En ole tyytyväinen ministeri Ohisalon vastaukseen

Poliisin verkkosivuilla julkaistiin 17.11.2020 ilmoitus, että Elokapina-ryhmän mielenosoitus katkaiseen liikenteen yli viiden tunnin ajaksi Helsingin keskustassa. Liikenteen ohjauksesta vastasi poliisi ja julkinen liikenne kulki poikkeusreittejä. Osa alueen vanhuksista tai työ-, koulu- tai asiontimatkalaisista ei pystynyt käyttämään tarvitsemiaan julkisenliikenteen pysäkkejä.

Poliisilla selkeä ohjeistus

Poliisin oma ohjeistus mielenosoituksen järjestäjille ohjeistaa, että soveltuva paikka mielenosoituksille on sellainen, jossa se ei häiritse liikennejärjestelyjä, liikkumista yleisellä paikalla tai estä pääsyä esimerkiksi johonkin liiketilaan. Poliisi voi myös siirtää mielenosoituksen, jos se häiritsee kohtuuttomasti sivullisia tai liikennettä tai jos liikenteen sujuvuus sitä vaatii. Kadun sulkeminen viideksi tunniksi liikenteeltä ei varmasti ole näiden ohjeiden mukaista.

Kirjallinen kysymys

Esitin ministerille kirjallisen kysymyksen, onko ministeriö hyväksymässä mielenosoituksissa julkisen tien käytön häiriintymisen jopa sallimalla katkaista liikenne ja estää tien käyttö, ilmoituksen perusteella ja poliisin avustuksella.

Ministeri Ohisalo vastasi kirjalliseen kysymykseen näin:

”Kokoontumislaissa säädellään kokouspaikoista ja niitä koskevista rajoituksista. Yleisen kokouksen saa järjestää ulkona yleisellä torilla, aukiolla, katualueella tai muussa sellaisessa kokoustarkoitukseen soveltuvassa yleisessä paikassa. Jos yleisen kokouksen järjestäminen ilmoitetussa paikassa vaarantaa ihmisten turvallisuutta, aiheuttaa huomattavaa haittaa ympäristölle tai vahinkoa omaisuudelle, häiritsee kohtuuttomasti muun muassa sivullisia tai liikennettä, poliisi voi yhteyshenkilön kanssa neuvoteltuaan osoittaa kokouksen siirrettäväksi toiseen, kokouksen tarkoituksen kannalta sopivaan paikkaan. Edellytyksenä kuitenkin on, että häiriön voidaan katsoa objektiivisin perustein ylittävän kohtuuden rajat.

Mielenosoituksia koskevista rajoituksista päätetään kokoontumislaissa säädetyillä tavoilla itsenäisesti poliisissa eikä sisäministeriöllä ole roolia tässä päätöksenteossa.”

Ministeri siis pesi kätensä koko jutusta

Julkiset tiet ovat tehty liikkumista varten. Julkisen tien käytön rajoittamiselle pitää olla perusteet. Helsingissä on liikenteen kulkua estetty aikaisemminkin estetty mielenosoituksella, johon poliisi on puuttunut. Tuolloin mm. sisäministeri, jonka toimenkuvaan kuuluvat myös poliisiasiat ja sisäinen turvallisuus, kyseenalaisti poliisin toimintaa. Kuinka paljon vastuuministerin kannanotot vaikuttivat poliisin toimintaan seuraavassa mielenosoituksessa?

Onko Elokapina-ryhmällä erivapauksia?

Elokapina määrittää itse toimintaansa omilla nettisivuillaan, että he käyttävät mm. kansalaistottelemattomuutta saadaksemme aikaan tarvittavia muutoksia. Kansalaistottelemattomuus on määritelmän mukaan yksiselitteisesti lainvastaista toimintaa ja kansalaistottelematon henkilö rikkoo vakaumuksellisista syistä lakia.

Mielipiteenvapaus ja sananvapaus ovat tärkeitä. On julkisen pohdinnan paikka, onko julkisen liikenteen pysäyttäminen mielenosoituksen vuoksi poliisin avustamana hyväksyttävää. Pohdintaa aiheuttaa myös se, voiko mikä tahansa mielenosoitus vain ilmoituksen perusteella katkaista liikenteen missä päin Suomea tahansa ja mitenkä pitkäksi aikaa tahansa. Onko huolestuttava, jos poliisi ei kohta uskalla puuttua mielenosoituksiin, ei edes, jos liikenne katkaistaan.

Mitä ovat sähköautoilun kustannukset eri puolilla Suomea?

Hallitusohjelman mukaan hallituksen keskeisin tavoite on Suomi hiilineutraaliksi vuoteen 2035 mennessä. Osana tätä suunnitelmaa on liikenteen päästöjen puolittaminen vuoteen 2030 mennessä. Keskeisenä tavoitteena tämän suunnitelman toteutumiseen on henkilöliikenteen sähköistäminen.

Liikenteen sähköistäminen tarkoittaa myös tavoitetta siirtyä sähköautoihin. Sähköautoilu on kustannuksiltaan varmasti erilaista pitkien etäisyyksien Suomessa. Myös sähkönsiirtohinnoissa on suuria eroja eri alueilla ja myös tämän vaikuttaa sähköautoilun kustannuksiin.

Jos Suomessa siirrytään laajamittaisesti sähköiseen henkilöliikenteeseen, on myös varmistettava, että sähköä riittää kaikille ilman ylimääräisiä lisäkustannuksia esim. pääsulakekoon muutokset omakotitaloissa tai jakelumuuntajien uusimiset maksavat. Kuinka paljon sähköautolla ajaminen maksaa eripuolilla Suomea, ottaen huomioon erilaiset sähkönsiirtohinnat ja haja-asutusalueen pitkät työmatkat.

Riittääkö sähköä ilman erillisiä hankintakustannuksia kaikille tarvitsijoille, jos Suomessa siirrytään suuressa mittakaavassa sähköiseen henkilöliikenteeseen? Kuka maksaa pääsulakekoon tai jakelumuuntajien muutokset? Tein näistä kirjallisen kysymyksen ministerille.

Tein kirjallisen kysymyksen, miten koronarokotustiedot tallennetaan kansalaisten osalta selkeällä tavalla, koska nykyisin ei ole olemassa Suomessa yhtenäistä järjestelmää, josta kansalaisen ajantasaiset rokotetiedot löytyvät.

Suomalainen maaseutu on joutumassa ikävään asemaan polttoaineverotuksen suhteen

Polttoaineen veronkorotukset tuntuvat karmaiseville. Tämä tulee tuntumaan erityisesti pitkien etäisyyksien Suomessa. Maaseudulle tällä on erityisen suuri merkitys.

Kuljetuskustannuksien ennakoidaan nousevan. Kuljetuskustannukset tulevat näkymään tuotteiden hinnoissa. Kun tuotteiden hinta nousee, niin se tuntuu vaikutuksina myös ostovoimassa. Suomalainen tuotanto ja maatalous tuskin ilahtuvat polttoaineen hintojen noususta. Maatilalle kuljetetaan tuotteita ja tavaroita. Samoin kuljetetaan maatilan tuotteita tiloilta eteenpäin. Tiloilla tarvitaan polttoaineita. Maaseudulla harva kuluttaa polttoaineita pelkästä kuluttamisen ilosta. Kuljetuksien, kyydityksien ja koneiden käytön vaatimat polttoaineet ovat tarpeeseen perustuvia. Eivät siis humpuukia ja hurvittelua.

Esitänkin avoimen kysymyksen kaikille hallituspuolueille. Oletteko laskeneet, kuinka merkittävä vaikutus tällä suunnitellulla verojen korotuksella on keskivertomaatilalle? Mikä on korotuksen vaikutus maatilalla vuositasolla? Oletukseni on, ettei punaviherhallitus ole näitä laskenut.

Unohtiko hallitus suunnitelmillaan kotimaisen, suomalaisen maaseudun? Missä on kotimaisen, lähiruoan arvostus? Tämä korotus tuskin nostaa kotimaisen tuotannon kilpailukykyä. Missä ovat verohelpotukset, jotka tukisivat kotimaista ruoan tuotantoa? Suomessa ovat aitoja ekotekoja ne teot, joilla turvataan kotimainen tuotanto ja teollisuus. Nyt suunnitellulla veronkorotuksella tunnutaan olevan sitä vastoin lyttäämässä maaseutua alaspäin!

Perussuomalaisten eduskuntaryhmä on polttoaineen veronkorotuksesta hyvin huolissaan.

Romutuspalkkiot herättävät ikäviäkin tunteita maaseudulla

Hallitus nimittäin haluaa, että romutuspalkkion voisi käyttää myös joukkoliikennelippuihin tai ehkä sähkö­avusteiseen polkupyörään. Montaako tämä maaseudulla aidosti hyödyttää?

Koronan ja muun heikon taloussuhdanteen aikana ei monilla ole varaa ostaa uutta autoa vähäpäästöisyyden takia. Erikoista on myös ajattelu, että polttoaineveroa kohottamalla päästöt vähenisivät. Huviajelu on maaseudulla hyvin vähäistä. Autoa käytetään tarpeeseen. Eivät ne päästöt vähene polttoaineveroa nosta­malla, kun kuitenkin samat välttämättömät ajot joudutaan tekemään. Se vaan maksaa sitten enemmän.

Maaseutulainen maksaa. Maaseutu on monella tapaa ilmastokärsijä yltiökunnian­himoisessa ilmastopolitiikassa. Nyt ei ole polttoaineen veronkorotusten aika. Mieluummin tätä veroa voisi laskea ja entisetkin korotukset pian perua.

Vaarantaako turpeen alasajo kotimaisen broilerinlihan tuotannon?

Energiaturvetta nostettaessa, suon maatuneesta pintakerroksesta saadaan kuiviketurvetta, jota käytetään sekä kasvualustana, että esimerkiksi lypsykarjan ja siipikarjan kuivikkeena. Jos turpeentuotanto ajetaan alas, mistä jatkossa saadaan kuiviketurvetta? Venäjällä ja Baltian maissa suunnitellaan turvetuotannon lisäämistä. Meidän pitää huolehtia omasta tuotannosta, huoltovarmuudesta ja työpaikoista.

Kyseessä on myös lintujen hyvinvointi

Kuiviketurpeen käytön takia lintujen jalkapohjat, joita pidetään hyvinvoinnin mittareina, ovat poikkeuksellisen terveet. Kotieläintuotannossa yleisesti käytössä oleva kuiviketurve on imukyvyltään ja happamuudeltaan sellaisia, että nykyisen kaltainen tilanne on saavutettu kotimaisessa broilerintuotannossa vain kuiviketurpeen takia.

Antibiootti- ja salmonellavapaa suomalainen siipikarja

Suomi on niitä harvoja maita, joissa siipikarjantuotannossa ei käytetä antibiootteja. Kansainvälisen terveysjärjestö WHO:n mukaan antibioottiresistenssi on yksi suurimmista maailmanlaajuisista terveysuhista ja todellinen uhka myös Suomessa. Suomalaisessa broilerissa ei ole salmonellaa, eikä antibiootteja. Antibioottien tehon säilyttämisen yksi avain on antibioottien käyttötarpeen vähentäminen lihatuotannossa ja sitä kautta ihmisten ravinnon kautta saadun antibioottien määrän väheneminen. Turve on ylivoimainen muihin kuivikkeisiin verrattuna.

Hapan turve on antiseptista, sitoo ammoniakkia ja kosteutta. Lisäksi sillä on bakteerien kasvua estäviä ominaisuuksia. Turve toimii myös linnuille virikkeenä ja on erinomaista kylpymateriaalia linnuille. Käytön jälkeen kuivike käy sellaisenaan lannoitteeksi ja maanparannusaineeksi pellolle.

Vaihtoehtoja ei ole

Turpeelle on etsitty vaihtoehtoja esimerkiksi ruokohelpistä, kuituhampusta tai nollakuidusta. Mikään näistä ei ole ollut yhtä puhdasta kuin turve. Teollisuuden sivuvirroista tai pellosta otetusta kuivikkeesta on löydetty kampylobakteereita ja salmonellaa. Tein asiasta kirjallisen kysymyksen, miten varmistetaan, että suomalainen broilerintuotannon eläintautitilanne tai lintujen hyvinvointi ei kärsi turpeen alas ajosta?

Nostaako turpeen käytön alasajo kotitalouksien ja yritysten energian hintaa?

Turve on pitkään ollut Suomessa merkittävä energianlähde. Poliittisien linjausten takia turpeen käyttö on ollut välillä kasvussa ja välillä laskussa. Tällä hetkellä turpeen käyttöä energianlähteenä on vähennetty ja ollaan vähentämässä lisää. Hallitusohjelman mukaan turpeen energiakäyttö puolitetaan vuoteen 2030 mennessä.

Suomeen on rakennettu 7 miljardilla eurolla voima- ja lämpölaitoksia, jotka hyödyntävät energianlähteenä mm. turvetta. Monet lämpölaitokset tarvitsevat edelleen osan polttoaineestaan energiaturpeena. Kun näitä laitoksia muutetaan turpeen energianpolton kieltämisen yhteydessä, maksaako kuluttaja hinnan kalliimpana energian hintana.

Energiapolitiikka on Suomessa ollut varsin ailahtelevaa ja huonosti ennustettavaa tulevaisuuden suhteen.

Suurista muutoksista energia-alasta tulisi olla selvät laskelmat kokonaisvaikutuksista ja tulisi tuoda avoimesti esille. Turpeen käytön alas ajaminen nostaa todennäköisesti reilusti kotitalouksien ja yritysten energian hintaa.

Turve on kotimainen polttoaine, joka tukee huoltovarmuutta ja työllisyyttä

Turpeen energiakäytön vähentyessä puutarhaturpeen tuotanto vaarantuu. Turve on arvokas suomalainen luonnonvara, jota voidaan käyttää moniin tarkoituksiin. Energiaturve on korvannut ennen kaikkea hiiltä. Turve mahdollistaa seospoltossa muiden vaikeammin hyödynnettävien polttoaineiden, kuten metsähakkeen ja peltobiomassojen käyttöä. Korvataanko kotimainen energianlähde jopa ulkomaisilla energianlähteillä.

Hiilineutraalisuus ei saa vaarantaa huoltovarmuuttamme

Turpeen käytön loppumisen myötä menetettäisiin turve myös huoltovarmuuspolttoaineena, sillä jos energiaturpeen normaaliaikainen käyttö loppuu, loppuu myös sen kaupallinen tuotanto, eikä ole mitä varastoida huoltovarmuustilanteita varten.

Turve on Suomen energiahuoltovarmuuden kannalta erityisen tärkeä polttoaine, joten sen saatavuus tulee varmentaa entistä paremmin. Turve on kantojen ohella ainoa kotimainen polttoaine, joka kestää useamman vuoden varastointia ja soveltuu hyvin turvaamaan suomalaisen polttoaineen huoltovarmuutta.

Jos turvetuotantoa ajetaan alas, niin tuotantoalueita ei hyvin nopeasti saada uudelleen turvetuotantoon, mikäli siihen tulee tarve. Turvetuotannon vähentäminen vähentää kotimaassa energia-alan työpaikkoja. Samalla turvetuotantoalan osaaminen vähenee, koska alan asiantuntijat siirtyvät toisiin tehtäviin. Myös turvealan koneet ja laitteet jäävät vähemmälle käytölle.  Turpeen tuotantoon ja kuljetukseen käytettävä kalusto ja henkilöstön osaaminen voivat kadota nopeasti. Kriisitilanteissa meidän tulee olla omavaraisia. Huoltovarmuutta ei saa vaarantaa.

Turve tuotetaan vastuullisella ja kestävällä tavalla Suomessa

Suomen turvemaista on turvetuotannossa ympäristöhallinnon ympäristöluparekisterin mukaan 64 000 hehtaaria eli 0,8 % Suomen turvemaista. Yhteensä turvemaita on Suomessa 9,08 miljoonaa hehtaaria.

Tein ministerille kirjallisen kysymyksen, paljonko on tullut rahallista menetystä Suomelle, kotimaisille yrityksille ja yrittäjille sekä hinnankorotuksina kotitalouksille, kun turpeen energiakäyttöä on hallitus päättänyt ajaa alas.

Lähiruuan käyttö vahvistaisi omavaraisuuttamme, huoltovarmuutta ja maaseudun elinvoimaisuutta

Jätin talousarvioaloitteen, että laadittaisiin selvitys, jossa selvitetään millaisia vaikutuksia, olisi valtion, kuntien ja em. tahojen ostopalveluna tuotettujen ruokapalveluiden siirtymisellä kokonaan kotimaiseen, pääsääntöisesti lähiruokaan. Jätin asiasta talousarvioaloitteen jo viime vuonna. Tein myös aiheesta kirjallisen kysymyksen ministerille ja olen ottanut asian esille useamman kerran eduskunnan täysistunnoissa. Hallitus ei ole ollut kiinnostunut selvityksen tekemisestä, mikä on harmillista.

Lähiruoka on todellista ympäristön- ja luonnonsuojelua

Lähiruuan reitti ruokapöytään on lyhyt ja sillä tuetaan alueen ruokaketjua ja paikallista ruokakulttuuria. Lähiruuan tuotanto luo työpaikkoja ja tuloja alueen asukkaille ja vahvistaa näin alueen taloutta.

Valitsemalla lähiruokaa voidaan vaikuttaa alueen ympäristön tilaan ja huoltovarmuuteen. Suomessa raaka-aineita on mahdollista tuottaa turvallisesti, sillä maaperä on puhdas ja puhdasta vettä on käytettävissä runsaasti.

Selvitys helpottaisi poliittisia päätöksiä

Selvityksen jälkeen olisi helpompi tehdä poliittisia päätöksiä lähiruokaan siirtymisestä. Selvityksessä tarkasteltaisiin siirtymisen vaikutuksia ympäristöön, työllisyyteen sekä suoraan, että välillisesti, haja-asutusalueiden elinvoimaan ja huoltovarmuuteen. Selvitettäisiin myös siirtymisen kustannusvaikutuksia edellä mainitut osa-alueet huomioon ottaen valtiolle ja kunnille. Selvityksessä selvitettäisiin millä aikataululla siirtyminen olisi mahdollinen ja mitä lakimuutoksia se edellyttäisi.

Pienten teiden korjausvelkaa pitää saada lyhennettyä

Suomessa on 77 925 km maantieverkkoa. Koko tieverkon korjausvelka oli vuonna 2019 olevan 1,5 mrd. euroa. Uudet väylähankkeet näyttävät keskittyvän pääasiallisesti raideliikenteeseen, vaikka Suomen tavaraliikenteestä 85 % kulkee maanteillä kumipyörillä. Rautateiden osuus tavaraliikenteestä on 13 %, joka on EU-vertailussa jo korkealla tasolla. Liikenne- ja viestintäministeriön suunnitelmissa kehittämisrahoista 54 % kohdistuu raiteille ja 36 % tieverkolle. Tämä ei ole suhteessa käyttötarpeisiin.

Raideliikenne ei voi korvata teitä

Kuljetuksissa tieverkko on aina osa kuljetusta, koska sekä alku- että loppupäässä raaka-aineet pääsääntöisesti lähtevät teitä pitkin ja jakelu tapahtuu teitä pitkin. Myös kriisitilanteissa tieverkko on ylivoimainen verrattuna raide-, lento-, tai vesiväyliin.

Raideliikenteellä ei ole tulevaisuudessakaan mahdollista korvata kumipyöräliikennettä, koska raiteita ei ole järkevää, eikä mahdollista rakentaa kaikkiin tarpeellisiin kohteisiin. Vertailuna voi käyttää maantieverkon 77 925 km pituutta verrattuna rataverkon 5 924 km pituuteen. Kokonaisuudessaan valta- ja kantateitä, seutu – ja yhdysteitä, katuja ja yksityisteitä on Suomessa 480 000 km.

Huonot tiet lisäävät polttoaineenkulutusta

Polttoaineen kulutus kasvaa merkittävästi teiden päällysteiden epätasaisuuden, päällystevaurioiden ja urien takia mm. vierintävastuksen suurentuessa. Vierintävastuksella on suuri merkitys raskaiden ajoneuvojen kulutukseen. Päällysteiden epätasaisuus voi kasvattaa polttoaineen kulutusta jopa 10 %. Näin ollen jo hiilidioksidipäästöjen vähentämisen takia teiden korjausvelka pitäisi saada purettua.

Huonoimmassa kunnossa ovat seutu- ja yhdystiet eli 3-5 numeroiset tiet, joilla kulkee usein myös raskasta liikennettä, esim. puunkuljetusajoneuvoja.

Huonoimmassa kunnossa ovat seutu- ja yhdystiet eli 3-5 numeroiset tiet, joilla kulkee usein myös raskasta liikennettä, esim. puunkuljetusajoneuvoja.

Ministeri Lintilän selitys ontuu – vero jysähtää turpeelle

Olen huolissani suomalaisen turvetuotannon tulevaisuudesta. Turpeelle jysähtää nyt reilu vero. Kotimainen uusiutuva energianlähde on ikävässä vastatuulessa.

Hallitusohjelma ajaa turpeen käytön puolittamista vuoteen 2030 mennessä. 15.7.2020 elinkeinoministeri Mika Lintilä (kesk.) totesi vastatessaan kirjalliseen kysymykseeni turpeenkäytön alustavasti laskevan markkinaehtoisesti. Samalla ministeri toteaa, ettei hallitus ole päättänyt turpeen alasajosta. Ministerin vastaus tuntuu erittäin ontuvalle. Nimittäin hallitushan ajaa turpeen energiakäyttöä alas esimerkiksi veronkorotuksin.

Hallitusohjelma tekee sitä samaa. Hallitus ei ole kiinnostunut muuttamaan hallitusohjelmaa edes vakavan koronaepidemian takia. Turpeenkäyttö on mielestäni kiinni enemmän politiikan arvoista, kuin markkinaehtoisuudesta.

Poliittinen asenne tosin pakosta vaikuttaa markkinoihin. Hämmästyttävää, ettei keskusta hallituspuolueena näytä olevan kotimaisen turvetuotannon puolustajana. Suomen energiapolitiikka on muutenkin kovin ailahtelevaa ja lyhytjännitteistä.  On hyvin lyhytnäköistä, jos turvetuotantoalueita ajetaan alas, koneet myydään ulkomaille ja alan osaajat lähtevät toisiin töihin. Tiukan paikan tullen voi käydä niin, ettei Suomella tarvittaessa olekaan enää osaamista ottaa turvealueita uudelleen käyttöön. Se ei ole Suomen edun mukaista.

Hallitus kiristää verotusta – autoileva öljylämmittäjä on tuplakärsijä

Otin budjettikeskustelussa esille polttoaineiden veronkiristykset. Ensi vuoden budjetti ei lupaa autoilijoille ja öljylämmittäjille hyvää. Polttoaineveroja korotetaan hurjaa vauhtia. Hinnan maksavat autoilijat, omakotitaloasujat ja yrittäjät. Osana yritystukien karsimista parafiinisen dieselin verotuki poistetaan.

Korotukset koskettavat eniten haja-asutusalueen ihmisiä, varsinkin pitkien etäisyyksien Itä- ja Pohjois-Suomessa. Samalla moni yrittäjä joutuu entistä tiukemmalle. Kaikilla ole varaa hankkia heti sähköautoja. Nykyään keskimääräinen auton hinta on alle 4 000 euroa.

Öljylämmityksen vaihto on kallis remontti. Suuri joukko eläkeläisiä asuu öljylämmitteisessä omakotitalossa. Viime vuonna keskimääräinen eläke oli 1 716 euroa. Voi miettiä, kuinka sellaisilla tuloilla tehdään isoja remontteja, kuten vaihto maalämpöön. Kiinteistöjen arvot ovat olleet laskusuuntaisia varsinkin haja-asutusalueella. On mietittävä, onko koko talo edes remontin hinnan arvoinen. Myös jälleenmyyntiarvo kiinnostaa monia asunnon omistajia.

Kiinteistöveroja alas?

Hallituksen tekemät uudistukset eivät näytä hyvältä maaseudulla asuvan henkilön näkökulmasta. Autoilu ja lämmitys kallistuvat. Kuljetuskustannusten nousu nostaa tuotteiden hintoja.

Entä jos hallitus ottaisi houkutukset käyttöön? Olisiko aika laskea kiinteistöveroja maaseudulla? Olisiko aika laskea polttoaineiden verotusta? Entä, jos tiestön korjausvelkaan laitettaisiin ne rahat, jotka on suunniteltu sijoitettavan Afrikan hiilineutraalius hankkeisiin?

Hallituksen arvopohjalla on väliä

Haja-asutusalueet voisivat olla Suomen vahvuus, kun ne nähtäisiin vahvuutena myös hallituksen arvopohjassa. Korona-aika näytti, millainen myönteinen arvo harvaanasuttu alue on. Etätyötä tekevät voisivat saada verohelpotuksia. Vapaa-ajan asunnon muuttamista vakituiseksi asunnoksi voisi helpottaa. Keinoja löytyy, kun niitä vain halutaan ottaa käyttöön.