Suomalainen maaseutu on joutumassa ikävään asemaan polttoaineverotuksen suhteen.

Polttoaineen veronkorotukset tuntuvat ankaran karmaiseville. Tämä tulee tuntumaan erityisesti pitkien etäisyyksien Suomessa. Tuntuu sille, että maaseudulle tällä on erityisen suuri merkitys. Kuljetuskustannuksien ennakoidaan nousevan. Kuljetuskustannukset tulevat näkymään tuotteiden hinnoissa. Kun tuotteiden hinta nousee, niin se tuntuu vaikutuksina myös ostovoimassa.

Suomalainen tuotanto ja maatalous tuskin ilahtuvat polttoaineen hintojen noususta. Maatilalle kuljetetaan tuotteita ja tavaroita. Samoin kuljetetaan maatilan tuotteita tiloilta eteenpäin. Tiloilla tarvitaan polttoaineita. Maaseudulla harva kuluttaa polttoaineita pelkästä kuluttamisen ilosta. Kuljetuksien, kyydityksien ja koneiden käytön vaatimat polttoaineet ovat tarpeeseen perustuvia. Eivät siis humpuukia ja hurvittelua.

Esitänkin avoimen kysymyksen kaikille hallituspuolueille. Oletteko laskeneet, kuinka merkittävä vaikutus tällä suunnitellulla verojen korotuksella on keskivertomaatilalle? Mikä on korotuksen vaikutus maatilalla vuositasolla?

Oletukseni on, ettei punaviherhallitus ole näitä laskenut. Unohtiko hallitus suunnitelmillaan kotimaisen, suomalaisen maaseudun? Missä on kotimaisen, lähiruoan arvostus? Tämä korotus tuskin nostaa kotimaisen tuotannon kilpailukykyä. Missä ovat verohelpotukset, jotka tukisivat kotimaista ruoan tuotantoa?

Suomessa ovat aitoja ekotekoja ne teot, joilla turvataan kotimainen tuotanto ja teollisuus. Nyt suunnitellulla veronkorotuksella tunnutaan olevan sitä vastoin lyttäämässä maaseutua alaspäin! Perussuomalaisten eduskuntaryhmä on polttoaineen veronkorotuksesta hyvin huolissaan.

Maataloustuotannon seuraavan kasvukauden varmuusvarastojen tulee olla riittävät

Koronakriisi koskettaa maamme huoltovarmuutta ja varmuusvarastoja. EU ja kansainväliset yhteisöt ovat osoittaneet koronakriisin aikana sen, että jokainen valtio on käytännössä omillaan.  Suomen omavaraisuuteen tulee kiinnittää jatkossa entistäkin enemmän huomiota. Huoltovarmuudella turvataan yhteiskunnan toimintakyky häiriötilanteessa.

Koronakriisillä on iso ja huolestuttava vaikutus myös maatalouteen

Jos meillä ei ole kriisin takia riittävästi omaa ruuantuotantoa, elintarvikkeisen saanti kriisien aikana ja huoltovarmuusvarastojen täydentäminen voi vaarantua. Elintarvikehuollon keskeisenä perustana on toimiva kansallinen maataloustuotanto.

Mikäli koronakriisi kestää seuraavalle kasvukaudelle, emmekä saa huoltovarmuuden kannalta tärkeitä lannoitteita, kasvinsuojeluaineita tai öljyä, se vaarantaa maataloustuotannon. Koronakriisin pitkittyessä Suomella tulee olla omissa varmuusvarastoissaan maataloustuotannolle riittävästi lannoitteita, kasvinsuojeluaineita ja öljyä vähintään myös seuraavaa kasvukautta 2021 varten.

Tein asiasta toimenpidealoitteen eduskunnalla, että hallitus ryhtyy toimenpiteisiin, jotta maataloustuotannon seuraavan kasvukauden varmuusvarastot ovat riittävät.

Selviääkö suomalainen maatalous?

Olen huolissani suomalaisten maatalousyrittäjien ahdingosta. Tämän kuun aikana alkavat ensimmäiset istutustyöt, joita on aikaisemmin tehty ulkomailta tulleen kausityövoiman avulla.

Tämä tilanne on erittäin huolestuttava. Tämä on huolestuttava maatalousyrittäjien ja Suomen huoltovarmuuden takia. Jos meillä ei ole suomalaisia maatalousyrittäjiä, meillä ei ole suomalaista ruokaa.

Karanteenin pitää koskea myös ulkomailta tulevaa kausityövoimaa

Suomeen tuleva kausityövoima tulee pääosin Venäjältä, Ukrainasta ja Thaimaasta. Nyt rajat on suljettu, eikä ulkomaista kausityövoimaan ole samaan tapaan saatavilla. Ulkomailta tulevien pitää myös noudattaa karanteenia, joten tämänkään takia ulkomainen työvoima ei ole nopea keino.

Jos ulkomailta kuitenkin tulisi työvoimaa, on varmistettava, että karanteeniohjeita noudatetaan. Muuten tulijat tuovat mukanaan todella suuren riskin muutenkin erittäin haavoittuvalle alalle ja maaseuduille, joissa väestö on iäkkäämpää ja terveyspalvelut, varsinkin tehohoito usein kaukana ja rajallista.

Ruuan omavaraisuudesta pidettävä huolta myös kriisin aikana

Nykyisen kaltainen kriisi osoittaa, miten tärkeää on olla omavarainen. Maatalousyrittäjyyttä ei polkaista käyntiin hetkessä. Nyt onkin ensisijaisen tärkeää pitää huoli siitä, ettei yhtään maatalousyritystä päästetä konkurssiin tai lopettamaan toimintaansa sen takia, ettei Suomessa pystytä tekemään sellaisia päätöksiä, että työttömät, lomautetut ja loma-aikoina opiskelijat saataisiin maatiloille kausitöihin.

Suomesta löytyy tekijöitä

Kausityöntekijöitä on vuosittain ollut noin 16 000. Suomessa oli helmikuussa 248 100 ihmistä työttömänä. Koronatilanteen takia maaliskuun lopussa oli uusia työttömiä 5 990 ja uusia lomautettuja 17 215. Yli 300 000 suomalaista työntekijää on tällä hetkellä tai on ollut YT-neuvotteluissa koronavirustilanteen vuosi.

16 000 kausityöntekijän rekrytoiminen Suomesta ei voi olla mahdotonta, mikäli työn tekeminen tehdään kannattavaksi myös suomalaisille työttömille ja lomautetuille.

Työn vastaanottamisen tulee olla kannattavaa, myös kausityön

Monella työttömällä on kynnys lähteä toiselle paikkakunnalle työn perässä, varsinkin kun kyseessä ei ole vakituinen työpaikka. Intoa lähteä maatalouden kausitöihin laskee myös alan matala palkkataso. Työttömyyskorvausten tai toimeentulotuen maksaminen ei sekään ole halpaa. Tässä hallitus voisi ottaa aktiivisen roolin ja miettiä yhdessä opposition kanssa keinoja, joilla helpotetaan lyhytaikaisenkin työn vastaanottamista ilman kohtuutonta byrokratiaa, karensseja ja niin, että se on kannattavaa.

Koululaiselle ja mummolle oman kylän porkkanoita -Lähiruoasta Suomen vahvuus

Maaseudun Tulevaisuus kirjoitti maatiloja uhkaavasta konkurssiaallosta (26.1.). Nyt on oikeasti aika herätä tähän vakavaan asiaan. Hätä on ymmärrettävä. Tuottajan toimeentulo on tärkeää. Hallituksen on samalla otettava tosissaan maamme huoltovarmuuden edistäminen ja kotimaisen, puhtaan ruoantuotannon turvaaminen.

Joskus ainakin yksi mahdollinen ratkaisun avain voi löytyä läheltä. Lähiruoka mahdollistaisi työpaikkojen säilymistä. Ruoka olisi kotimaista. Samalla oltaisiin suomalaisen ruoantuotannon puolella.

Julkinen puoli tarvitsee paljon ruokaa ja ruoan raaka-aineksia vuosittain, kuukausittain ja päivittäin. Julkinen puoli on varsin laaja kokonaisuus, kattaen valtion virastot ja toimistot, sekä kunnissa kouluja ja vanhainkoteja sekä monet muut instanssit. Julkisella puolella käytetään kuitenkin maassamme melko vähän lähiruokaa.

Mikä ihme tässä julkisen puolen Suomessa mättää, ettei hyödynnetä oman maamme antimia täysillä? Onko se pelkästään hinta vai onko se EU:n aiheuttamaa säännöstelyn tunnetta? Väitän, että EU on osaksi syyllinen. Tuntuu sille, että EU:ssa ei anneta mahdollisuuksia maakohtaiselle kansalliselle maataloudelle kovinkaan vahvasti.

Eräs vakava estäjä tuntuvat olevan kilpailutuksen säännökset. Pelkkä lähiruoka ei taida olla kilpailutuksen puitteissa hyväksyttävin selitys tehdä hankintoja. Mutta jotainhan on voitava tehdä.

Olisi aika selvittää, miten lainsäädäntöä tai muita vaatimuksia voitaisiin muuttaa sellaisiksi, että kotimaista lähiruokaa saataisiin lisättyä. On erikoista, että ulkomailta tuodaan julkiselle puolelle paljon ruoan raaka-aineita.

Mielestäni olisi pikaisesti selvitettävä mahdollisuudet, kuinka voitaisiin julkisen puolen hankinnoissa siirtyä kohti lisääntyvää lähiruokakulttuuria.

Entinen pääministeri Antti Rinne on julkisuudessa luvannut suosia lähiruokaa.

Esitin budjettikäsittelyssä, että olisi tehty selvitys, kuinka voidaan lisätä lähiruoan käyttöä julkisella puolella. Oppositiopuolueiden kaikki ehdotukset tosin tunnuttiin eduskunnan äänestyksissä tyrmäävän.

Eduskunnassa tein ministerille kirjallisen kysymyksen aiheeseen liittyen. Kysyin, mihin aitoihin toimiin hallitus aikoo ryhtyä selvittääkseen lähiruoan käyttämisen lisäämisen julkisella puolella. Odotan vastausta innolla.

 Pelkät vaalipuheet lähiruoan lisäämiseen eivät vaikuta. Todellisilla toimilla on vaikutusta. Meidän täytyy olla oman maamme puolella. On harmillista, jos lähiruoan lisääminen estyy EU:n ohjeistuksen takia. Mielestäni näin ei saisi olla.

 Lähiruoka voisi olla vahvuutemme. Olisi hienoa, jos koululaiset koulussa ja vanhuksemme vanhainkodissa voisivat syödä lähellä tuotettua ruokaa.

Eduskunta ei myöntänyt rahaa lähiruokaselvitykseen

Jätin eduskunnassa talousarvioaloitteen, jossa esitettiin selvitystä valtion ja kuntien ruokapalveluiden siirtymisestä kotimaiseen ja lähiruokaan.

Eduskunta äänesti aloitteesta ja enemmistö (129 kansanedustajaa) oli sitä mieltä, ettei tällaisen selvityksen tekeminen ole tarpeellista. 39 kansanedustajaa äänesti aloitteen puolesta, sisältäen perussuomalaisten eduskuntaryhmän.

Lähiruuan reitti ruokapöytään on lyhyt ja sillä tuetaan alueen ruokaketjua ja paikallista ruokakulttuuria. Lähiruuan tuotanto luo työpaikkoja ja tuloja alueen asukkaille ja vahvistaa näin alueen taloutta. Valitsemalla lähiruokaa voidaan vaikuttaa alueen ympäristön tilaan ja huoltovarmuuteen. Suomessa raaka-aineita on mahdollista tuottaa turvallisesti, sillä maaperä on puhdas ja puhdasta vettä on käytettävissä runsaasti.

Minun mielestäni tulisi laatia selvitys, jossa selvitetään minkälaisia vaikutuksia olisi valtion ja kuntien ostopalveluna tuotettujen ruokapalveluiden siirtymisellä kokonaan kotimaiseen, pääsääntöisesti lähiruokaan.

Selvityksessä tarkasteltaisiin siirtymisen vaikutuksia ympäristöön, työllisyyteen sekä suoraan että välillisesti, haja-asutusalueiden elinvoimaan ja huoltovarmuuteen. Selvitettäisiin myös siirtymisen kustannusvaikutuksia edellä mainitut osa-alueet huomioon ottaen valtiolle ja kunnille, ja millä aikataululla siirtyminen olisi mahdollinen ja mitä lakimuutoksia se edellyttäisi.

Valtion ja kuntien tulee siirtyä lähiruokaan

Jätin 15.10.2019 eduskunnalle talousarvioaloitteen, jossa esitetään Maa- ja metsätalousministeriölle määrärahaa lähiruoka-selvitykseen.

Tämä on hanke, jota jokaisen suomalaisen pitäisi kannattaa. Laajamittaisella kotimaisen ruuan etusijalle laittamisella on valtava merkitys koko Suomen asuttuna pitämiselle ja huoltovarmuudelle.

Lähiruoka on ekologisesti ja sosiaalisesti kestävää

Lähiruuan reitti ruokapöytään on lyhyt ja sillä tuetaan alueen ruokaketjua ja paikallista ruokakulttuuria. Lähiruuan tuotanto luo työpaikkoja ja tuloja alueen asukkaille ja vahvistaa näin alueen taloutta. Valitsemalla lähiruokaa voidaan vaikuttaa alueen ympäristön tilaan ja huoltovarmuuteen. Suomessa raaka-aineita on mahdollista tuottaa turvallisesti, sillä maaperä on puhdas ja puhdasta vettä on käytettävissä runsaasti.

Valtion ja kuntien tulisi näyttää esimerkkiä ja suosia suomalaisia elintarvikkeita

Haluan, että ministeriö selvittää minkälaisia vaikutuksia olisi valtion, kuntien ja em. tahojen ostopalveluna tuotettujen ruokapalveluiden siirtymisellä kokonaan kotimaiseen, pääsääntöisesti lähiruokaan.

Siirtymisellä kotimaiseen, pääsääntöisesti lähiruokaan olisi valtava merkitys koko Suomelle.

Selvityksessä tarkasteltaisiin siirtymisen vaikutuksia ympäristöön, työllisyyteen sekä suoraan, että välillisesti, haja-asutusalueiden elinvoimaan ja huoltovarmuuteen. Selvitettäisiin myös siirtymisen kustannusvaikutuksia edellä mainitut osa-alueet huomioon ottaen valtiolle ja kunnille. Selvityksessä selvitettäisiin myös millä aikataululla siirtyminen olisi mahdollinen ja mitä lakimuutoksia se edellyttäisi. On selvää, ettei tällaista pystytä heti toteuttamaan 100 prosenttisesti ja tähän tarvitaan siirtymäaika. Tärkeintä on, että tämä on tavoite, johon pyritään ja myös päästään.

Kuinka voi olla, että kilpailutuksen lainsäädäntö ikään kuin estää lähiruokapainotuksen?

Suomessa tuotettu ruoka on puhdasta.

Helsingin kaupunginvaltuusto päätti 25.9. ottaa huomioon valtuustoaloitteen, jossa on tavoitteena vähentää lihan ja maidon kulutusta. Kulutusta oli esitetty puolitettavaksi vuoteen 2025 mennessä. Aloite on herättänyt kiivasta keskustelua.

Pääkaupungissamme tämä maidon ja lihankulutuksen radikaalisesti suunniteltu vähentäminen on ikävä viesti kotimaiselle maidon- ja lihantuotannolle. Olisi huomioitava, kuinka Suomessa jatkossakin saadaan tuotanto pysymään ja kannattamaan.

Kunnissa ja kaupungeissa olisi tärkeää miettiä ruuan kotimaisuusastetta, ja julkisissa hankinnoissa on pohdinnan paikka.

Suomessa tuotettu ruoka on puhdasta. On selvää, että lähellä tuotettu ruoka on oikea ekoteko verrattuna siihen, että ruoka tuodaan kaukaa muista maista.

Kuinka voi olla, että kilpailutuksen lainsäädäntö ikään kuin estää lähiruokapainotuksen? Onko niin, että EU:sta halutaan systeemi, jossa tuotantoa on vain Suomea eteläisimmissä maissa?

Nimenomaan Suomessa olisi hyvin tärkeää panostaa lähiruokaan ja kotimaisuuteen. Meidän omavaraisuudelle ja maamme huoltovarmuudelle tulee antaa arvoa. On ikävä arvopohja, jos tulevaisuudessa mennään siihen, että suomalainen tuotanto vain vähenee vähenemistään. Rinteen hallitusohjelmassa ei ole panostettu suomalaiseen tuotantoon riittävästi.

Liha- ja maitomylläkällä ikävä viesti maataloudelle

Helsingin kaupunginvaltuuston päätös antaa mielestäni ikävän signaalin suomalaiselle tuotannolle. Helsingin kaupunginvaltuusto päätti 25.9. ottaa huomioon valtuustoaloitteen, jossa on tavoitteena vähentää lihan ja maidon kulutusta. Kulutusta oli esitetty puolitettavaksi vuoteen 2025 mennessä. Aloite on herättänyt kiivasta keskustelua.

Mielestäni pääkaupungissamme tämä maidon ja lihankulutuksen radikaalisesti suunniteltu vähentäminen on ikävä viesti maamme kotimaiselle maidon- ja lihantuotannolle.

Meillä Suomessa on nykyisellään maidon ja lihantuotantoa. Olisi huomioitava, kuinka Suomessa jatkossakin saadaan tuotanto pysymään ja kannattamaan.

Mielestäni olisi tärkeää kunnissa ja kaupungeissa miettiä ruoan kotimaisuusastetta. Julkisissa hankinnoissa on pohdinnan paikka.

Suomessa tuotettu ruoka on puhdasta. On selvää, että lähellä tuotettu ruoka on oikea ekoteko, verrattuna jos ruoka tuodaan kaukaa muista maista.

Kuinka voi olla niin, että kilpailutuksen lainsäädäntö ikäänkuin estää lähiruokapainotuksen? Onko niin, että EU:sta halutaan systeemi, jossa tuotantoa on vain Suomea etelämmissä maissa?

Mielestäni nimenomaan pohjoisessa maassamme, Suomessa olisi hyvin tärkeää panostaa lähiruokaan ja kotimaisuuteen. Meidän omavaraisuudelle ja maamme huoltovarmuudelle tulee antaa arvoa. Mielestäni on ikävä arvopohja, jos tulevaisuudessa mennään siihen, että suomalainen tuotanto vain vähenee vähenemistään. Rinteen hallitusohjelmassa ei ole mielestäni panostettu suomalaiseen tuotantoon riittävästi.

Suomessa aitoja ekotekoja ovat ne, joilla turvataan kotimainen tuotanto ja teollisuus

Budjettiin esitetään polttoaineen veronkorotuksia. Tämä tulee tuntumaan erityisesti pitkien etäisyyksien Suomessa. Maaseudulle tällä on erityisen suuri merkitys. Kuljetuskustannuksien ennakoidaan nousevan. Kuljetuskustannukset tulevat näkymään tuotteiden hinnoissa. Kun tuotteiden hinta nousee, niin se tuntuu vaikutuksina myös ostovoimassa.

Suomalainen tuotanto ja maatalous tuskin ilahtuvat polttoaineen hintojen noususta. Maatilalle kuljetetaan tuotteita ja tavaroita. Samoin kuljetetaan maatilan tuotteita tiloilta eteenpäin. Tiloilla tarvitaan polttoaineita. Maaseudulla harva kuluttaa polttoaineita pelkästä kuluttamisen ilosta. Kuljetuksien, kyydityksien ja koneiden käytön vaatimat polttoaineet ovat tarpeeseen perustuvia. Eivät siis humpuukia ja hurvittelua.

Esitän avoimen kysymyksen kaikille hallituspuolueille. Oletteko laskeneet, kuinka merkittävä vaikutus tällä suunnitellulla verojen korotuksella on keskivertomaatilalle? Mikä on korotuksen vaikutus maatilalla vuositasolla?

Oletukseni on, ettei punaviherhallitus ole näitä laskenut. Unohtiko hallitus suunnitelmillaan kotimaisen, suomalaisen maaseudun? Missä on kotimaisen, lähiruoan arvostus?

Tämä korotus tuskin nostaa kotimaisen tuotannon kilpailukykyä. Missä ovat verohelpotukset, jotka tukisivat kotimaista ruoan tuotantoa? Suomessa ovat aitoja ekotekoja ne, joilla turvataan kotimainen tuotanto ja teollisuus. Nyt suunnitellulla veronkorotuksella tunnutaan olevan sitä vastoin lyttäämässä maaseutua alaspäin.

Jätetäänkö Suomen koululaiset ja vanhuksen ilman lihaa ja maitoa ilmastohienostelun takia?

Arvostelen kovasti Helsingin maito- ja lihakeskustelua. Helsinki päätti ottaa huomioon valtuustossa tehdyn aloitteen, jossa maidon ja lihan kulutusta vähennettäisiin rajusti. Aloitetta on perusteltu ilmastonmuutoksen vastaisilla toimilla.

Tuntuu sille, että keskustelu on ikävä viesti kotimaiselle maatalouden tuotannolle.

Mielestäni oikeita ilmastotekoja olisi tuotannon säilyttäminen kotimaassa. Kotimaisen ruoan, kuten kotimaisen lihan ja maidon suosiminen ovat oikeita ilmastotekoja. Kotimainen teollisuus ja tuotanto on tärkeää saada säilymään täällä.

Mielestäni oli järkevää esimerkiksi panostaa verotuksen keinoin siihen, että kotimaista tuotantoa suositaan. Samoin pitäisin erittäin järkevänä, että julkisissa hankinnoissa otettaisiin enemmän huomioon kotimainen tuotanto.

Mielestä olisi myös hyvä asia, että lähiruokaan voitaisiin panostaa enemmän. Nykyisin kilpailutuksissa voidaan ottaa liian vähän huomioon lähellä tuotettu ruoka. Kärjistäen voisi todeta, että jokainen voi miettiä asiaa ihan omalle kohdalleen. Olisitko mieluummin vanhainkodissa, jossa on kotimaista ruokaa, kuten lihaan ja maitoa? Vai vanhainkodissa, jossa on pääosin ulkomailta tuotuja kasviksia, muttei paljon maito- tai lihatuotteita?