Kuukausi: huhtikuu 2021

Apteekkien henkilöstölle pikakoulutus rokotuksiin!

Apteekkien farmaseuttiselle henkilöstölle tulee saada rokotuskoulutus. Tein asiasta kirjallisen kysymyksen. Rokotusten oikea-aikainen hoitaminen on tärkeää. Koronakriisi toi suuren lisätarpeen rokotuksien hoitamiseen.

Normaaliaikanakin myös influenssarokotukset saattavat vuosittain aiheuttaa ruuhkaa. Terveydenhuollon ammattilaisten siirtyminen koronarokotusten hoitamiseen, vähentää samalla työvoimaa muualta terveydenhuollon tärkeiltä sektoreilta, jotka ovat olleet jo ennen koronakriisiä ylikuormittuneita. Apteekit ovat Suomessa hyvin saavutettavissa läheisyyden ja laajojen aukioloaikojen vuoksi.

Jos apteekkilaisille suunnattaisiin lisäkoulutusta, voisi apteekki auttaa rokoteasioissa. Tämä on otettu käyttöön jo useissa maissa. Lisäkoulutusta voitaisiin järjestää jo töissä oleville apteekkilaisille. Samoin kyseinen koulutus voitaisiin ottaa mukaan esimerkiksi farmaseutin tai proviisorin koulutusohjelmaan jatkossa. Lisäkoulutus ei todennäköisesti olisi kovin pitkä, eikä kallis, onhan farmaseuteilla ja proviisoreilla jo valmiiksi takanaan yliopistotasoinen terveydenhuoltoalan koulutus.

Vesihuoltolaki ei ota lainkaan huomioon kansalaisten taloudellista tilannetta



Vesihuoltolaki edellyttää käytännössä liittymään niin vesi- kuin viemäröintisysteemeihin vesihuoltolaitoksien toiminta-alueella. Tämä asettaa ihmiset hyvin eriarvoiseen asemaan. Kansalaisille voidaan määrätä, jopa uhkasakkoja, ellei liitytä järjestelmiin ja jos perusteet olla liittymättä eivät ole riittävät.

Vesiosuuskunnat hoitavat usein niin vesi- kuin jätevesiliittymisiä. Joillekin alueille perustetaan kunnan päätöksillä vesihuoltolaitoksien toiminta-alueita. Näillä alueilla asukkaat helposti velvoitetaan liittymään niin vesi- kuin viemäriverkostoo
Vesiliittymien ja viemäriliittymien hinta ja muut kulut vaihtelevat eri vesiosuuskunnissa. Yleensä liittymiskulut ovat merkittäviä. Kuntalaiset voivat joutua hyvinkin eriarvoiseen asemaan, riippuen minkä osuuskunnan alueella asutaan. Tasapuolinen kohtelu hinnoissa ei toteudu kuntalaisten osalta. Myöskään kuntalaisen taloudellista tilannetta ei käytännössä huomioida mitenkään.

Tein ministerille kirjallisen kysymyksen, onko suunnitteilla vesihuoltolakiin muutoksia, jotka ottaisivat huomioon kansalaisten taloudellisen tilanteen liittyessä tai kansalaisia ns. pakkoliitettäessä niin vesi- kuin viemäriverkostojen toiminta-alueisiin.

Vaarallista riskipeliä Suomessa?

Poliisi ei voi hoitaa tehtäviään työturvallisesti. Poliiseille ja muille kriittisillä aloilla toimiville saatava rokotukset!

Tein kirjallisen kysymyksen ministerille, kuinka poliisi voi tehdä työtään koronaturvallisesti, kun he eivät vieläkään ole saaneet rokotuksia.

Helsingissä järjestettiin viikonloppuna iso satojen ihmisten mielenosoitus aikana, jolloin koronarajoitukset rajaavat kokoontujien määrän korkeintaan kuuteen henkilöön. Uutisoitiin, että mielenosoituksen työtehtävissä olisi voinut vaarantua jopa poliisien työturvallisuus, koska poliiseja ei ole vielä rokotettu.

Koronarokotukset ovat Suomessa edelleen pahasti kesken. On varauduttava vastaaviin tilanteisiin tulevaisuudessakin. Poliisien työssä ei aina pysty pitämään turvavälejä tai valitsemaan, meneekö koronaturvalliseen tilaan.

Kun tarkastellaan Suomen turvallisuutta ja huoltovarmuutta, rokotusjärjestys puhuttaa monen muunkin ammattiryhmän osalta. Tulisi käydä läpi ne toiminnot, jotka on pystyttävä turvaamaan kriisissäkin; apteekkien toiminta, poliisin toiminta, koronalle mahdollisesti altistuvien kuljetustehtävissä olevien toiminta, sairaankuljetukset jne.

Riittääkö vuodepaikkoja?

Kunnissa ja maakunnissa on oltava riittävästi vuodeosastopaikkoja.

Koti on jokaiselle tärkeä paikka ja onkin tärkeää, että mahdollisuuksien mukaan henkilö saa hoitoa kotiin. On kuitenkin tilanteita, että kotona ei pärjää. Vuodeosastoja tarvitaan esimerkiksi, kun potilaita jatkohoidetaan toimenpiteiden jälkeen ennen kotiuttamista.

Kuitenkin vuodeosastopaikkoja ei ole tarpeeksi. Kunnat ovat voineet lakkauttaa osastoja tai omassa kunnassa ei aina ole vapaita paikkoja. Hoitajat joutuvat kyselemään muista kunnista, minne potilas mahtuu, vai mahtuuko.

On kuntia, joissa on lähes aina sellainen tilanne, etteivät kaikki vuodeosastopaikkaa tarvitsevat kuntalaiset mahdu oman kunnan osastoille. Välillä tulee tilanteita, että vuodeosastolla suositeltu jatkohoito ei toteudu, koska ei ole paikkoja. Potilas joudutaan näissä tapauksissa kotiuttamaan suoraan kotiin.

Näyttää sille, että ei ole tilastoja, kuinka moni vuodeosastopaikkaa tarvitseva on jouduttu siirtämään tai kotiuttamaan suoraan kotiin, koska kunnissa ei ole ollut vuodeosastoilla paikkaa. Palautteen perusteella tätä tapahtuu.

Tein kirjallisen kysymyksen, kuinka on varmistettu ja kuinka aiotaan varmistaa vuodeosastopaikkojen riittävyys ja kuinka tilannetta valvotaan sekä miten mahdollinen sote-uudistus vaikuttaa.

Maanomistajan yksityisomaisuuden suojaan tehtävä parannuksia

Moottorikelkkailuväyliä tehdään Suomessa erilaisin tavoin. On epävirallisia väyliä ja virallisia reittejä.

Epävirallinen kelkkailu-ura

Epävirallinen kelkkailu-ura sovitaan maanomistajan kanssa. Kun väylä on epävirallinen, voidaan uran paikkaa helposti muuttaa, jos maanomistajalle tulee tarve esimerkiksi rakentaa tai käyttää omistamiaan maita muihin tarkoituksiin. Epävirallista kelkkailuväylää kutsutaan moottorikelkkailu-uraksi.  Uran ylläpidon kustantaa harrastajat, ei yhteiskunta. Maanomistaja voi saada vuokratuottoja maidensa käytöstä.

Virallinen moottorikelkkailureitti

Virallinen moottorikelkkailureitti tehdään virallisien toimitusten kautta. Reitti merkitään rasitteeksi maanomistajan maille ja se voi rajoittaa maankäyttöä hyvinkin paljon, esimerkiksi rakentamisen tai vaikka metsänomistajan näkökannalta. Maanomistajia ei aina kuunnella, vaan kunnat voivat käyttää pakkokeinoja maanomistajia kohtaan vahvistamalla reittejä lautakuntakäsittelyiden kautta. Virallista väylää kutsutaan moottorikelkkareitiksi. Ylläpidon kustantaa kunta, yhteiskunta ja veronmaksajat. Virallisten reittien käyttäjiltä ei peritä maksua käytöstä. Maanomistajalle maksetaan vain hyvin pieni kertakorvaus, vaikka reitti tulee rasitteeksi tilalle.

Virallinen reitti on epäedullisempi maanomistajalle.

Maanomistajat ovat hyvin erilaisessa asemassa riippuen siitä, missä kunnassa sattuvat asumaan ja millainen tahtotila päättäjillä on kuunnella kuntalaisia tai tehdä pakkoreitityksiä. Kelkkailu on harrastus, siinä missä muutkin harrastukset. Useat kelkkailijat ovat kertoneet mielellään osallistuvansa väylien kustannuksiin, jos kelkkailu-urat tehdään epävirallisina.

Pakkokeinojen käyttäminen maanomistajia kohtaan tuntuvat epäoikeudenmukaisille ja kummallisille, koska väylät ovat usein sovittavissa maanomistajien kanssa, kunhan korvaus on kohdallaan. Maanomistajan yksityisomaisuudensuoja tuntuu olevan hyvin heikko kuntien ajaessa mahdollisia pakkotoimia maanomistajan maille. Minulla ei ole mitään kelkkailua vastaan, vaan sitä vastaan, että kunnissa käytetään pakkokeinoja.

Tein aiheesta kirjallisen kysymyksen. Hän kysyy ministeriltä, ollaanko parantamassa maanomistajan yksityisomaisuuden suojaa kelkkailureittien virallistamisen osalta ja luopumassa pakkotoimista maanomistajia kohtaan.