En kannata polttoaineveron korotuksia, enkä valtion omaisuuden myyntiä

Budjettikeskustelu käy vilkkaana. Mihin on rahaa ja mihin ei? Perussuomalaiset eivät hyväksy polttoaineen veronkorotuksia. Korotukset tulevat vaikuttamaan pitkien etäisyyksien Itä-Suomessa. Ihmiset tarvitsevat autoja.


Hallitus on lupaillut kevennyksiä pienituloisille tuloverotukseen. Tosin tuntuu siltä, että sitten luvattu helpotus otetaan reilusti takaisin polttoaineveron kiristyksenä.


Polttoaineveron korotukset tulevat vaikuttamaan moniin hintoihin. On selvää, että ihmiset tarvitsevat kulkea paikasta toiseen. Samoin tuotteet ja tavarat kuljetetaan pääasiassa kumipyörillä perille asti. Kuljetuskustannusten nousu tullee näkymään hinnoissa.


Mitä tämä korotus vaikuttaa suomalaiseen maatalouteen ja kotimaiseen ruoan tuotantoon? Onkohan hallitus laskenut tätä? Paljonko lisäkustannuksia tulee maatiloille polttoaineen veronkorotuksista? Ilman kotimaista tuotantoa ei ole kotimaista lähiruokaa.


Toki budjetissa ihmetyttää myös reilu velan ottaminen, joka on jopa kaksi miljardia. Valtion omaisuutta suunnitellaan lisäksi myytävän miljardin edestä. Kuulostaa erittäin ikävälle, varsinkin kun budjetissa olevia euroja tuntuu valuvan kohtuuttomasti ulkomaille.
En kannata polttoaineen veron korotuksia, enkä ole ollenkaan innostunut valtion omaisuuden myynnistä tässä tilanteessa.

Kotimaisen ruuan kujanjuoksu

Kesäisen sivutien varressa Mansikki ja Apila popsivat heinää. Tuo mielikuva tuntuu usein jo utopistiselle. Yleisestä tuli harvinainen. Kotimainen ruoka ei ole itsestäänselvyys. On asioita, joita voitaisiin tehdä lähiruoan eteen.

Tuottajat eli maatalouden tosiammattilaiset osaavat vihjata keinoja. Edellytykset on oltava. Kuljetuskelpoinen tieverkko sekä lomittajien saatavuus on turvattava. Tiloja vähenee. Suomen huoltovarmuus voi kärsiä, ja siitä pitää olla huolissaan. Tilojen konkurssitkin ovat ikäviä uutisia. Miten on jaksamisen laita? Onnistuuko lähiruoan suosiminen?

Kuinka voitaisiin ottaa enemmän julkisissa hankinnoissa, kuten kunnissa, huomioon lähellä tuotetut tuotteet? Se olisi iso asia. Miksi hinta usein asetetaan suurimmaksi sanelijaksi kaikessa? Entäs jos eräs kriteeri olisikin lähilaatu? Kilpailutus on nykypäivän sana. Se tosin tuntuu joskus kääntyneen itseään vastaan. On aika erikoista, että kilpailutuksissa ei voisi olla lähituotanto eräs kriteereistä. Tuntuu oudolle.

EU sanelee. Miksei siis lähiruoka olisi nimenomaan EU:n ihanne, etenkin kun ilmastovaikutuksista niin paljon puhutaan? Kai nyt pitäisi olla selvää, että lähellä tuotettu on aito ekoteko. Eikö muutos olisi paikallaan? Onko EU tekemässä tuotannon ja maatalouden pohjoisessa niin byrokraattisesti vaikeaksi, että eteläisemmät valtiot ruokkivat pian koko Euroopan? Ei se niin saa olla.

On outoa, että lihan syönnin ja jopa maidon juonnin syyllistämisestä edes puhutaan. Moni isäntä ja emäntä olisi kuunnellut suu auki tuota puhetta muutama vuosikymmen sitten.

Entäs jos tuotteissa olisi oikeasti joku virallinen merkintä, jossa isolla osoitettaisiin, että tuote on läheltä. On sydän- ja avainlippumerkit. Lähimerkki voisi olla kova sana.

On tärkeää, että Suomessa huomioidaan se, ettemme ole politiikallamme ahdistamassa liikaa Suomessa pärjäämistä ja elämistä. Tuntuu sille, että viherpunahallitus ei tätä huomioi. Hallitusohjelmassa tunnutaan kovasti olevan huolissaan muista maista. Jopa niin, että erillinen Afrikka-ohjelmakin laaditaan. Ei hallituksella ainakaan tunnu olevan Suomen lähiruoka mielessä, kun 700 miljoonaa euroa on varaa laittaa Afrikkaan! Tieverkon kehnosta kunnosta ollaan maaseudulla huolissaan. Tuskinpa riittäisi Mannerheimintielläkään kotimaista leipää, ellei olisi viljelijöitä ja tieverkostoa.

Kuorma-autolla eduskuntaan

Suomen Kuljetus ja Logistiikka SKAL ry jäsenineen tarjosi kansanedustajille kuljetukset eduskuntaan syysistuntokauden avajaispäivänä.

Minä sain kuljettajaksi kuopiolaisen kuljetusyrittäjä Jari Kärjen. Kuljettajat kertovat tärkeää asiaa tiestön kunnosta, polttoaineiden hinnoittelusta ja muista alaan liittyvistä ajankohtaisista asioista.

Liikenteen vilkkaudesta ja Helsingin kapeista katuosuuksista huolimatta kuljettaja suoriutui todella hyvin 4,4 metrin korkuisella ajoneuvoyhdistelmällään. Huikeaa ammattitaitoa!

Suomen Kuljetus ja Logistiikka SKAL ry on maanteiden tavaraliikenteen ja logistisia palveluja tarjoavien yritysten edunvalvontajärjestö. Jäsenistöön kuuluu noin 4 800 kuljetusyritystä ympäri Suomea.

Mistä puuttuvat miljoonat hoitajamitoitukseen?

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) laskelman mukaan hoitajamitoituksen korjaaminen maksaa vajaat 200 miljoonaa euroa vuodessa. Hallitusohjelmassa tähän on varattu vuositasolla vain 70 miljoonaa euroa.

Kun rahoituksesta puuttuu 130 miljoonaa, hallituksen lupauksista puuttuu uskottavuus.
Tarvitaan rahan lisäksi myös hoitajia. Moni koulutettu hoitaja on lähtenyt ulkomaille töihin tai
työskentelee muissa töissä, koska hoitotyöstä maksettava palkka ei vastaa työn raskautta. Hallituksella riittää satoja miljoonia euroja kehitysapuun, mutta suomalaisten vanhusten hoitoon rahat eivät riitä. Onko hallituksen arvopohja todella se, että laitataan satoja miljoonia Afrikkaan, kun vanhusten hoivasta puuttuu 130 miljoonaa?

Puukaupan verot pitäisi suunnata toisin

Puukaupalla on merkitystä myyjälle ja ostajalle. Vaikutusta on myös verottajalle. Entäs jos puun myynnistä valtion kassaan kilahtavat verot ohjattaisiinkin toisin? Voisi pohtia myös sellaista vaihtoehtoa, jossa puukaupan tuomat veroeurot kohdennettaisiinkin valtion sijasta suoraan siihen kuntaan, jossa metsä sijaitsee.

Paljon puhutaan metsänomistuksen kaupungistumisesta. Tällä tarkoitetaan sitä, että iso osa nykyisistä metsänomistajista asuu kaupungeissa. Metsä voi sijaita eri puolella Suomea ja kokonaan eri kunnassa. Jos puukaupasta tulevat veroeurot kohdennettaisiin siihen kuntaan, jossa metsä sijaitsee, hyödyntäisi se suoraan kyseistä aluetta. Tämä voisi elävöittää metsäpinta-alaltaan suuria kuntia.

Tosin uskallan epäillä, että kaikki suuret kaupungit eivät ehkä olisi saamaa mieltä verojen kohdentamisesta. Kuitenkin asiaa kannattaisi pohtia samalla tavalla kuin mitä tahansa muuta yhteiskunnallista asiaa.

Suomen laaja-alaisuutta ja harvaanasutusta hyödyttäisi myös se, jos liikenteestä perittävät maksut ja verot kohdennettaisiin enemmän tiestön kunnossapitoon. Varsinkin pienempi tieverkosto tarvitsisi koko ajan kipeästi lisää rahoitusta. On metsänomistajankin etu, että se kunta ja alue, jossa metsä sijaitsee, säilyy elinvoimaisena. Maan ja metsän arvolle on hyväksi, että alue voi hyvin ja tiestö on kunnossa. Joten verotulojen mahdollista myönteistä merkitystä ei kannata väheksyä.

Rinteen outo ratkaisu

Pääministeri Antti Rinne (sd.) on kommentoinut julkisuudessa, kuinka postin henkilökunta voisi olla osana sote-ratkaisua. Rinteen mukaan voitaisiin kurkkia ikkunoista ja kysyä miten voidaan auttaa. Miten toimitaan, ellei asiakasta näy ikkunasta kurkittaessa?

Antti Rinteen tulee huomioida, että sote ja posti ovat kaksi eri asiaa. Postin työntekijät tekevät omaa tärkeää työtään, samoin terveydenhuollon työntekijät omaansa. Kuinka Rinne varmistaa, että henkilöllä on sopiva koulutus arvioimaan avun tai hoidon yksilöllinen tarve?  Ollaanko Postin työntekijöille sysäämässä huomattavasti lisää vastuuta? Miten pääministeri aikoo ratkaista vastuu- ja tietosuojakysymykset? 

Tuntuu siltä, että jo nyt kotona asuu henkilöitä, joiden kuuluisi saada olla hoitopaikassa. Toivon, että pääministeri Rinteen kanta ei ollut koko hallituksen kanta asiaan.  Olisi kiva nähdä laskelmat, paljonko esimerkiksi nykyhallituksen palkkaamilla yltiösuurella avustajien määrällä tai ulkomaille menevillä kehitysavun miljoonilla olisi saatu rahoitettua sotea.

Mitä hallitus aikoo tehdä oppisopimuskoulutuksen suhteen?

Suomen Yrittäjän päivänä 5.9. halusin tuoda esille myös oppisopimuskoulutuksen, mikä on helpottanut monen yrittäjän arkea.

– Tarkoitus on löytää keinoja ja pohtia, voisiko järjestelmää uudistaa niin, että se olisi nykyistä toimivampi väylä myöskin nuorille. Joissakin ammatillisissa oppilaitoksissa Suomessa on esimerkiksi pilotoitu sellaisia malleja, joissa nuoret ensin opiskelevat kaksi vuotta ammatillisessa oppilaitoksessa ja sitten ovat viimeisen vuoden oppisopimuskoulutuksessa. Minun mielestäni tämänkaltaisia malleja meidän pitäisi tarkastella nyt, kun ammatillista koulutusta myöskin lähdetään kehittämään, vastasi opetusministeri Li Andersson (Vas)

Yrittäjä voi oppisopimuksen kautta löytää työntekijän, jos sopivaa ja osaavaa työntekijää ei muuten ole löytynyt. Oppisopimus nuorelle ja aikuiselle väylä ammattitaitoon ja työpaikkaan. Usein opiskelija myös työllistyy yritykseen, jossa hän on suorittanut ammattitutkinnon oppisopimuksella. Vuonna 2017 oppisopimuskoulutuksessa opiskeli 52 700 opiskelijaa, joka on 16,1 % kaikista ammatillisessa koulutuksessa opiskelleista.

Miten hallitus varmistaa haja-asutusseutujen taksipalveluiden saatavuuden?

Moni kokee, että taksiuudistuksella romutettiin maaseudun asukkaiden mahdollisuuksia tasavertaiseen palveluun. Taksien vaikea saatavuus horjuttaa asukkaiden perusturvallisuutta. Näin ei saisi olla.

Sote-palveluiden toimipisteet harvenevat keskitysten myötä. Miten ilman toimivia taksipalveluita ylipäätään päästää Sotepalveluiden toimipisteisiin? Haja-asutusalueilla ei ole sen kaltaista joukkoliikennettä, että sillä pystyttäisiin sujuvasti liikkumaan. Taksi on monelle ainoa vaihtoehto esimerkiksi lääkärikäynteihin.

Otin asian esille Eduskunnan kyselytunnilla 12.9.2019. – Taksiuudistushan meni aika lailla pieleen. Onko teillä mielessä, mitä aiotte tehdä tämän asian parantamiseksi, niin että koko Suomessa on saatavilla yhdenvertaiset taksipalvelut? Mitä aiotte tehdä? 

– Taksikysymykseen on nyt valmistelussa liikenne- ja viestintäministeriössä ja tavoitteena on, että ne ongelmat, jotka taksiuudistuksen jälkeen ovat näkyneet selkeästi hoitopuolella ja ylipäätään taksin käytössä, saadaan poistettua tulevien vuosien aikana. Lähtökohta on se, että tavoitteena on poistaa kaikki ne ongelmat, vastaa pääministeri Antti Rinne. Nyt seurataan, miten ja millä aikataululla hallitus pystyy poistamaan nämä ongelmat

Kummallinen lääkkeiden omavastuu poistettava

Lääkekorvauksista on poistettava 50 euron alkuomavastuu. 
Ihmettelen erityisesti vuoden alussa perittävää alkuomavastuuta. Jos kaksi ihmistä ostaa samat reseptilääkkeet eri päivinä eri ostojärjestyksessä, asiakkaan maksama hinta täysin samanlaisista lääkkeistä voi olla eri. Tämä johtuu kelan oudosta alkuomavastuusta, jonka Sipilän hallitus otti käyttöön. Käytäntö on ollut muutaman vuoden käytössä. Minun mielestäni tämä ei ole oikeudenmukaista.

SAMAT LÄÄKKEET – ERI HINTA

Vuoden alussa täysi-ikäinen asiakas saa lääkkeistään kelakorvausta vasta, kun on ensin ostanut itse korvauksen piiriin kuuluvia reseptilääkkeitä 50 euron arvosta. Jos asiakas ostaa esimerkiksi ensin osittain korvattavan kipulääkkeen ja seuraavana päivänä isoimpaan korvausluokkaan kuuluvan insuliinin, hinta voi olla ihan eri, jos tuotteet ostetaan päinvastaisessa järjestyksessä.

Miten Suomessa kelakorvaus voi riippua ostojärjestyksestä? Minun mielestäni tämä ei ole yhdenvertaisuutta.

LASKELMA PALJASTAA EPÄOIKEUDENMUKAISUUDEN

Jos asiakas A:n kipulääkkeen lähtöhinta olisi esimerkiksi 60 euroa. Jos se ostetaan vuoden vaihteen jälkeen ekana, niin siitä on omavastuuta eli itse maksettavaa se 50 euroa, jonka jälkeen kela korvaa 40 %. Eli korvaus tulee 50 euroa ylittävältä osalta 40 prosenttia. Siten sen hinnaksi jäisi noin 56 euroa. Asiakkaan alkuomavastuu siis tuli täyteen tällä ostoksella. Kuvitellaan insuliinin hinnaksi ennen kelan korvausta esimerkiksi 120 euroa. Jos insuliini ostetaan seuraavana päivänä, niin sen hinnaksi jää 4,5 euroa, joka peritään siis aina isoimpaan korvausluokkaan kuuluvan lääkkeen omavastuuhintana. Tällöin asiakas A maksaa kahdesta lääkkeestään yhteensä 60.50 euroa.

SAMAT LÄÄKKEET-ALKUOMAVASTUUN JA KELAKORVAUKSEN TAKIA HINTAERO JOPA 30 EUROA

Oletetaan, että asiakas B:llä on täysin samat lääkkeet. Hän ostaakin vuoden alussa ensin insuliinin ja seuraavana päivänä kipulääkkeen. Yhteishinta on ihan eri. Insuliinista asiakas maksaa omavastuun eli 50 euroa. Kela korvaa sitten 50 euron ylittävältä osalta insuliinin muutoin kokonaan, paitsi sen omavastuuosuuden eli 4,5 euroa. Insuliini siis maksaa alkuomavastuun 50 euroa ja 4,5 euroa omavastuuta. Hinta siis 54,50 euroa. Oletettu asiakas B ostaa seuraavana päivänä kipulääkkeen. Lähtöhinta oli siis 60 euroa. Kun alkuomavastuu tuli täyteen insuliinilla, tulee tästä kelakorvausta 40 prosenttia, eli hintaa sille jää noin 36 euroa. Yhteensä asiakas maksaa siis 90,50 euroa.

Asiakas A maksoi samoista lääkkeistä 30 euroa vähemmän.

50 EURON ALKUOMAVASTUU POISTETTAVA

Alkuomavastuu tulisi poistaa. Olen tehnyt kirjallisen kysymyksen hallituksen ministerille, milloin tämä epäoikeudenmukainen alkuomavastuu aiotaan poistaa. Nyt kelan korvauksissa siis häviäjiä tuntuvat olevan ne, joille kela on myöntänyt erityiskorvausnumeron. Tämäkö oikeudenmukaisuutta? Jos esimerkissä olleet lääkkeet ostetaan samalla kertaa samana päivänä, kelan korvaus lasketaan automaattisesti asiakkaalle edullisimman mukaan. Ongelma tulee esille, kun ne ostetaan eri ostokertoina.

ALKUOMAVASTUU EI HELPOTA TIUKKAA ALKUVUOTTA

Haluan kiinnittää huomiota siihen, että 50 alkuomavastuu vuoden alussa voi olla monelle iso summa. Varsinkin, kun samalla muitakin omavastuita aletaan kerryttää. Esimerkiksi lääkärikulujen ja terveydenhuollon matkojen omavastuun kuluja. Sipilän hallituksen aikaansaama alkuomavastuu olisi poistettava mahdollisimman pikaisesti

Kannattaa äänestää

Ihmettelen suuresti, kuinka vähän mielipidekirjoituksissa tuodaan esille puolueiden todellisia EU linjauksia. EU:n päätöksenteko koskettaa jopa 70 prosenttia täällä päätettävistä asioista.

On huolestuttava, että liittovaltiokehitys vain näyttää jatkuvan. Perussuomalaiset haluavat, että Suomella säilyy määräysvaltaa jatkossakin. Emme halua, että EU:sta tulee vain yksi valtio.

Perussuomalaiset haluavat selkeästi pysäyttää hallitsemattoman maahanmuuton. Perussuomalaiset arvostavat kotimaista maataloutta ja teollisuutta. Niiden maiden, jotka eniten saastuttavat, tulee kantaa vastuunsa.

Äänestin aikoinaan ei, kun EU:sta äänestettiin. Suomi meni silti mukaan EU:hun. Muistan, kun media esitteli, kuinka banaanien hinta EU:n myötä Suomessa halpenee. Sen sijaan olisi ollut tärkeää jo silloin tuoda esille merkittäviä ja pitkäaikaisia vaikutuksia Suomen talouteen ja elinkelpoisuuteen.

Perussuomalaiset suhtautuvat kriittisesti EU:hun. Puolueemme puheenjohtaja sen totesikin, että äänestämättä jättäminen on yhtä huono vaihtoehto kuin liittovaltiopuolueiden äänestäminen. Yllätyin, kuinka suuri jo nyt EU:n määräysvalta näyttää olevan, kun jopa Suomen eduskunnan istumajärjestyksellä leikiteltiin sen innoittamana. Täytyykö myös kunnanvaltuustojen istumapaikkajärjestykset muuttaa nöyrämielisenä EU:lle?