Kuukausi: maaliskuu 2020

Sanonpahan vuan

Muutama viikko sitten tuskin kukaan osasi arvata näin suurta lamautumista. Koronan vaikutukset tuntuvat kaikkialla. Suomi on kriisissä. Koko maailma näyttää olevan kriisissä. Tästä selvitään yhteistyöllä ja joustavuudella sekä keskittymällä olennaiseen. On yritettävä estää, ettei tartuntojen määrä kasva räjähdysmäisesti. Näin terveydenhuollon kapasiteetti riittää paremmin. Lääkehuollon turvaaminen on tärkeää.

Eduskunnassa on yhteisymmärrys, että voimavaroja tulee laittaa koronatilanteen kuntoon hoitamiseen. Tilanteen rauhoituttua tarvitaan isosti resursseja monenlaiseen jälkihoitoon.

Mahdolliset liikkumisen rajoittamiset ja rajojen sulkemiset sekä muut toimenpiteet ovat tärkeitä toimenpiteitä. Perussuomalaiset ihmettelevät tosin hallituksen linjausta, että turvapaikanhakijoita saa edelleenkin tulla rajan yli. Monet maat ovat tuntuneet ottaneen tähän ankaramman linjan. Nyt on keskitettävä voimavarat nimenomaan Suomen ja suomalaisten selviämiseen.

Kun poikkeustila on ohi, tarvitaan aikaa ja rahaa asioiden normalisoimiseen. Perheiden toimeentulossa korona tulee näkymään. Yritysvaikutukset tulevat olemaan valtaisat. Näin suurella asialla voi olla vaikutusta eläkeasioihin ja vakuutuksiin.

Nyt on tärkeää laittaa oman maamme kansalaiset ja oma Suomemme etusijalle. Eurot tarvitaan nyt kotimaassamme järkeviin kohteisiin.

Tästäkin selvitään

Miksi koronatestejä ei tehdä enemmän?

Kansanedustajana, Sosiaali- ja terveysvaliokunnan jäsenenä ja farmaseuttina kummastelen tehtävien koronatestien määrän vähyyttä. Hallitus on tuonut esille, että testejä tehdään infektiolääkärin suosituksen mukaan.

Pidän tärkeänä, että testejä tehtäisiin reilusti tarvittaessa. Kaikkia altistuneita ei automaattisesti testata. Ei myöskään terveydenhuollon henkilökuntaa. Tämä voi olla melko riskialtista.

Liian monimutkainen systeemi

Toivoisn, että testiin pääseminen olisi yksinkertaisempaa. Nyt infektiolääkärin on hyväksyttävä, että epäily sairastumisesta täyttää kriteerit. Testin tekemiseen pitää olla vankat perusteet ja riittävä altistus. Ruotsissa testejä on tehty enemmän.

Kuinka voidaan olla varmoja, ettei henkilö ole altistunut tartunnalle, kun Suomessakin on todettu paljon sairastuneita? Paljonko on sairastapauksia, joita ei tiedetä? Eräiden lähteiden mukaan itämisaika on 2-12 päivää ja oireet voivat vaihdella. Testejä on mahdollista tehdä julkisella ja yksityisellä terveydenhuollon puolella.

Testien riittävyys varmistettava

Virus on vakavin heikkokuntoisille ja sairaille.

Kuitenkaan Suomessa ei automaattisesti testata hoitohenkilökuntaa. Olisi ehkä aika miettiä testauksen tarpeellisuutta varsinkin kriittisessä kunnossa olevin potilaiden ja heikkokuntoisten vanhusten hoitotyötä tekevän henkilöstön osalta.

Toivoisin, että testeihin pääsy olisi vaivatonta ja testejä tehtäisiin enemmän. Ilman testausta ei voi tietää tartunnan saaneiden määrää. Pidän tärkeänä, että testien riittävyys suomalaisille varmistetaan. On äärettömän tärkeää suojata hoitohenkilöstöä altistumasta virukselle.

Rokotteen ja lääkkeiden kehittäminen tärkeää

Apteekissa 25 vuotta farmaseuttina toimineena pidän ehdottoman tärkeänä lääkkeen kehittämistä virukseen. Lääkettä tai rokotetta ei vielä ole. Tartuntataudeissa henkilö saa lääkkeensä maksutta. Kun koronavirukseen kehitellään lääke, tulisi sen olla maksuton sairastuneelle.

Miksi liikenneministeri on tyrmäämässä yksityisautoilua?

Liikenne- ja viestintäministeri Timo Harakan (sd.) kommentit olivat tyrmistyttäviä. Harakka kertoi mielipiteitään yksityisautoilusta luopumisesta äskettäin järjestetyssä liikenne -ja viestintäfoorumissa.
Ministeri Timo Harakan mukaan paremmat liikkumispalvelut houkuttelevat luopumaan omistusautosta tai kakkosautosta. Mitä tällä tarkoitetaan?

Onko ministeri lupaamassa rautateitä, ratikoita ja linja-autoliikennettä joka talon kulmille? Jos maaseudulla ei saisi olla kahta autoa, kuinka perheessä työmatkat hoituu, jos molemmat vanhemmat käy töissä kodin ulkopuolella? Eikö tunnu eriarvoistavalle, jos haja-asutusalueen ihmisten liikkumismahdollisuuksia rajoitetaan? Miksei kaupungissa asuva saisi omistaa autoa, kun julkisilla ei kaikkialle pääse?

Hallituksen syytä miettiä Suomen kilpailukykyä

Ministeri Harakka on Ilta-Sanomien (6.3.) mukaan tiivistänyt hallituksen tavoitteiksi omistusautoista luopumista kaupungeissa ja kakkosautoista luopumista maaseudulla.

Jo on hallituksella tavoitteet! Eikö hallituksen olisi aika miettiä Suomen kilpailukykyä, eikä yksityishenkilöiden autojen omistamista?

Hallitus ei ole alkutaipaleellansakaan tuntunut olevan autoilevien suomalaisten asialla. Polttoaineveron korotukset sen ankarasti osoittivat. Polttoaineverojen korotukset tuntuvat niin työmatkaliikenteessä kuin kuljetuskustannuksissa. Kuljetuskustannusten nousu tulee näkymään tuotteiden hinnan nousuna, joka koskettaa suomalaisia. Haluaako hallitus kaikki asumaan suurkaupunkeihin ilman autoa?

Polttoaineveron korotukset tulisi hallituksen perua välittömästi. Kuitenkaan halua veronkorotuksien perumiseen ei hallituksella tunnu olevan. Olisi parempi, jos hallitus alentaisi polttoaineveroja. Ja miettisi sitä, kuinka saataisiin ihmisiä muuttamaan maalle ja haja-asutusalueelle. Haja-asutusalueilla on asuntoja tarjolla. Samalla suurkaupunkien asuntopula voisi helpottua.

Autoilu on monelle suomalaiselle välttämätöntä. Etäisyydet ovat pitkiä, vaikka ministeri on väittänytkin Suomen olevan lyhyiden automatkojen maa.

Autoliikennettä tarvitaan henkilö- ja tavarakuljetuksien tekemiseen. Suomessa tarvitaan autoja liikkumiseen, elämiseen, työmatkoihin ja muuhun tarpeelliseen. Se ei ole hupilelu. Ilman autoja leipä ja muut elintarvikkeet eivät kulje kauppoihin.

Toivottavasti järki voittaa. Suomessa olisi tehtävä elämisen edellytykset helpommaksi, eikä suinkaan vaikeutettava niitä ideologisilla perusteilla. Toivon, että aloittaneessa valtakunnallisessa liikennejärjestelmäsuunnittelun ohjauksessa katsottaisiin järkevästi autoiluun liittyviä asioita.

On selvää, että autoja tarvitaan nyt ja tulevaisuudessa.

Koulukyydeissä on eroja

Eri kunnissa voi olla erilaisia perusteita saada tai jäädä ilman koulukyyditystä.  Tämä on johtanut siihen, että kaikki koululaiset eivät ole samanarvoisessa asemassa Suomessa. Olisi toivottavaa, että hallitus ottautuisi tähän asiaan tosissaan.

Laki velvoittaa kyydityksen järjestämisen tietyissä tapauksissa.  Mikäli koululaiset koulumatka perus- tai lisäopetukseen on enemmän kuin viisi kilometriä, järjestetään maksuton kuljetus. Oikeus maksuttomaan kuljetukseen on lain mukaan myös silloin, jos matka on esimerkiksi vaarallinen tai rasittava. Huomioitavia asioita ovat ikä ja muut olosuhteet.

Olen saanut palautteita useista kunnista.  Monet ovat ihmetelleet vaihteluita, joita voi olla eri kuntien välillä. Tämä tuntuu koskevan varsinkin tulkintaa siitä, mikä on vaarallinen koulutie.

On mielestäni erikoista, ettei tähän ole valtakunnallisia selkeitä ohjeita. Kaipaisin yhtenäisiä kriteereitä. Tein ministerille kirjallisen kysymyksen liittyen koulukyydityksiin. Kyselin, kuinka taataan tasapuolinen kohtelu turvallisen koulutien suhteen koululaisille eri kunnissa. 

Opetusministeri Li Andersson vastasi kysymykseeni. En ole täysin tyytyväinen ministerin vastaukseen. Ministeri kertoi, että koulumatkojen turvallisuus arvioidaan paikallisella tasolla. Ministeri piti tärkeänä, että turvallisuuden arvioimiseksi ja koulukuljetuksien yhdenvertaiseksi toteutumiseksi olisi kunniassa määritelty matkoihin ja kuljetuksiin liittyvät periaatteet ja toimintatavat. Ministerin vastauksessa ei kuitenkaan käy millään tavalla ilmi se, kuinka voitaisiin taata yhdenvertainen kohtelu eri paikkakuntien välillä. Ministeri ei myöskään vastauksessaan kertonut, että olisi tulossakaan valtakunnallista ohjeistusta.

Kriteerien yhdenmukaisuuden puute on mielestäni ongelma. Eriarvoinen kohtelu voi nousta esille myös eroperheiden tapauksissa. On lapsia, jotka ovat välillä äidin luona ja välillä isän luona.  Kuitenkaan koulukyyditys ei välttämättä järjesty molempien vanhempien luota. Se ei ole oikein lasta kohtaan.

Kyselytunnilla 13.2. tämän tärkeän asian eroperheiden osalta nosti esille kansanedustaja Ari Koponen (ps.). Tähän kysymykseen kerrottiin, että kunnan on mahdollista näin halutessaan jo nyt se järjestää. Mielestäni tässä on myös ikävä eriarvoisuuden tuntuma.

Toivon hallitukselta toimia koululaisten yhdenvertaisuuden edistämiseksi riippumatta paikkakunnasta.  Turvallinen ja vaaraton koulutie on koululaisten oikeus kaikkialla Suomessa.