Kategoria: Eläkeläiset

Järkeä terveydenhuollon laskutukseen ja perintään

Olen huolissani, kun henkilö joutuu pitkäaikaisesti eli yli kuukauden ajaksi laitoshoitoon, palveluasumiseen tai sairaalahoitoon, voi laskujen maksusta tulla ongelmallista. Yli kuukauden laitoshoidon, palveluasumisen tai sairaalahoidon jälkeen laskuja alkaa mennä perintään ja myöhemmin myös ulosottoon.

Tilanne on kohtuuton varsinkin henkilölle, joka on mahdollisesti muuten hoitanut raha-asiansa moitteetta, eikä maksamattomuus johdu varattomuudesta. Omaiset eivät tällä hetkellä voi lain sallimana hoitaa laskujen maksua, ellei henkilö ole ennen hoitoon joutumistaan tehnyt edunvalvontavaltuutusta, joka lääkärin lausunnon myötä mahdollistaa omaisen hoitaa mm. laskujen maksua ja saada laskut omaan postiosoitteeseensa.

Nykyään on myös hyvin yleistä, että lähiomaiset asuvat jopa satojen kilometrien päässä, joka sekin vaikeuttaa asioiden hoitamista, jos edunvalvontavaltuutusta tai edunvalvontaa ei ole. Henkilö voi myös tehdä itse hoidossa ollessaan valtuutuksen toiselle hoitaa laskujen maksua. Mutta jos henkilöllä ei fyysisistä tai psyykkisistä syistä ole mahdollisuutta tehdä valtuutusta, laskut menevät perintään ja ulosottoon tai omainen tai läheinen hoitaa asioita ilman laillista valtuutusta. Edunvalvonnan saaminen kestää useita kuukausia, joten edunvalvonnan alkaessa laskut voivat olla jo ulosotossa.

Kevytratkaisu edunvalvonnan rinnalle

Edunvalvonnan ja edunvalvontavaltuutuksen lisäksi tulisi olla kevytratkaisu, joka mahdollistaisi terveydenhuollon maksujen lähettämisen asiakkaan kanssa samassa taloudessa asuvalle tai lähisukulaiselle tämän omaan kotiosoitteeseen ja heidän näin pyytäessään. Tällä hetkellä laki ei sitä mahdollista, mutta kunnilla ja sairaanhoitopiireillä on omia epävirallisia käytäntöjä asian suhteen. Olisi hyvä kaikkien osapuolten kannalta varmistaa myös asian laillisuus.

Tällainen laskuvaltuutus ei antaisi samassa taloudessa asuvalle tai lähisukulaiselle valtuuksia potilaan pankkiasioiden hoitamiseen tai muuhun omaisuuden hoitamiseen. Samassa taloudessa asuva tai lähisukulainen hoitaisi maksut omalla kustannuksellaan ja saisi kustannukset takaisin sen jälkeen henkilöltä, kun henkilö on kotiutettu, edunvalvojalta, kun edunvalvonta alkaa tai ensisijaisena perunkirjoituksessa. Laskut olisivat suoraan ulosottokelpoisia ilman oikeudenkäyntiä, mikäli laskun maksanut omainen tai läheinen ei saisi maksamiaan terveydenhoidon laskujen takaisinmaksua vapaaehtoisesti kuukauden kuluessa henkilön kotiutumisesta tai edunvalvonnan alkamisesta.

Mikäli henkilöllä ei ole vapaaehtoisesti ketään hoitamassa terveydenhuollon laskujen maksua, tulee laskut lähettää henkilölle vasta siinä vaiheessa, kun hän kotiutuu tai saa edunvalvojan. On kohtuutonta, että sairauden takia henkilö joutuu jopa ulosottotoimenpiteiden kohteeksi, vaikka olisi normaalitilanteessa maksuhaluinen ja maksukykyinen. Sairaalan, hoitolaitoksen tai palveluasumisyksikön tulee tehdä näissä tapauksissa merkintä potilastietoihin, että laskutuksen saa aloittaa vasta kotiutumisen tai edunvalvonnan alkamisen jälkeen.

Olen tehnyt asiasta toimenpidealoitteen, että hallitus ryhtyisi toimenpiteisiin, jotta pitkäaikaisessa laitoshoidossa, palveluasumisessa tai sairaalahoidossa olevan omainen saa asiakkaan laskut omaan osoitteeseensa tai terveydenhuollon laskutusta viivästetään tai se keskeytetään, kunnes asiakas kotiutuu tai saa edunvalvojan.

Härski vaalitemppu Sanna Marinilta

Pääministeri Sanna Marin esitteli puolueensa kuntavaaliohjelman 11.4.2021 ja kertoi, kuinka SDP haluaa jokaiseen kuntaan tasapuolisen omaishoidontuen. Tämä on mielestäni pöyristyttävä vaalitemppu. Tosiasiassa SDP:n johtama hallitus ajaa päinvastaista linjaa.

Pääministeri Sanna Marin (sd) ei kertonut kuntavaalitempauksessaan koko totuutta. Ei mainittu, että toisenlainen lakiesitys on jo vireillä. Hallitus ei ole ajamassa yhtenäistä toimintatapaa koko Suomeen ja joka kuntaan omaishoidon osalta. Krista Kiuru (sd) vahvisti 15.2.2021 tekemääni kysymykseen (KK 1038/2020) omaishoidon kohtalosta sotessa kirjallisesti, että omaishoidonasiat siirtyvät päätettäväksi hyvinvointialueille. Kovin näyttää olevan ristiriitaiset käsitykset asioista saman puolueen ministereillä.

Sote-uudistuksen lakiesitys annettiin SDP: n johtaman hallituksen toimesta jo viime vuoden puolella. Toteutuessaan sote- uudistus muuttaa omaishoitoa. Nyt omaishoidosta päättävät kunnat, soten myötä päätöksen teko siirtyisi hyvinvointialueille. Tämä esitys ei todellakaan tarkoita sitä, että jokaisessa Suomen kunnassa olisi tasapuolinen kohtelu. Eriarvoisuus omaishoidossa jatkuisi.

Omaishoidon tasapuolisuus taataan vain siten, että on yhtenäiset kriteerit koko maassa, eikä vain kuntien tai maakuntien kokoisella alueella. Pidän tärkeänä, että omaishoidontuki saataisiin verottomaksi. Olen tehnyt lakialoitteen tuen saamisesta verottomaksi.

Pidän erityisen paheksuttava SDP:n toimintatapaa omaishoitoa kohtaan. Kerrotaan ennen vaaleja ajavansa tätä asiaa, mutta taustalla onkin jo valmisteilla ihan toisenlainen lakiesitys. Onko tämä nyt näiden vaalien vappusatasen kaltainen haalea lupaus. Ilman omaishoitajia Suomi ei pärjää. Toivon enemmän arvostusta omaishoitoon ja aitoja tekoja omaishoidon hyväksi myös vaalien välillä.

Riittääkö vuodepaikkoja?

Kunnissa ja maakunnissa on oltava riittävästi vuodeosastopaikkoja.

Koti on jokaiselle tärkeä paikka ja onkin tärkeää, että mahdollisuuksien mukaan henkilö saa hoitoa kotiin. On kuitenkin tilanteita, että kotona ei pärjää. Vuodeosastoja tarvitaan esimerkiksi, kun potilaita jatkohoidetaan toimenpiteiden jälkeen ennen kotiuttamista.

Kuitenkin vuodeosastopaikkoja ei ole tarpeeksi. Kunnat ovat voineet lakkauttaa osastoja tai omassa kunnassa ei aina ole vapaita paikkoja. Hoitajat joutuvat kyselemään muista kunnista, minne potilas mahtuu, vai mahtuuko.

On kuntia, joissa on lähes aina sellainen tilanne, etteivät kaikki vuodeosastopaikkaa tarvitsevat kuntalaiset mahdu oman kunnan osastoille. Välillä tulee tilanteita, että vuodeosastolla suositeltu jatkohoito ei toteudu, koska ei ole paikkoja. Potilas joudutaan näissä tapauksissa kotiuttamaan suoraan kotiin.

Näyttää sille, että ei ole tilastoja, kuinka moni vuodeosastopaikkaa tarvitseva on jouduttu siirtämään tai kotiuttamaan suoraan kotiin, koska kunnissa ei ole ollut vuodeosastoilla paikkaa. Palautteen perusteella tätä tapahtuu.

Tein kirjallisen kysymyksen, kuinka on varmistettu ja kuinka aiotaan varmistaa vuodeosastopaikkojen riittävyys ja kuinka tilannetta valvotaan sekä miten mahdollinen sote-uudistus vaikuttaa.

Suomessa pitäisi olla käytössä vain yksi potilastietojärjestelmä

Yhteen järjestelmään siirtyminen vie aikaa, eikä se ole toteutettavissa nopealla aikataululla. Minimivaatimus olisi, että nykyiset potilastietojärjestelmät vähintään ”keskustelisivat” keskenään.

Jopa satoja potilastietojärjestelmiä

Suomessa on terveydenhuollossa käytössä kymmeniä, jopa satoja eri järjestelmiä tiedon tallentamiseen. Eri järjestelmät eivät aina keskustele keskenään, joten tieto ei automaattisesti kulje toisesta yksiköstä toiseen.  Tämä muodostaa ongelman esimerkiksi silloin, jos asiakas käy eri sairaanhoitopiirin alueen vastaanotolla. Tieto ei myöskään kulje automaattisesti terveyskeskusten tai sairaaloiden välillä.

Kun tieto ei kulje, niin lääkitystiedot tai koetulokset eivät aina ole ajan tasalla. Edes saman sairaalan sisälläkään tieto ei kulje automaattisesti eri osastojen välillä.

Potilasturvallisuus vaarassa

Tiedon siirtymisen hankaluuksista voi tulla terveydenhoitohenkilöstölle ylimääräistä työtä. Jos koetulokset eivät ole ajan tasalla, saatetaan eri toimipisteessä tehdä samoja kokeita uudestaan. Tämä tarkoittaa aina ylimääräisiä kuluja. Potilaalle voi myös aiheutua terveydellistä haittaa, esimerkiksi tilanteessa, jos hän joutuu äkillisesti sairaalaan toisella paikkakunnalla ja ei pysty itse kertomaan esimerkiksi ajantasaisesta lääkityksestään. Lääkityskortit etteivät useinkaan ole ajan tasalla.

Moni olettaa, että lääkäri ja hoitohenkilökunta tietävät ajantasaiset potilastiedot, vaikka näin ei aina ole. Kuitenkin ajantasaisen tiedot ovat potilaan hoidon kannalta välttämättömiä.

Valtion tulisi ottaa kantaa potilastietojärjestelmiin

Monessa virastossa, kuten Kelalla ja verottajalla tiedonsiirto toimii vastaavasti hyvin. Kanta-tiedosto ei ole täysin kattava ja esimerkiksi ajantasaiset lääkityskortit eivät sinne automaattisesti päivity. Tämä voi aiheuttaa ongelmia, kun tehdään lääkitysmuutoksia.

Käytännössä ohjeistusta valtion taholta ei ole ollut, että Suomessa olisi julkisella puolella vain yksi järjestelmä, joka toimisi kaikkialla tai useampi, joiden tulisi vastaavasti keskustella keskenään. Tein asiasta kirjallisen kysymyksen.

Vanhustenhuollon resursseja kohdistettava haja-asutusalueille ja maaseudulle

Olen huolissani maaseudun vanhuksista. Tilastokeskuksen mukaan vuoden 2019 lopussa Suomessa oli 1 231 274 yli 64-vuotiasta. Näistä 426 763 eli 35 % asui maaseutualueilla. Kyse on siis isosta joukosta suomalaisia.

Moni ikääntyvä haluaa asua kotonaan mahdollisimman pitkään. Käytännössä monen on kuitenkin muutettava taajamaan asumaan siinä vaiheessa, kun kotona tarvitaan enemmän apua. Kunnat ja kaupungit näyttävät järjestävän mielellään palveluita enemmän keskustojen tai taajamien alueille.

Korona-aika sai monet arvostamaan harvaanasuttuja alueita

Suomessa haja-asutusalueella on paljon käyttökelpoisia kiinteistöjä vanhusväestön omistuksessa. Jos mahdollistettaisiin enemmän henkilökuntaa myös haja-asutusalueelle, olisi monella mahdollista asua pitempään kotonaan. Näin maaseutu pysyisi vireämpänä, kun alueella asuu ihmisiä ja asuminen mahdollistetaan. Tietysti palvelujen tuottaminen maksaa, mutta tuo myös vastaavasti työpaikkoja ja sitä kautta tuloja ja elinvoimaa pienempiinkin kuntiin.

Tein asiasta kirjallisen kysymyksen, että onko suunniteltu tai suunnitteilla projektia, jossa vanhustenhuoltoon järjestettäisiin parannusta ja henkilökuntalisäystä kohdentaen resursseja myös haja-asutusalueilla ja maaseudulla asuville, jotta he voisivat asua pidempään kotonaan.

Omaishoidettavien lääkehoito ja lääkejakelu saatava yhdenvertaiseksi kotihoidon asiakkaiden kanssa

Lääkehoidon ajantasaisuus on tärkeää. On merkittävää huomioida oikea lääkkeenottoajankohta, mahdolliset yhteensopimattomuudet ja oikea annostelu. Omaishoidossa usein hoidettavan lääkehoito ja lääkkeiden annostelu jää omaishoitajan vastuulle.

Monille lääkkeet toimitetaan koneellisen annosjakelun kautta. Tällöin jokaisen eri ajankohdan lääke on pussitettuna omaan annospussiinsa, jossa on ottamisajankohdan kelloaika ja pussin sisältämät lääkkeet lueteltu. Käytössä on myös perinteisiä annosdosetteja käsin jakelu, joihin jaetaan esimerkiksi viikon annos kerrallaan. Jos annosjakelu aloitetaan, käydään huolella niin lääkärin kuin apteekin toimesta läpi lääkehoidon kokonaisuutta.

Kela korvaa osan lääkejakelun kustannuksista, jos henkilöllä on tietty määrä kelakorvattavia lääkkeitä käytössään ja henkilö on ylittänyt tietyn iän. Myös kunnat voivat kustantaa lääkejakelun kotihoidon asiakkaille tietyin perustein.

Omaishoidettavat eivät kuitenkaan välttämättä ole kotihoidon asiakkaita, koska omaishoitaja huolehtii hoidettavan monista asioista. Siten kunnat eivät automaattisesti kustanna omaishoidettavan lääkejakelua. Olisi merkittävää, että omaishoitajalla ja omaishoidettavalla olisi mahdollista saada kunnan tai yhteiskunnan kustantamana lääkejakelu. Omaishoito tuntuu jäävän heikommalle osalle myös lääkejakelun kustannusten osalta. Näin ei pitäisi olla.

Tein kirjallisen kysymyksen, onko suunnitteilla lääkehoidon ja lääkkeiden annosjakelukustannusten osalta helpotuksia omaishoitajille ja omaishoidettaville?

Eläkeläisköyhyyttä ei pitäisi olla maassa, joka käyttää valtavasti rahaa idealistisiin hankkeisiin

Eläkkeiden ostovoima on heikentynyt. Eläkkeet eivät korotu samassa tahdissa kuin tuotteiden ja palveluiden hinnat nousevat. Lipposen hallitus otti käyttöön taitetun indeksin. Nykyisessä hallitusohjelmassa ei ole taitetun indeksin korjaavaa mainintaa, vaikka se olisi huomattava helpotus eläkeläisköyhyyteen.

Suomalaisista vanhuksista naisista 12 % ja miehistä 9 % on säästänyt lääkkeistä ja terveydenhuollon maksuista rahan puutteen vuoksi. Pienituloisuus on yleisintä iäkkäillä naisilla, yksinasuvilla ja työkyvyttömyyseläkeläisillä.

Eläkeläisten alimpaan tulokymmenykseen kuuluvilla toimeentulo on keskituloisiin eläkeläisiin verrattuna kolmanneksen pienempi. Eläkkeelle siirtyessä perusmenot harvoin kovin paljoa pienenevät, vaikka työhön ja työnkäyntiin liittyvät kustannukset loppuvatkin. Tilalle tulee usein kasvavassa määrin terveydenhoitoon ja lääkkeisiin liittyviä kuluja, jotka voivat olla moninkertaisia työhön liittyviin kuluihin verrattuna.

Eläkkeiden ostovoiman säilyminen on tärkeää eläkeläisille ja samalla ostovoiman parantaminen vaikuttaisi kotimaassa tapahtuvaan kulutukseen. Perussuomalaiset ovat nostaneet esille puoliväli-indeksiä, joka helpottaisin eläkeläisen asemaa.

Tein kirjallisen kysymyksen, miten hallitus aikoo helpottaa eläkeläisen asemaa vaikuttamalla eläkkeiden taitettuun indeksiin ja siten eläkkeiden ostovoiman parantamiseen.

Suomi tarvitsee omaishoidonvaltuutetun

Olen huolissani omaishoitajien jaksamisesta. Tutkimusten mukaan omaishoitajat voivat huonosti ja tarvitsevat tukeamme. Olen jättänyt toimenpidealoitteen, että Suomeen perustettaisiin omaishoidonvaltuutetun virka. Yhtenä toimenkuvana omaishoidonvaltuutetulla olisi omaishoitajien hyvinvoinnin ja oikeuksien toteutumisen seuranta.

Hyvinvointiyhteiskuntamme romahtaa ilman omaishoitajia

Omaishoitajat muodostavat merkittävän osan terveydenhuollostamme. Tällä hetkellä meillä on noin 60 000 omaishoitajaa, jotka säästävät yhteiskunnallemme valtavan summan vuodessa. Omaishoidontuen saajista 58 % on 65 vuotta täyttäneitä.

Puhutaan miljardisäästöistä vuodessa. Ilman omaishoitajia koko terveydenhuoltomme on vaarassa. Meillä ei ole hoitopaikkoja, henkilökuntaa tai rahaa hoitaa 60 000 omaishoidettavaa laitoksissa tai palveluasumisessa.

Miksi omaishoitajia arvostetaan vain puheissa?

Omaishoitajien työpanosta kiitellään useissa yhteyksissä, mutta konkreettisia tekoja ei näy. Sipilän hallitus kohdensi omaishoitoon merkittävästi lisärahaa vuosien 2016-2019 välillä. THL:n kyselyssä 105 vastanneesta kunnasta vain 23 kuntaa kertoi, että lisäraha meni omaishoidon palveluihin. Muissa kunnissa rahat saattoivat mennä esimerkiksi rakentamiseen tai teidenhuoltoon. Tämäkin vääryys olisi estetty korvamerkitsemällä raha ja valvomalla kuntia.

Johtuuko arvostuksen puute ajatuksesta, että perheet kuitenkin hoitavat omaisensa. Monet tyytyvät tähän tilanteeseen olosuhteiden pakosta.

Suhteellisen pienillä asioilla iso merkitys

Lakialoitteeni omaishoidon palkkion muuttamisesta verottomaksi on edennyt ja lähetetty valiokuntiin käsittelyyn. Tällä hetkellä omaishoidon palkkio on alkaen 408,09 euroa kuukaudessa ja tästä summasta maksetaan veroa. Eduskunnan tietopalvelu teki pyynnöstäni laskelman, jonka mukaan omaishoidon verottomuus maksaisi noin 65 miljoonaa euroa. Nähtäväksi jää, miten eduskunnan enemmistö tulee suhtautumaan näihin aloitteisiin.

Lisää rahaa ruoka-apuun

Tein talousarvioaloitteen, jossa koronakriisin vuoksi tulee ensi vuoden talousarvioon lisätä kertaluoteinen 2 000 000 euron lisäys ruoka-aputoimintaan.

Rahaa on, mihin se käytetään

Valtio maksaa ensi vuonna esimerkiksi 2 000 000 euroa korvausta kunnille laittomasti maassa oleskelevien kiireellisen sosiaalihuollon kustannuksista eli majoitukseen, ruokaan ja lääkkeisiin. Suomen valtion ei tule lisätä vetovoimaa järjestämällä laittomasti maassa oleskeleville palveluita. Laittomasti maassa oleskelevien tulee poistua tai heidät tulee poistaa maasta. Jos laittomasti maassa olevat saavat majoitusta, ruokaa ja lääkkeitä, ei heillä ole samanlaista tarvetta poistua maasta, jossa he oleskelevat laittomasti. Suomalaisista vanhuksista naisista 12 % ja miehistä 9 % on säästänyt lääkkeistä, terveydenhuollon maksuista rahan puutteen vuoksi. Näin ei pidä olla.

Ruoka-avun ja leipäjonojen pitäisi olla vain väliaikainen tuki.

Ruoka-apua tarvitsee kuitenkin yhä suurempi joukko ihmisiä. Varsinkin nyt koronakriisin aikana avun tarve on lisääntynyt. Apua hakevat lapsiperheet, lomautetut, työttömät, yrittäjät ja opiskelijat. Tukien saanti on viivästynyt ja ruoka-apu voi olla ainoa paikka saada päivittäin ruokaa.

Tarkkoja tilastoja ei ole olemassa, mutta on arvioitu, että ruoka-apua tarjoavia on yli tuhat ja apua saavia vuosittain 100 000 – 200 000 henkilöä.

Ruoka-aputoiminta on myös ekologinen teko

Ruoka-apua antavat järjestöt ja yhteisöt saavat pääosan elintarvikkeita hävikkiruokana, mutta kylmäkuljetusautot, tiloihin liittyvät kustannukset, kuten vuokrat, sähköt ym. maksetaan avustuksina tai lahjoituksina saaduista tuloista. Ruoka-apua antavien järjestöjen ja yhteisöjen henkilöstöstä iso osa toimii vapaaehtoisena ilman palkkaa.

Tukuista, kaupoista ja ravintoloista jää valtavia määriä ruokaa myymättä ja ruoka-apu voi toimittaa nämä tuotteet tarvitseville. Näin yritysten jätteen määrä pienenee.

Lakialoite terveydenhuollon maksukattojen yhdistämisestä

Palvelu-, matka- ja lääkemaksukatot eli vuosiomavastuut on yhdistettävä yhdeksi maksukatoksi. Sairastamisen kustannukset eivät saa olla kenellekään hoidon ja hoivan este.

Paljon sairastavalle voi tulla maksettavaa jopa 1 560, 66 euroa jo heti tammikuussa

Vuonna 2020 kunnallisen terveydenhuollon asiakasmaksujen maksukatto on 683 euroa, lääkkeiden vuosiomavastuu on 577,66 euroa ja matkakatto eli hoito- tai sairaalamatkojen vuosittainen omavastuu 300 euroa. Kaikki maksukatot juoksevat erikseen, joten paljon sairastavalle voi tulla maksettavaa yhteensä 1 560, 66 euroa jo heti tammikuussa.

Vaikeus selviytyä sairastamisen kustannuksista näkyy ulosotossa

Sosten selvityksen mukaan vuonna 2018 ulosottoon päätyi lähes 400 000 sosiaali- ja terveyspalvelujen maksua, ja määrä on kasvussa. Joka viides suomalainen on säästänyt lääkkeistä, lääkäripalveluista tai hoidosta.

Monen pitkäaikaissairaan on pakko turvautua toimeentulotukeen aina vuoden ensimmäisinä kuukausina. Kelan terveydenhoitomenoihin myönnetty toimeentulotuki kohdentuu etenkin lääkekuluihin.

Yhteinen 12 kuukauden ajanjaksolla kertyvä maksukatto tulee sitoa takuueläkkeen tasoon

Takuueläkkeen määrä on tällä hetkellä 835,00 euroa. Erillisistä maksukatoista aiheutuvien kokonaismaksurasituksen pienentäminen olisi tarpeellista ja perusteltua ikääntyneiden ja pienituloisten asiakkaiden näkökulmasta.

Koska matkakatto on huomattavasti pienempi, kuin lääke- tai terveydenhuollonmaksukatto, tulee erilliset maksukatot kuitenkin säilyttää ja niitä tulee seurata jatkossakin myös erikseen. Asiakkaan maksukaton täytyttyä maksukatto olisi voimassa 12 kuukauden ajan. Jos maksukatto ei täyty, olisi voimassa normaali kalenterivuoden mittainen kertymäaika.

Nyt asiakkaan maksukatto voi täyttyä vaikka vasta vuoden lopussa ja uusi kertymäaika alkaa heti seuraavan vuoden alusta. Paljon palveluita käyttävät eivät ole tasavertaisessa asemassa.

Kela hoitamaan seurantaa

Kelan tulisi hoitaa maksukattojen seurantaa keskitetysti ja asiakkaalle olisi ilmoitettava maksukaton täyttymisestä. Kelan tulisi myös huolehtia, että edunsaajan saa hänelle kuuluvan etuuden automaattisesti.

Yhtenäisen maksukaton toteuttamisen edellytys on toimiva ja reaaliaikainen sähköinen järjestelmä, jossa on varmistettu tiedon kulku mm. Kelan, kuntien, kuntayhtymien ja yksityisten palveluntuottajien välillä. Tällä hetkellä tällainen on jo Kelan ja apteekkien välillä.

Jätin 24.9.2020 lakialoitteen maksukattoihin liittyvän lainsäädön uusimisesta. Lakialoite tulee myöhemmin eduskunnan käsittelyyn.