Miten turvataan maastopalojen sammuttamiseen tarvittavan kaluston riittävyys, kun turvetuotanto ajetaan alas?

Maastopalojen sammuttamiseen tarvitaan asiaankuuluvaa kalustoa. Ellei paloja saada hallintaa, voi tilanne pahentua merkittävästi ja aiheuttaa monenlaista vaaraa ja tuhoa. Maastopalojen sammuttamiseen on avuksi tarvittu turveyrittäjien kalustoa, jota onneksi on ollut vielä saatavilla maassamme. Turvealan alasajon seurauksena myös turvealan koneita ja kalustoa hävitetään tai myydään muihin maihin.

Miten turvataan maastopaloissa tarvittavan kaluston riittäminen ja ammattitaitoisen henkilökunnan saatavuus, koska turvealan alasajon myötä turvealan niin kalusto kuin ammattitaitoinen käyttäjäkunta tulee tulevaisuudessa vähentymään? Hallitusohjelman mukaan hallituksen keskeisin tavoite on Suomi hiilineutraaliksi vuoteen 2035 mennessä. Osana tätä suunnitelmaa on energiaturpeen käytön vähentäminen. Käytännössä tämä on osoittautumassa energiaturpeen tuotannon alasajoksi etuajassa. Kotimaisen turvetuotannon alasajosta paljastuu koko ajan lisää näkökulmia, joissa turvealan alasajo vaarantaa huoltovarmuutta, eläinten hyvinvointia, kotimaista elintarviketuotantoa ja nyt jopa paloturvallisuutta. Tein asiasta kirjallisen kysymyksen ministerille.

Myydäänkö suomalaiset metsät ulkomaisille yrityksille?

Suomen metsistä on iso osa yksityisten omistuksessa. Myös valtio ja kunnat omistavat metsää. Yhä suurempi osa metsistä kuitenkin on yhtiöiden omistuksessa. Viime aikoina metsätiloja on siirtynyt runsaasti ulkomaisten yhtiöiden omistukseen. Tästä kehityksestä on syytä olla huolissaan. Miten tämä kehitys vaikuttaa kymmenen tai kahdenkymmenen vuoden kuluttua. Verotus puunmyynnin osalta on erilainen ja se kohtelee huonommin yksityistä metsänomistajaa kuin yhtiöitä.

Metsätilojen kaupoissa merkittävä osa tiloista siirtyy ulkomaiseen omistukseen

Jo lokakuussa 2019 Yle uutisoi ”kasvottomista sijoittajista”. Yhteisövero on huomattavasti pienempi kuin yksityisen maksama vero puukaupoista. Ylen uutisoi (10/2019) yhteisöveron olevan 20 prosenttia, kun taas vastaavasti yksityiset omistajat maksavat veroa puukaupoista 34 tai 30 prosenttia.

Tein kirjallisen kysymyksen, kuinka aiotaan varmistaa, että suomalaisten metsät säilyvät pääasiassa suomalaisessa omistuksessa ja kuinka aiotaan huolehtia, että ulkomaiset sijoitusyhtiöt eivät ole verotuksellisesti puunmyynnin osalta jopa paremmassa asemassa kuin yksityinen, metsästään tunnollisesti huolehtiva metsänomistaja.