Kotimainen ruoka – Kansanedustaja Minna Reijosen blogi

Miten on mahdollista, että hallitus on antanut turpeen tuotannon romahtaa?

Helsingin Sanomat uutisoi 15.11.2021, että turpeen tuotanto on romahtanut, eikä turvetta enää tuoteta riittävästi huoltovarmuuden takaamiseksi. Kotimainen turve on ollut erittäin tärkeä energianlähde, kun puhutaan huoltovarmuudesta. Huoltovarmuuskeskuksesta muutosta pidetään dramaattisena.

Olemme myös menettämässä kotimaisen ylivoimaisesti parhaan kasvu- ja kuivikealusta, jota käytetään kasvihuoneissa ja eläintenkasvatuksessa. Kuiviketurpeen käytön takia lintujen jalkapohjat, joita pidetään hyvinvoinnin mittareina, ovat poikkeuksellisen terveet. Kotieläintuotannossa yleisesti käytössä oleva kuiviketurve on imukyvyltään ja happamuudeltaan sellaisia, että nykyisen kaltainen tilanne on saavutettu kotimaisessa broilerintuotannossa vain kuiviketurpeen takia.

Suomi on niitä harvoja maita, joissa siipikarjantuotannossa ei käytetä antibiootteja. Kansainvälisen terveysjärjestö WHO:n mukaan antibioottiresistenssi on yksi suurimmista maailmanlaajuisista terveysuhista ja todellinen uhka myös Suomessa. Suomalaisessa broilerissa ei ole salmonellaa, eikä antibiootteja. Antibioottien tehon säilyttämisen yksi avain on antibioottien käyttötarpeen vähentäminen lihatuotannossa ja sitä kautta ihmisten ravinnon kautta saadun antibioottien määrän väheneminen.

Hapan turve on antiseptista, sitoo ammoniakkia ja kosteutta. Lisäksi sillä on bakteerien kasvua estäviä ominaisuuksia. Turve toimii myös linnuille virikkeenä ja on erinomaista kylpymateriaalia linnuille. Käytön jälkeen kuivike käy sellaisenaan lannoitteeksi ja maanparannusaineeksi pellolle. Turpeelle on etsitty vaihtoehtoja esimerkiksi ruokohelpistä, kuituhampusta tai nollakuidusta. Mikään näistä ei ole ollut yhtä puhdasta kuin turve. Teollisuuden sivuvirroista tai pellosta otetusta kuivikkeesta on löydetty kampylobakteereita ja salmonellaa.

Turvetta tarvitaan myös tulevaisuudessa. Venäjällä ja Baltian maissa suunnitellaan turvetuotannon lisäämistä, koska kysyntää riittää. Sieltähän meidän täytyy todennäköisesti ainakin kasvu- ja kuiviketurve hankkia, jos kotimaista ei ole saatavilla. Melkoiselle hölmöläisten hommallehan tämä vaikuttaa.

Mitä hallitus aikoo tehdä, että kotimaisen käyttökelpoisen kuiviketurpeen ja kasvuturpeen kustannukset pysyvät kilpailukykyisenä Suomessa?

Hinnat nousevat?

Olen huolissani kuivike- ja kasvuturpeen hintojen noususta ja tekikin asiasta kirjallisen kysymyksen. Turvetuotannon alasajo tuntuu energian kuluissa. Kun uusien soiden avaamista ei tapahdu, niin kasvualustat ja myös kuiviketurpeet tuodaan todennäköisesti pian kokonaisuudessaan ulkomailta. Venäjällä ja Baltian maissa suunnitellaan turvetuotannon lisäämistä. Se todennäköisesti nostaa hintoja ja myös vähentää Suomen omavaraisuutta ja huoltovarmuutta.

Hintojen nousu tulee näkymään tuotteiden hinnoissa. Siten kotimaisen tuotannon kilpailukyky heikkenee. Myös MTK on ollut erittäin huolissaan asiasta. Kun energiaturpeen käyttö ajetaan alas, ei pelkkien kuivike- tai kasvualustaturpeen tuottaminen ole kannattavaa. Tämä huonontaa entisestään Suomen kilpailukykyä ja huoltovarmuutta.

Lisää työttömiä ja vähemmän kotimaista tuotantoa

Kauppapuutarhaliiton kyselyssä 90 prosenttia vastanneista ilmoitti lopettavansa toiminnan, jos turvetta ei voisi enää käyttää kasvualustana. Tämä tarkoittaa, että ruukkuyrtit- ja salaatit, kotimaiset kurkut ja yli 40 miljoonaa kesäkukkaa vuosittain tulisikin ulkomailta. Myös työpaikkoja menetettäisiin huomattava määrä.

Antibiootti- ja salmonellavapaa suomalainen siipikarja

Kuiviketurpeen käytön takia lintujen jalkapohjat, joita pidetään hyvinvoinnin mittareina, ovat poikkeuksellisen terveet. Kotieläintuotannossa yleisesti käytössä oleva kuiviketurve on imukyvyltään ja happamuudeltaan sellaisia, että nykyisen kaltainen tilanne on saavutettu kotimaisessa broilerintuotannossa vain kuiviketurpeen takia.

Turpeelle ei ole vaihtoehtoja

Turpeelle on etsitty vaihtoehtoja esimerkiksi ruokohelpistä, kuituhampusta tai nollakuidusta. Mikään näistä ei ole ollut yhtä puhdasta kuin turve. Teollisuuden sivuvirroista tai pellosta otetusta kuivikkeesta on löydetty kampylobakteereita ja salmonellaa. Miten tällainen asia perustellaan ilmastomuutoksella ja vihreillä arvoilla, kun tuloksena on kotimaisen tuotannon alasajoa, eläinten hyvinvoinnista tinkimistä ja ulkomaisen tuonnin lisäämistä ja riippuvuuden kasvattamista ulkomaiseen tuotantoon.

Suomalainen maaseutu on joutumassa ikävään asemaan polttoaineverotuksen suhteen

Polttoaineen veronkorotukset tuntuvat karmaiseville. Tämä tulee tuntumaan erityisesti pitkien etäisyyksien Suomessa. Maaseudulle tällä on erityisen suuri merkitys.

Kuljetuskustannuksien ennakoidaan nousevan. Kuljetuskustannukset tulevat näkymään tuotteiden hinnoissa. Kun tuotteiden hinta nousee, niin se tuntuu vaikutuksina myös ostovoimassa. Suomalainen tuotanto ja maatalous tuskin ilahtuvat polttoaineen hintojen noususta. Maatilalle kuljetetaan tuotteita ja tavaroita. Samoin kuljetetaan maatilan tuotteita tiloilta eteenpäin. Tiloilla tarvitaan polttoaineita. Maaseudulla harva kuluttaa polttoaineita pelkästä kuluttamisen ilosta. Kuljetuksien, kyydityksien ja koneiden käytön vaatimat polttoaineet ovat tarpeeseen perustuvia. Eivät siis humpuukia ja hurvittelua.

Esitänkin avoimen kysymyksen kaikille hallituspuolueille. Oletteko laskeneet, kuinka merkittävä vaikutus tällä suunnitellulla verojen korotuksella on keskivertomaatilalle? Mikä on korotuksen vaikutus maatilalla vuositasolla? Oletukseni on, ettei punaviherhallitus ole näitä laskenut.

Unohtiko hallitus suunnitelmillaan kotimaisen, suomalaisen maaseudun? Missä on kotimaisen, lähiruoan arvostus? Tämä korotus tuskin nostaa kotimaisen tuotannon kilpailukykyä. Missä ovat verohelpotukset, jotka tukisivat kotimaista ruoan tuotantoa? Suomessa ovat aitoja ekotekoja ne teot, joilla turvataan kotimainen tuotanto ja teollisuus. Nyt suunnitellulla veronkorotuksella tunnutaan olevan sitä vastoin lyttäämässä maaseutua alaspäin!

Perussuomalaisten eduskuntaryhmä on polttoaineen veronkorotuksesta hyvin huolissaan.

Vaarantaako turpeen alasajo kotimaisen broilerinlihan tuotannon?

Energiaturvetta nostettaessa, suon maatuneesta pintakerroksesta saadaan kuiviketurvetta, jota käytetään sekä kasvualustana, että esimerkiksi lypsykarjan ja siipikarjan kuivikkeena. Jos turpeentuotanto ajetaan alas, mistä jatkossa saadaan kuiviketurvetta? Venäjällä ja Baltian maissa suunnitellaan turvetuotannon lisäämistä. Meidän pitää huolehtia omasta tuotannosta, huoltovarmuudesta ja työpaikoista.

Kyseessä on myös lintujen hyvinvointi

Antibiootti- ja salmonellavapaa suomalainen siipikarja

Vaihtoehtoja ei ole

Turpeelle on etsitty vaihtoehtoja esimerkiksi ruokohelpistä, kuituhampusta tai nollakuidusta. Mikään näistä ei ole ollut yhtä puhdasta kuin turve. Teollisuuden sivuvirroista tai pellosta otetusta kuivikkeesta on löydetty kampylobakteereita ja salmonellaa. Tein asiasta kirjallisen kysymyksen, miten varmistetaan, että suomalainen broilerintuotannon eläintautitilanne tai lintujen hyvinvointi ei kärsi turpeen alas ajosta?

Lähiruuan käyttö vahvistaisi omavaraisuuttamme, huoltovarmuutta ja maaseudun elinvoimaisuutta

Jätin talousarvioaloitteen, että laadittaisiin selvitys, jossa selvitetään millaisia vaikutuksia, olisi valtion, kuntien ja em. tahojen ostopalveluna tuotettujen ruokapalveluiden siirtymisellä kokonaan kotimaiseen, pääsääntöisesti lähiruokaan. Jätin asiasta talousarvioaloitteen jo viime vuonna. Tein myös aiheesta kirjallisen kysymyksen ministerille ja olen ottanut asian esille useamman kerran eduskunnan täysistunnoissa. Hallitus ei ole ollut kiinnostunut selvityksen tekemisestä, mikä on harmillista.

Lähiruoka on todellista ympäristön- ja luonnonsuojelua

Valitsemalla lähiruokaa voidaan vaikuttaa alueen ympäristön tilaan ja huoltovarmuuteen. Suomessa raaka-aineita on mahdollista tuottaa turvallisesti, sillä maaperä on puhdas ja puhdasta vettä on käytettävissä runsaasti.

Selvitys helpottaisi poliittisia päätöksiä

Selvityksen jälkeen olisi helpompi tehdä poliittisia päätöksiä lähiruokaan siirtymisestä. Selvityksessä tarkasteltaisiin siirtymisen vaikutuksia ympäristöön, työllisyyteen sekä suoraan, että välillisesti, haja-asutusalueiden elinvoimaan ja huoltovarmuuteen. Selvitettäisiin myös siirtymisen kustannusvaikutuksia edellä mainitut osa-alueet huomioon ottaen valtiolle ja kunnille. Selvityksessä selvitettäisiin millä aikataululla siirtyminen olisi mahdollinen ja mitä lakimuutoksia se edellyttäisi.

Suomalainen maaseutu on joutumassa ikävään asemaan polttoaineverotuksen suhteen.

Polttoaineen veronkorotukset tuntuvat ankaran karmaiseville. Tämä tulee tuntumaan erityisesti pitkien etäisyyksien Suomessa. Tuntuu sille, että maaseudulle tällä on erityisen suuri merkitys. Kuljetuskustannuksien ennakoidaan nousevan. Kuljetuskustannukset tulevat näkymään tuotteiden hinnoissa. Kun tuotteiden hinta nousee, niin se tuntuu vaikutuksina myös ostovoimassa.

Suomalainen tuotanto ja maatalous tuskin ilahtuvat polttoaineen hintojen noususta. Maatilalle kuljetetaan tuotteita ja tavaroita. Samoin kuljetetaan maatilan tuotteita tiloilta eteenpäin. Tiloilla tarvitaan polttoaineita. Maaseudulla harva kuluttaa polttoaineita pelkästä kuluttamisen ilosta. Kuljetuksien, kyydityksien ja koneiden käytön vaatimat polttoaineet ovat tarpeeseen perustuvia. Eivät siis humpuukia ja hurvittelua.

Oletukseni on, ettei punaviherhallitus ole näitä laskenut. Unohtiko hallitus suunnitelmillaan kotimaisen, suomalaisen maaseudun? Missä on kotimaisen, lähiruoan arvostus? Tämä korotus tuskin nostaa kotimaisen tuotannon kilpailukykyä. Missä ovat verohelpotukset, jotka tukisivat kotimaista ruoan tuotantoa?

Suomessa ovat aitoja ekotekoja ne teot, joilla turvataan kotimainen tuotanto ja teollisuus. Nyt suunnitellulla veronkorotuksella tunnutaan olevan sitä vastoin lyttäämässä maaseutua alaspäin! Perussuomalaisten eduskuntaryhmä on polttoaineen veronkorotuksesta hyvin huolissaan.

Maataloustuotannon seuraavan kasvukauden varmuusvarastojen tulee olla riittävät

Koronakriisi koskettaa maamme huoltovarmuutta ja varmuusvarastoja. EU ja kansainväliset yhteisöt ovat osoittaneet koronakriisin aikana sen, että jokainen valtio on käytännössä omillaan. Suomen omavaraisuuteen tulee kiinnittää jatkossa entistäkin enemmän huomiota. Huoltovarmuudella turvataan yhteiskunnan toimintakyky häiriötilanteessa.

Koronakriisillä on iso ja huolestuttava vaikutus myös maatalouteen

Jos meillä ei ole kriisin takia riittävästi omaa ruuantuotantoa, elintarvikkeisen saanti kriisien aikana ja huoltovarmuusvarastojen täydentäminen voi vaarantua. Elintarvikehuollon keskeisenä perustana on toimiva kansallinen maataloustuotanto.

Mikäli koronakriisi kestää seuraavalle kasvukaudelle, emmekä saa huoltovarmuuden kannalta tärkeitä lannoitteita, kasvinsuojeluaineita tai öljyä, se vaarantaa maataloustuotannon. Koronakriisin pitkittyessä Suomella tulee olla omissa varmuusvarastoissaan maataloustuotannolle riittävästi lannoitteita, kasvinsuojeluaineita ja öljyä vähintään myös seuraavaa kasvukautta 2021 varten.

Tein asiasta toimenpidealoitteen eduskunnalla, että hallitus ryhtyy toimenpiteisiin, jotta maataloustuotannon seuraavan kasvukauden varmuusvarastot ovat riittävät.

Selviääkö suomalainen maatalous?

Olen huolissani suomalaisten maatalousyrittäjien ahdingosta. Tämän kuun aikana alkavat ensimmäiset istutustyöt, joita on aikaisemmin tehty ulkomailta tulleen kausityövoiman avulla.

Tämä tilanne on erittäin huolestuttava. Tämä on huolestuttava maatalousyrittäjien ja Suomen huoltovarmuuden takia. Jos meillä ei ole suomalaisia maatalousyrittäjiä, meillä ei ole suomalaista ruokaa.

Karanteenin pitää koskea myös ulkomailta tulevaa kausityövoimaa

Suomeen tuleva kausityövoima tulee pääosin Venäjältä, Ukrainasta ja Thaimaasta. Nyt rajat on suljettu, eikä ulkomaista kausityövoimaan ole samaan tapaan saatavilla. Ulkomailta tulevien pitää myös noudattaa karanteenia, joten tämänkään takia ulkomainen työvoima ei ole nopea keino.

Jos ulkomailta kuitenkin tulisi työvoimaa, on varmistettava, että karanteeniohjeita noudatetaan. Muuten tulijat tuovat mukanaan todella suuren riskin muutenkin erittäin haavoittuvalle alalle ja maaseuduille, joissa väestö on iäkkäämpää ja terveyspalvelut, varsinkin tehohoito usein kaukana ja rajallista.

Ruuan omavaraisuudesta pidettävä huolta myös kriisin aikana

Nykyisen kaltainen kriisi osoittaa, miten tärkeää on olla omavarainen. Maatalousyrittäjyyttä ei polkaista käyntiin hetkessä. Nyt onkin ensisijaisen tärkeää pitää huoli siitä, ettei yhtään maatalousyritystä päästetä konkurssiin tai lopettamaan toimintaansa sen takia, ettei Suomessa pystytä tekemään sellaisia päätöksiä, että työttömät, lomautetut ja loma-aikoina opiskelijat saataisiin maatiloille kausitöihin.

Suomesta löytyy tekijöitä

Kausityöntekijöitä on vuosittain ollut noin 16 000. Suomessa oli helmikuussa 248 100 ihmistä työttömänä. Koronatilanteen takia maaliskuun lopussa oli uusia työttömiä 5 990 ja uusia lomautettuja 17 215. Yli 300 000 suomalaista työntekijää on tällä hetkellä tai on ollut YT-neuvotteluissa koronavirustilanteen vuosi.

16 000 kausityöntekijän rekrytoiminen Suomesta ei voi olla mahdotonta, mikäli työn tekeminen tehdään kannattavaksi myös suomalaisille työttömille ja lomautetuille.

Työn vastaanottamisen tulee olla kannattavaa, myös kausityön

Monella työttömällä on kynnys lähteä toiselle paikkakunnalle työn perässä, varsinkin kun kyseessä ei ole vakituinen työpaikka. Intoa lähteä maatalouden kausitöihin laskee myös alan matala palkkataso. Työttömyyskorvausten tai toimeentulotuen maksaminen ei sekään ole halpaa. Tässä hallitus voisi ottaa aktiivisen roolin ja miettiä yhdessä opposition kanssa keinoja, joilla helpotetaan lyhytaikaisenkin työn vastaanottamista ilman kohtuutonta byrokratiaa, karensseja ja niin, että se on kannattavaa.

Koululaiselle ja mummolle oman kylän porkkanoita -Lähiruoasta Suomen vahvuus

Maaseudun Tulevaisuus kirjoitti maatiloja uhkaavasta konkurssiaallosta (26.1.). Nyt on oikeasti aika herätä tähän vakavaan asiaan. Hätä on ymmärrettävä. Tuottajan toimeentulo on tärkeää. Hallituksen on samalla otettava tosissaan maamme huoltovarmuuden edistäminen ja kotimaisen, puhtaan ruoantuotannon turvaaminen.

Joskus ainakin yksi mahdollinen ratkaisun avain voi löytyä läheltä. Lähiruoka mahdollistaisi työpaikkojen säilymistä. Ruoka olisi kotimaista. Samalla oltaisiin suomalaisen ruoantuotannon puolella.

Julkinen puoli tarvitsee paljon ruokaa ja ruoan raaka-aineksia vuosittain, kuukausittain ja päivittäin. Julkinen puoli on varsin laaja kokonaisuus, kattaen valtion virastot ja toimistot, sekä kunnissa kouluja ja vanhainkoteja sekä monet muut instanssit. Julkisella puolella käytetään kuitenkin maassamme melko vähän lähiruokaa.

Mikä ihme tässä julkisen puolen Suomessa mättää, ettei hyödynnetä oman maamme antimia täysillä? Onko se pelkästään hinta vai onko se EU:n aiheuttamaa säännöstelyn tunnetta? Väitän, että EU on osaksi syyllinen. Tuntuu sille, että EU:ssa ei anneta mahdollisuuksia maakohtaiselle kansalliselle maataloudelle kovinkaan vahvasti.

Eräs vakava estäjä tuntuvat olevan kilpailutuksen säännökset. Pelkkä lähiruoka ei taida olla kilpailutuksen puitteissa hyväksyttävin selitys tehdä hankintoja. Mutta jotainhan on voitava tehdä.

Olisi aika selvittää, miten lainsäädäntöä tai muita vaatimuksia voitaisiin muuttaa sellaisiksi, että kotimaista lähiruokaa saataisiin lisättyä. On erikoista, että ulkomailta tuodaan julkiselle puolelle paljon ruoan raaka-aineita.

Mielestäni olisi pikaisesti selvitettävä mahdollisuudet, kuinka voitaisiin julkisen puolen hankinnoissa siirtyä kohti lisääntyvää lähiruokakulttuuria.

Entinen pääministeri Antti Rinne on julkisuudessa luvannut suosia lähiruokaa.

Esitin budjettikäsittelyssä, että olisi tehty selvitys, kuinka voidaan lisätä lähiruoan käyttöä julkisella puolella. Oppositiopuolueiden kaikki ehdotukset tosin tunnuttiin eduskunnan äänestyksissä tyrmäävän.

Eduskunnassa tein ministerille kirjallisen kysymyksen aiheeseen liittyen. Kysyin, mihin aitoihin toimiin hallitus aikoo ryhtyä selvittääkseen lähiruoan käyttämisen lisäämisen julkisella puolella. Odotan vastausta innolla.

Pelkät vaalipuheet lähiruoan lisäämiseen eivät vaikuta. Todellisilla toimilla on vaikutusta. Meidän täytyy olla oman maamme puolella. On harmillista, jos lähiruoan lisääminen estyy EU:n ohjeistuksen takia. Mielestäni näin ei saisi olla.

Lähiruoka voisi olla vahvuutemme. Olisi hienoa, jos koululaiset koulussa ja vanhuksemme vanhainkodissa voisivat syödä lähellä tuotettua ruokaa.

Eduskunta ei myöntänyt rahaa lähiruokaselvitykseen

Jätin eduskunnassa talousarvioaloitteen, jossa esitettiin selvitystä valtion ja kuntien ruokapalveluiden siirtymisestä kotimaiseen ja lähiruokaan.

Eduskunta äänesti aloitteesta ja enemmistö (129 kansanedustajaa) oli sitä mieltä, ettei tällaisen selvityksen tekeminen ole tarpeellista. 39 kansanedustajaa äänesti aloitteen puolesta, sisältäen perussuomalaisten eduskuntaryhmän.

Lähiruuan reitti ruokapöytään on lyhyt ja sillä tuetaan alueen ruokaketjua ja paikallista ruokakulttuuria. Lähiruuan tuotanto luo työpaikkoja ja tuloja alueen asukkaille ja vahvistaa näin alueen taloutta. Valitsemalla lähiruokaa voidaan vaikuttaa alueen ympäristön tilaan ja huoltovarmuuteen. Suomessa raaka-aineita on mahdollista tuottaa turvallisesti, sillä maaperä on puhdas ja puhdasta vettä on käytettävissä runsaasti.

Minun mielestäni tulisi laatia selvitys, jossa selvitetään minkälaisia vaikutuksia olisi valtion ja kuntien ostopalveluna tuotettujen ruokapalveluiden siirtymisellä kokonaan kotimaiseen, pääsääntöisesti lähiruokaan.

Selvityksessä tarkasteltaisiin siirtymisen vaikutuksia ympäristöön, työllisyyteen sekä suoraan että välillisesti, haja-asutusalueiden elinvoimaan ja huoltovarmuuteen. Selvitettäisiin myös siirtymisen kustannusvaikutuksia edellä mainitut osa-alueet huomioon ottaen valtiolle ja kunnille, ja millä aikataululla siirtyminen olisi mahdollinen ja mitä lakimuutoksia se edellyttäisi.