Kuukausi: tammikuu 2020

Raha tekee kauppansa

Onko meillä itsetutkiskelun paikka Kuopion valtuustoryhmien puoluetuen suhteen, kysyi Ritva Hakulinen (sd.) (SS21.1.).


Perussuomalaiset halusivat siirtää puoluetukeen varatut 77 000 euroa mieluummin omaishoidon tukemiseen. Muille puolueille esityksemme ei kuitenkaan sopinut.


Ainoana puolueena perussuomalaisten valtuustoryhmä ei ole hakenut tätä tukea kertaakaan eikä hae tänäkään vuonna. Kuopion tiukassa rahatilanteessa emme näe poliittista rahallista tukemista tarpeelliseksi. Kuopiossa veroja korotettiin ja yt-neuvotteluja käytiin.


On varmasti aihetta itsetutkiskeluun asiassa. Hakulinen on perussuomalaisten linjalla. Suosittelen häntä ottamaan asian esille omassa valtuustoryhmässään.

Eduskunta ei myöntänyt rahaa lähiruokaselvitykseen

Jätin eduskunnassa talousarvioaloitteen, jossa esitettiin selvitystä valtion ja kuntien ruokapalveluiden siirtymisestä kotimaiseen ja lähiruokaan.

Eduskunta äänesti aloitteesta ja enemmistö (129 kansanedustajaa) oli sitä mieltä, ettei tällaisen selvityksen tekeminen ole tarpeellista. 39 kansanedustajaa äänesti aloitteen puolesta, sisältäen perussuomalaisten eduskuntaryhmän.

Lähiruuan reitti ruokapöytään on lyhyt ja sillä tuetaan alueen ruokaketjua ja paikallista ruokakulttuuria. Lähiruuan tuotanto luo työpaikkoja ja tuloja alueen asukkaille ja vahvistaa näin alueen taloutta. Valitsemalla lähiruokaa voidaan vaikuttaa alueen ympäristön tilaan ja huoltovarmuuteen. Suomessa raaka-aineita on mahdollista tuottaa turvallisesti, sillä maaperä on puhdas ja puhdasta vettä on käytettävissä runsaasti.

Minun mielestäni tulisi laatia selvitys, jossa selvitetään minkälaisia vaikutuksia olisi valtion ja kuntien ostopalveluna tuotettujen ruokapalveluiden siirtymisellä kokonaan kotimaiseen, pääsääntöisesti lähiruokaan.

Selvityksessä tarkasteltaisiin siirtymisen vaikutuksia ympäristöön, työllisyyteen sekä suoraan että välillisesti, haja-asutusalueiden elinvoimaan ja huoltovarmuuteen. Selvitettäisiin myös siirtymisen kustannusvaikutuksia edellä mainitut osa-alueet huomioon ottaen valtiolle ja kunnille, ja millä aikataululla siirtyminen olisi mahdollinen ja mitä lakimuutoksia se edellyttäisi.

Nolo päätös hallitukselta

Kotitalousvähennys on mahdollistanut monelle kodin remonttien teettämisen. Verotuksessa myönnetty vähennys on lisäksi edesauttanut esimerkiksi siivousavun kotona käyttämistä.  Vähennystä on ollut mahdollista saada myös hoitotyöstä kotiin.

Hallitus päätti heikentää tätä etuutta.  Tämä tuntuu jo heti vuoden 2020 alusta alkaen.  Päätös tuntuu ikävältä ja nololta. Päätöstä perusteltiin kuuleman mukaan jopa siten, että tämä etuus on pääasiassa koskenut vain hyvätuloisia. Asia on mielestäni päinvastoin. Nimenomaan tämä verovähennys on mahdollistanut monelle pienituloiselle remontoinnin tai esimerkiksi monelle pienituloiselle vanhukselle siivouspalvelun käyttämisen. Monet ovat tästä vähennyksestä hyötyneet. Samalla tämä verovähennys on parantanut työllisyyttä, koska sillä on ollut työllistävä vaikutus.

Aikaisemmin verovähennys oli 2 400 euroon asti ja nyt se on nykyhallituksen toimesta laskettu 2 250 euroon. Hallitus tekisi viisaasti, kun se palauttaisi tämän verovähennyksen.  Tuntuu sille, että hallituksella ei ole aikomustakaan tätä päätöstään järkevöittää.

Valitettavaa on, että veroasiossa hallitus näyttää astuvan tavallisen suomalaisen varpaille. Hallitus mm. korottaa polttoaineveroja, joka tuntuu kaikkien kukkarossa vaikuttaen muun muassa tuotteiden hintoihin ja matkakustannuksiin.

Toivoisin, että hallitus muuttaisi omaishoidontuen verottomaksi. Perussuomalaiset kannattavat verotonta omaishoidontukea, mutta hallituspuolueet eivät sitä vieläkään tee.

Verotuksen keinoin voidaan joko helpottaa tai hankaloittaa kansalaistemme elämää.  Mitä hallitus vielä keksiikään tavallisen kotitalouden maksettavaksi energiaverotuksen suhteen?

Omaishoidon oudot kummallisuudet

Omaishoito on asia, jota jokaisen tulisi arvostaa. Omaishoidontuen epäoikeudenmukaisuudet tulee korjata. Epäoikeudenmukaisuutta tuntuu esiintyvän rahojen käytön kohdentumisessa, verotuksessa ja tasapuolisuudessa.

On varsin kummallista, jos valtio osoittaa rahoja omaishoitoon, niin kunnat voivat käyttää niitä rahoja ihan muihin tarkoituksiin. Muutaman vuoden sisällä valtio laittoi yli 200 miljoonaa omaishoitoon. Ihmettelyni oli suuri, kun luin THL (Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen) kuntiin tehtyjen kyselyiden tuloksista. Kymmenet kunnat tai alueet ilmoittivat omaishoitoon tarkoitettuja lisämäärärahoja käytetyn muuhun tarkoitukseen kuin omaishoitoon.

Mielestäni tässä on suuri vinoutunut ongelma, jos kunta voi käyttää omaishoitoon annetut rahat muihin tarkoituksiin. Näin ei saisi olla! Tätähän voisi verrata tilanteeseen, jos minulle annettaisiin rahaa hakea ruokaa kaupasta, mutta ostaisinkin sieltä leluja ja makeisia, mutta kukaan ei minua nuhtelisi näin toimimisessa.

Mitä siis osalle omaishoidon rahoista tapahtui? Tiesikö jokainen kuntansa valtuutettu tästä? Äänestettiinkö kunnissa näistä asioista? Paljonko kohdennetuista miljoonista meni omaishoidon tarkoituksiin? Oletan, ettei kukaan tiedä tarkkaa vastausta. Kunnilla on toki suuri itsemääräämisoikeus, mutta rahan käytön vaikuttavuutta ja ohjautuvuutta täytyy pystyä seuraamaan.

Poliittisesti kuulostaa hienolta, kun valtio antaa rahaa hyvään tarkoitukseen. Kuitenkaan omaishoidon rahakeskustelu ei saa olla pelkkää poliitikkojen imagon kohotusta. Rahan tulee mennä perille oikeaan tarkoitukseen. Muutoin se ei vastaa tarkoitustaan.

Tein eduskunnassa asiasta kirjallisen kysymyksen. Ministeri Krista Kiuru kertoi hallituksen kehittävän omaishoitoa, muun muassa omaishoidontuen tunnuslukujen seurantaa. Vastauksessaan ministeri ei kuitenkaan tuntunut esittävän realistisia keinoja, kuinka rahojen meneminen aidosti osoitettuun kohteeseen varmistetaan.

Olen hyvin huolestunut, ettei maamme hallitus ole myöskään halukas korjaamaan verotuksellista epäkohtaa omaishoidossa. Perussuomalaiset kannattavat omaishoidontuen verovapautta. Se olisi mielestäni erittäin hyvä asia. Perussuomalaiset ovat pitäneet tätä tärkeää aihetta esillä.

Olisi aika myös korjata se vääryys, että omaishoidontuen suuruus voi vaihdella eri kunnissa eri puolilla Suomea. Myös omaishoidontuen saamisen kriteereissä on vaihtelua. Nämä ovat voineet aiheuttaa hämmennystä esimerkiksi kuntaliitostilanteissa.

Omaishoidontuessa on paljon kehitettävää. Kaipaisin koko Suomeen tasapuolisuutta, enkä kuntakohtaista ailahtelevuutta tuen määrän suuruuteen. Omaishoidontuen verottomuus olisi hyvä askel työn arvostuksen osoitukseen.

Olisiko aika pohtia, pitäisikö valtion periä kunnilta takaisin rahoja, joita ei käytettykään omaishoitoon, vaikka valtio rahan siihen tarkoitukseen osoitti?

Onko Suomen kannalta demokraattista, etteivät oppositiossa olevat puolueet saa näissä äänestyksissä yhtään ehdotustaan läpi?

Ennen joulua eduskunta äänesti talousarviosta. Kävimme läpi satoja äänestyksiä. Ensikertalaisena mukana olleena ihmettelin tiettyjä asioita. 

Kummastelen hallituksen kantoja esimerkiksi perussuomalaisten tekemiin ehdotuksiin. Hallitus äänesti kumoon lausuman, jossa olisi edellytetty, että hallitus turvaa kylä- ja lähikoulujen sekä päiväkotien toimintaedellytykset ja oppilaiden kohtuulliset päivittäiset koulumatka-ajat. Myös ehdotus oppisopimuskoulutuksen lisäämisestä sai kylmää kyytiä äänestyksessä. Eräänä lausumaehdotuksena oli, että eduskunta edellyttäisi hallituksen toimivan siten, että Suomen maataloudessa ja elintarviketeollisuudessa turvataan kaikissa oloissa oman kansan tarvetta vastaava tuotanto keskeisissä tuotteissa. Kummastelen myös sitä, että hallitus, jossa keskustakin on mukana, hylkäsi tämän läheisesti maatalouteen liittyvän ehdotuksen.

Äänestyksessä kävi ilmi, ettei hallitus aio perua nestemäisten polttoaineiden valmisteveron korotuksia. Esitin budjettiin muun muassa rahoitusta selvitykseen kuntien ja valtion siirtymisestä kotimaiseen, pääsääntöisesti lähiruokaan. Esitin rahoitusta puheterapian opetusohjelman saamiseksi logopedian tutkinto-ohjelman käynnistämiseen Itä-Suomen yliopistossa.

On herännyt kysymyksiä. Onko Suomen kannalta demokraattista, etteivät oppositiossa olevat puolueet saa näissä äänestyksissä yhtään ehdotustaan läpi? Voisiko pohtia, olisiko oppositiopuolueille annettava edes tietty määrä vaikuttamisen mahdollisuutta budjettikäsittelyssä? Voisiko se olla jotenkin jyvitettynä esimerkiksi edustajien määrään tai puolueen kannatukseen liittyen? Kuntien organisaatioissahan hallitus voi esittää jotain, mutta valtuusto voi halutessaan äänestää toisin. Nykysysteemeillähän se näyttää menevän siten, että hallitus äänestää oppositiota vastaan. Näin näyttää yllättävästi olevan jopa hankkeissa, jotka ovat merkittäviä hallituspuolueiden edustajien omassa vaalipiirissäänkin. Tässä on mielestäni keskustelun paikka eduskunnalle. Onko systeemin oltava aina sama, vai voisiko sitä hiukan parannella vastaamaan demokratiaa? Viimeaikaisten poliittisten myrskytuulten tuiverruksessa tulisi antaa arvoa kansan antamalle aidolle kannatukselle. Oikeastaan aika yllättävää, ettei yksikään oppositiopuolueiden tekemistä ehdotuksista mennyt läpi. Tuntuu kummalliselle, jos jo ennen äänestyksiä on äänestyksien lopputulos tiedossa.

Jos hallitus siis itse ei saa tehtyä mitä lupaa, se ottaa kansalta

Käymme läpi talousarviota, sen hyviä ja vähemmän hyviä puolia. Suurin puute on se, että suomalaiset ja Suomi eivät ole aina etusijalla.

Hallitus keikahti ja hoitajamitoitusta ei tullutkaan. Valitettavasti näyttää siltä, että luvatut asiat jauhavat paikallaan. Tarvitaan myös lisää terveydenhuollon koulutuspaikkoja.

Omaishoito ja vanhustenhoito tarvitsevat rahaa. Olisin toivonut, että nyt pikaisesti muodostettu Marinin hallitus olisi tehnyt omaishoidon palkkiosta verotonta.

Eläkkeitä korotetaan vähän, mutta paljon puhutusta satasen korotuksesta ei ole tietoakaan. Samaan aikaan hallitus näyttää myös ottavan eläkeläisiltä. Jopa kotitalousvähennystä peukaloidaan. Se on valitettavaa, sillä eläkeläiset ja vanhukset ovat hyödyntäneet kotitalousvähennystä. Polttoaineverojen korotus tuntuu tavallisten ihmisten arjessa. Kuljetuskustannukset nostavat tuotteiden hintoja. Tämän pitäisi olla kaikille selvää.

Huolestuttavaa on myös hallituksen ukaasi, jos nämä esimerkiksi työllisyyteen suunnitellut toimenpiteet eivät toteudu, niin sitten tarkastellaan ja sitten leikataan. Jos hallitus ei siis itse saa tehtyä mitä lupaa, ottaa se kansalta. Epäonnistuminen siirretään kansan maksettavaksi. Tähän mennessä ei näytä lupaavalle. Myös EU on puuttunut hallituksen talouden hoitoon. Sieltä ei ole tullut kehuja hallitukselle, vaan päinvastoin.

Ilmastoasioissa ajetaan satasta viidenkympin alueilla. Tuntuu sille, että ei nähdä kokonaisuutta? On eriskummallista ja perin oudoksuttavaa, että me suomalaiset maksamme kallista hintaa ja maat, joissa tulee rutkasti päästöjä, voivat olla melkoisia vapaamatkustajia. Suomalaista kuritetaan. Tavallinen kansalainen joutuu maksamaan pitkien matkojen ja kylmien talvien aiheuttamien kustannusten lisäksi kunnianhimoisuudesta ilmastoasioissa.

Juuri tullut Suomen pankin ennustus on huolestuttavaa kuultavaa.  Suomen Pankki ennakoi talouskasvun hidastuvan ensi vuodesta. Myös luottamus tulevaisuuden talouteen horjuu ja pahasti horjuukin.

Suomen kilpailukyky, yrittäjyys ja suomalaiset ovat tämän hallituksen tekemän budjetin maksajina.

Hyvä, uudistunut hallitus, poistakaa edes polttoainaverojen korotukset! Se auttaisi koko Suomea! Budjettikirja tuntuu olevan höttöisellä pohjalla. Pitäisi olla hinta asioille ja millä mikäkin aiotaan rahoittaa. Nyt jää liian paljon auki avoimia kysymyksiä.

Kyseenalaiset ja ontuvat perustelut

Antti Rinteen (sd.) hallitus päätti lisätä ministerien avustajien määrää. Avustajien palkkoihin jysähtää noin 32 miljoonaa euroa. Iso summa yhden kauden menoiksi.

Nyt avustajia 19 ministerillä on yhteensä 82. Juha Sipilällä (kesk.) oli selkeää tahtoa vähentää avustajia. Keskusta kannattaa kuitenkin ilmeisesti nykyisen punaviherhallituksen tahtotilaa avustajista. Voidaanko määrää perustella suurella työmäärällä? Ei, sillä pienemmällä avustajajoukolla ovat ministerit pärjänneet ennenkin.

Hulppealta avustajien määrältä odotamme tuloksia hallitustyössä. Kuitenkin nyt kävi jo lyhyen hallitustaipaleen jälkeen, että ministeri Sirpa Paatero (sd.) erosi tehtävästään. Auttoiko siis suuri avustajien määrä ministerien tehtävien hoitoa vai eikö tieto kulkenut tarpeeksi asiallisesti suuren avustajajoukon myötä?

Olisiko erityisosaaminen hyvä peruste palkata ammattilaisia ministerien tehtävien auttamiseen? Ovatko hallituksen avustajat puolueettomia vai puoluepoliittista valtaa vahvistavia? Nyt ministerien erityisavustajan tehtäviin palkatuista henkilöistä löytyy vaaleissa mukana olleita, mutta ei valituksi tulleita henkilöitä. Onkohan tämä siis verrattavissa piilossa olevaan puoluetukeen?

On sanottu, että sote vaatii avustajien suurta määrää. Sote taisi kaatua jo perustuslailliseen ongelmaan aiemmin. Soten uudistamisessa on tärkeää hoitaa asioita laajamittaisesti yhteistyöllä. Demokratiassa on kyse kaikkien kantojen kuuntelemisesta.

Ei ole perusteltua puolustella avustajamäärää myöskään Suomen EU:n puheenjohtajuudella. Tämä kausi ei todellakaan ole neljän vuoden mittainen. Jussi Halla-aho (ps.) on vaatinut Antti Rinnettä eroamaan. Perusteltu syy on Postin asioiden hoidon epäselvyys. Mielestäni Postin sotkua pääministeri ei hoitanut parhaalla mahdollisella tavalla. Hallituksen alkutaival ei kovin ruusuiselta näytä. On merkittävää, että jopa Euroopan komissio pyysi selvennystä budjetista ja julkisten menojen kasvusta. Hallitustaivalta tuskin jatkossakaan helpottaa, että hallituksessa mukana on äärierilaisia puolueita.

Oli kyseenalaista palkata avustajia 32 miljoonalla

Hämmästelen hallituksen käyttämää rahamäärää omien ministereiden runsaslukuiseen avustajakaartiin. Tämä hallitus lisäsi roimasti avustajiensa määrää. Nykyisin 19 ministerillä on jopa 82 avustajaa, ja tämän kauden palkkasummaksi avustajille tulee jopa 32 miljoonaa.

Hallitus kasvatti omien avustajiensa määrää ontuvin perustein.

– Miten avustajien suurta määrää voidaan järkisyillä perustella?

Jos avustajien suurta määrää perustellaan suurella työmäärällä, voisi hallitukselta odottaa tuloksellisuutta. Postin tapaus ei sitä osoittanut.

– Jo lyhyen hallitustaipaleen alussa yksi ministeri erosi. Pääministerillä tuntuu olevan pestin lähtölaskenta käynnissä. Auttoiko avustajien suuri määrä ministerin tehtävien hoidossa vai olisiko se ollut enemmänkin toisinpäin?

Talousvaliokunnan jäsenenä hallituksen tuloksellisuutta tuskin osoittaa selvityspyyntö, jonka Euroopan komissio antoi. Selvitystä pyydettiin budjetista ja julkisten menojen kasvusta.

Tekosyitä kerrakseen

Sosiaali- ja terveysvaliokunnan jäsenenä oudoksun myös kuulemaani väitettä, jonka mukaan soten eteneminen tarvitsisi ison kaartin avustajia. Muistelen, että sote taisi kaatua mm. perustuslaillisiin ongelmiin ja edellisen hallituksen omaan haluun kaataa hallitus.

– Tuskin siinä tapauksessa suurella avustajien määrällä olisi sitä estetty.

Pidän erikoisena perusteena myös Suomen EU:n puheenjohtajakautta.

– Eihän EU:n puheenjohtajuuskausi ole todellakaan vaalikauden mittainen. EU:n puheenjohtajuuskausi on vain kahdeksannen osan vaalikaudesta.

Keskusta hiljaa myötäilee

Muistelen, että aikaisemmin Juha Sipilä ei tuntunut kannattavan avustajien lisäämistä hallitukselle. Nyt keskusta ei juurikaan ole kommentoinut avustajien suuresta määrästä.

– Onko perusteltua palkata ministereille erityisosaajia avustajiksi? Vai onko taustalla poliittisen vaikuttamisen maksimointia? On mielenkiintoinen huomio, että hallituksen avustajista löytyy myös vaaleissa pudonneita henkilöitä. Onko siis kyseessä piilotettu puoluetuki?

– Hallituksen alkutaival ei ole ollut ruusuinen. Puoli vuotta kasassa. Yksi ministeri erosi. Miten käy pääministeri Antti Rinteelle? Ounastelee, että on tulossa tuulinen hallituskausi, koska hallituksessa näyttää olevan äärierilaisia puolueita.

Perussuomalaisten linja saa kannatusta myös hallituspuolueilta

Useat hallituspuolueet ovat sitä mieltä, että lapsilisiä tulisi korottaa tuntuvasti. Myös keskusta on herännyt viimeisten gallup-tulosten jälkeen kannattamaan lapsilisien korottamista (SS 19.11.). Hallitus on kuitenkin esittänyt, että lapsilisiä tulisi korottaa vasta neljännestä lapsesta alkaen.

Perussuomalaiset esittivät viime viikolla pykälämuutosesityksen hallituksen esitykseen siten, että korotus kohdistuisi ensimmäiseen lapseen. 19.11. perussuomalaiset jättivät eduskunnan täysistunnossa lausuman, jossa esitetään, että hallitus selvittäisi mahdollisuutta korottaa ensimmäisen lapsen lapsilisää tuntuvasti ja siten kannustaa perheitä lasten hankintaan. Perussuomalaiset on esittänyt myös ansiotuloverotuksen lapsivähennyksen palauttamista käyttöön. Lapsiperheille tehtävä verovähennys tukisi lapsiperheiden taloutta ja vahvistaisi tunnetta, että lapset ovat yhteiskunnassamme toivottuja. Perussuomalaiset katsoo, että kaikki lapsiperheet ansaitsevat nykyistä enemmän tukea – jo ensimmäisestä lapsesta lähtien.

Pitääkö valtion periä kunnilta takaisin omaishoidon rahoja, ellei niitä käytetä omaishoitoon?

Olen pöyristynyt omaishoitoon luvattujen rahojen kohtalosta. Tämä kummallinen kohtalo on käynyt ilmi THL:n (Terveyden – ja hyvinvoinninlaitoksen) kyselyssä.

Kunnilta oli kyselty, mihin valtion omaishoitoon tarkoitetut varat oli käytetty. Valtio on antanut muutaman vuoden sisällä rahoitusta yli 200 miljoonaa euroa omaishoitoon. Osa kunnista vastasi kyselyyn, ettei rahoja olekaan käytetty omaishoitoon.

Onko kyse poliitikkojen aseman pönkittämisestä?

Olen pöyristynyt siitä, että valtion tasolla saadaan näyttämään poliittisesti hienolta, kun rahaa annetaan hyvään ja tärkeään tarkoitukseen, mutta matkalla rahat mahdollisesti suunnataan jonnekin muualle.

– Miksei korvamerkitty raha tiettyyn tarkoitukseen olekaan korvamerkitty tämän päivän Suomessa? Miksei tästä puhuta Suomessa enemmän?

– Silloinhan valtion puolelta omaishoitoon kohdennetulla rahalla ei ole välttämättä merkitystä omaishoitoon, jos sitä voidaan käyttää toisiin tarkoituksiin.

Tietävätkö kuntalainen ja valtuutetut?

Ihmettelen systeemiä ja samalla kyseenalaistan järjestelmän. Tietävätkö kuntalaiset ja kaikki valtuutetut kuntien laajasta itsemääräämisoikeudesta esimerkiksi valtion antamien omaishoidon rahojen osalta.

Olisiko aika muuttaa systeemiä.

– Olisiko valtion perittävä omaishoitoon annetut rahat takaisin, ellei kunnassa niitä käytetä niihin tarkoituksiin?

Olen kritisoinut muutoinkin valtion rahojen käytön vaikuttavuuden seurantaa.

– Vaikuttavuudella on merkitystä. Haluaisin tietää, paljonko valtion antamia rahoja oikeasti laitettiin kunnissa omaishoitoon.

Omaishoito säästää yhteiskunnan varoja

Tein asiasta kirjallisen kysymyksen eduskunnassa. Olisi hyvä tietää ja selvittää, mitä hallitus aikoo tehdä, jotta mahdolliset valtion omaishoitoon laittamat rahat todella menevät omaishoitoon. – Omaishoito on omaiselle tärkeää ja samalla omaishoito säästää yhteiskuntamme varoja, toivon jatkossa parempaa kontrollia valtiolta tähän asiaan.