaikuttaa muihin lääkkeisiin. Ajantasainen lääkityskortti pitäisi saada tulostettua esimerkiksi apteekista asiakkaalle.

Käytössä on valtavasti eri järjestelmiä ja nämä eivät välttämättä keskustele keskenään. Lääkäreiltä tulee palautetta, ettei järjestelmät eivät toimi. Apteekeissa ollaan myös tietoisia, etteivät lääkitystiedot ole yleensä ajan tasalla. Apteekissa on painotettu asiakkaille, että ihmiset pitäisivät ajantasaista lääkityskorttia mukanaan. Tämä onkin tärkeää, sillä järjestelmistä ajantasaista tietoa ei aina löydy. Ajantasainen lääkityskortti on yleensä asiakkaan itse päivitettävä.

Sairaalasta joudutaan usein ottamaan yhteyttä potilaan kotiin tai hänen lääkejakeluansa hoitavaan henkilöön, koska tietokannoissa ei ole ajantasaista tietoa lääkityksestä. Myös ne tilanteet, jossa joudutaan sairaalaan vaikkapa eri paikkakunnalla yllättäen ovat sellaisia, ettei lääkitystietoja nähdä järjestelmistä ja tämä saattaa aiheuttaa hoidon viivästymistä tai muita vaaratilanteita.

Lääkityksen tietopuutteet ovat aiheuttaneet läheltä piti-tilanteita ja turhaa työtä niin potilaille kuin hoitohenkilökunnalle. Pahimmassa tapauksessa virheellisillä lääkitystiedoilla voi tulla ikäviä seurauksia, jos käytetään vääriä lääkkeitä tai annoksia. Vaikka muutoksia on tehty, niin vieläkään tieto ei kulje tarpeeksi. Sote-uudistus ei tuo yhtenäistä järjestelmää lääkitystietojen siirtymisen osalta koskemaan koko Suomea.

Millä aikataululla saavutamme Suomessa tilanteen, että ajantasainen lääkityskortti on tulostettavissa asiakkaalle koko Suomessa riippumatta terveydenhuollon yksiköstä yhtenäisesti siten, että sinne ovat päivittyneet myös lääkitys- ja annosmuutokset? Tätä kysyin asiasta vastaavalta ministeriltä kirjallisessa kysymyksessäni.

Olen huolissani EU:n aluekehitysrahojen jakautumisesta, miten käy Itä- ja Pohjois-Suomen?

Suomessa on pitkät välimatkat ja suuria alueellisia eroja. EU:n Keski-Euroopan valtioihin verrattuna Suomessa ovat olosuhteet hyvin vaihtelevia maamme eri maakunnissa. Suomi saa EU:n rakennerahastoista (EAKR) noin 1,5 miljardia euroa. EU:n aluekehitysrahoja on jaettu perustuen alueiden erilaisuuteen. Itä- ja Pohjois-Suomi ovat alueellisesti harvaan asuttuja ja pitkät etäisyydet omaavia alueita. Alueilla on myös muita haasteita.

Nämä monet tekijät yhdessä ovat olleet peruste EU:lle jakaa rahoitusta näille alueille.Itä-Suomessa ollaan hyvin huolissaan, koska on ollut suunnitelmia, joiden mukaan nämä rahat saatetaan jakaa toisin. Jos jakoperuste Suomessa muuttuu, on mahdollisesti pelättävissä, että EU ei enää jatkossa  jaa rahoja näillä erityisperusteilla ja se voi vaarantaa jatkossa vastaavien rahoituksien määrää.

Tein vastuuministerille kirjallisen kysymyksen ja kysyi milloin EU:n aluekehitysrahojen päätökset tehdään ja onko vaarassa, että Itä-Suomen rahoitusosuus pienenee.

Toimenpidealoite turvapaikkapolitiikan järkeistämisestä

Tein Suomen Afganistan-operaation aikana toimenpidealoitteen, että turvapaikkapolitiikkaa järkeistetään. Toimenpidealoite etenee eduskunnassa käsittelyyn syysistuntokauden alkaessa.
Suomi myöntää turvapaikanhakijoille oleskelulupia. Turvapaikkaa on haettu kotimaassa koetun vainon, väkivallan tai kuolemanvaaran takia. Vainoa nämä turvapaikanhakijat ovat kokeneet esimerkiksi uskonnon, kansallisuuden tai etnisen alkuperän vuoksi. Henkilöiden, joille oleskelulupa on myönnetty, on kuitenkin mahdollista lomailla kotimaassaan, siis siellä, missä he eivät voi asua vainon, väkivallan tai kuolemanvaaran takia.

Kotimaassa lomailuun eri maissa suhtaudutaan eri tavoin. Esimerkiksi Sveitsissä on tiettävästi peruutettu oleskelulupia, jos henkilö onkin lomaillut kotimaassaan sen jälkeen, kun turvapaikka on myönnetty. Suomen eduskunnan on keskusteltava asiasta.  Onko suojelu tarpeen, jos kuitenkin on mahdollista lähteä lomailemaan maahan, josta uhkan vuoksi on haettu turvapaikkaa toisesta valtiosta? On tärkeää myös Suomessa tarkastella tilannetta ja puuttua asiaan.

On pohdittava, onko järkevää varojen ja sosiaaliturvan käyttöä, jos paetaan hengenvaarassa pois jostain maasta ja sen jälkeen kuitenkin on mahdollista lähteä lomailemaan kyseiseen maahan. Onko turvapaikalle tai oleskeluluvalle silloin enää perusteita? Tuntuu oudolle, että esimerkiksi Afganistanin operaatiossa Suomi lähetti kriisialueelle suomalaisia sotilaita, jotka todennäköisesti joutuivat evakuoimaan myös näitä lomailemaan lähteneitä henkilöitä.

Hallituksen olisi ryhdyttävä toimenpiteisiin järkeistääkseen turvapaikkapolitiikkaa. Maahan, josta on paettu turvapaikkaa hakien, ei lähdetä takaisin lomailemaan ja aiheuteta lisäkustannuksia turvapaikan myöntäneelle Suomelle, kun ja jos kotimaassa tilanne kärjistyy ja esimerkiksi tarvitaan sotilaallista apua tai kuljetuksia Suomelta. Tällöin vastuu kotimaasta poistumiseen ja siitä aiheutuneisiin kuluihin tulee mennä henkilölle itselleen.

Rajan läpi voi tulla ja mennä miten vaan koronasta välittämättä!

Iltalehti uutisoi 30.8.2021 Tornion rajan erikoisista koronakäytännöistä. Tartuntatautilain mukaiset velvoitteet koskevat kaikkia. Rajalla ei kuitenkaan katsota koronatodistuksia tai testata kävelijöitä tai pyöräilijöitä. Tornion kaupungin johtava lääkäri toivoo Iltalehden uutisen mukaan, että ”että kevyenliikenteenväyliä käyttävät henkilöt ovat paikallisia, joilla on nämä rajan ylittämisen edellytykset tiedossa, kuten vaatimus kahdesta rokotteesta.”

Kävin itse Suomen ja Ruotsin rajalla Torniossa viime viikolla perussuomalaisten eduskuntaryhmän kokoontuessa Torniossa kesäkokoukseen. Katselin Suomen puolelta rajaa näkyviä kahta tarkastuspistettä, joista kulki autoliikenne. Hämmästykseni oli suuri, kun näiden läheisyydessä kulki kaksi kevyenliikenteenväylää, joissa kummassakaan ei ollut minkäänlaista valvontaa. Ihmisiä kulki kävellen, pyörällä ja mopoilla edestakaisin. Osa näytti käyvän kauppaostoksilla rajan toisella puolella, osa lenkkeilemässä, osa muuten vaan kulkemassa.

Kumpaakaan kevyenliikenteenväylää ei valvottu mitenkään, eikä ketään pysäytetty koronatodistuksen tai testin takia. Kukaan ei tiedä tai valvo, onko näillä kulkijoilla kaksi rokotetta, jo sairastettu korona tai menevätkö he omaehtoisesti testiin tai karanteeniin.

Ei matkustusrajoituksia, mutta tartuntalain mukaisia velvoitteita

EU- ja Schengen-maista saapuville ei ole matkustusrajoituksia, mutta tartuntatautilain mukaiset velvoitteet koskevat kaikkia Suomeen saapuvia.

Valtioneuvosto on määritellyt tiettyjä maita ja kuntia matalan koronariskin maiksi ja kunniksi, joista ei edellytetä koronatodistusta tai testiä. Ruotsin kunnista näihin kuuluu tällä hetkellä vain Ylitornion kunta. Kaikki muut Ruotsin kunnat, kuten Haaparanta kuuluvatkorkean riskin alueisiin.

Tällä hetkellä korkean riskin maista tai kunnista Suomeen tulevien tulee pyydettäessä esittää koronatodistus ja/tai osallistua pakolliseen koronavirustestiin. Koronavirustestin voi tehdä myös oleskelu- tai kotikunnassa 24 tunnin sisällä ja toinen testi 3-5 vuorokauden kuluessa maahan tulemisesta. Tämän lisäksi testitulosta odottaville suositellaan vapaaehtoista karanteenia.

THL:n mukaan testeissä käyminen on pakollista, myös näille kevyenliikenteenväyliä rajan ylittäville. Miten tätä valvotaan? Mikä on sellainen pakko, jota ei voida valvoa ja jonka rikkomisesta kukaan ei tiedä mitään.

Kunnalle ei saa tulla kohtuutonta taakkaa

Tällaisen valvominen on pienelle kunnalle valtava rasite. Tornio on 20 000 asukkaan kunta ja kyseessä oleva raja Suomen vilkkaimpia. Jos kunnalla ei ole resursseja huolehtia itse tällaisista velvoitteista, tulee valtion auttaa.

Kuinka varmistetaan, ettei Afganistanista Suomeen evakuoiduilla henkilöillä ole yhteyksiä terroristijärjestöihin

Suomi on evakuoinut Afganistanista 413 henkilöä. Etukäteen evakuoitavien lukumäärää arvioitiin huomattavasti pienemmäksi. Valtioneuvoston selonteon (VNS 7/2021 vp) mukaan evakuoitavia piti olla 170. Määrä on siis kasvanut 243 henkilöllä alkuperäisestä suunnitelmasta. Evakuoitujen joukossa on ollut ainakin Suomen kansalaisia, oleskeluluvan saaneita, lähetystön työntekijöitä sekä EU:hun ja Natoon liittyvää henkilöstöä. Evakuoinneissa Suomeen tuli humanitaarisista syistä myös muitakin henkilöitä, joiden on mahdollista hakea turvapaikkaa Suomesta. Tiedämmekö ketä he ovat.

Terrorismin uhka on olemassa Suomessakin. On erittäin tärkeä varmistua, ettei Suomeen tule terroristiseen toimintaan liittyviä henkilöitä tai henkilöitä, joilla on yhteyksiä terroristijärjestöihin. Vuonna 2015 Suomesta haki turvapaikkaa 32 476 henkilöä. Silloinen sisäministeriön kansliapäällikkö Päivi Nerg kommentoi Ylen A2 Turvattomuusillassa, että näistä jokaisen taustat tunnetaan. Myöhemmin Migri kertoi (IS 11.10.2019), että tulijoista suurin yksittäinen profiili oli ollut sotilaskoulutettuja ammattisotilaita. Näitä saattoi uutisen mukaan olla jopa 30 – 40 prosenttia tulijoista.

Brittilehti The Guardian uutisoi 23.8.2021, että evakuoitujen joukossa on ollut henkilöitä, jotka muodostavat ”suoran uhan” Britannialle. Yksi näistä pääsi Britanniaan asti, yksi Saksaan. Ruotsalainen Expressen lehti uutisoi, että ranskalaisten ja yhdysvaltalaisten tiedustelulähteiden mukaan Isisin jäseniä on epäilty soluttautuneen sekä lehtokentälle, että maasta pois pyrkivien afganistanilaisten siviilien joukkoon. Miten ja kuinka tarkkaan varmistettiin Afganistanin evakuoinneissa, ettei evakuointilentojen yhteydessä Suomeen ole tullut tai ole myöhemmin tulossa henkilöitä, joilla on yhteyksiä terroristijärjestöihin tai ovat osallisena terroristisessa toiminnassa? Tästä tein kirjallisen kysymyksen vastuuministerille.

On varmistettava, ettei terroristeja ja Talibanin jäseniä pääse Suomeen

Suomi on lähettämässä aseistettuja sotilaita Afganistaniin turvaamaan siellä olevien suomalaisten ja suomalaisille töitä tehneiden pääsyn evakuointilennoille. On hyvä, että evakuointilento järjestetään ja suomalaiset saadaan maasta pois.

Vuoden 2015 kriisissä Suomesta turvapaikkaa hakijoista erottui yksi ja suurin joukko, jotka olivat sotilaita. Tällaisissa kriisitilanteissa suurin ja näkyvin joukko pitäisi olla naiset, lapset, vanhukset ja vammaiset. On kuitenkin vaara, että tällaisessa kaoottisessa tilanteessa terroristit, Isisin tai Talebanin jäsenet käyttävät kaaosta hyväkseen.

Kabulin lentokentällä on varmasti kaoottinen tilanne, mutta siitä huolimatta suomalaisten turvallisuutta ei saa vaarantaa tuomalla tänne yhtään terroristia. Miten tämä varmistetaan, kysyin eduskunnan istunnossa ministeri Haavistolta. Tämä kysymys on varmasti monen mielessä. Terroristien tuominen Suomeen olisi raskas virhe, eikä sellaisia virheitä voida tehdä.

Ulkoministeri Haavisto otti kysymyksen ja huolen tosissaan ja vakuutti, että kaikki voitava tehdään. Toivottavasti näin on, eikä äkkinäisillä päätöksillä paikan päällä vaaranneta Suomen ja suomalaisten turvallisuutta.