Kategoria: Soteuudistus

Lähipalvelutakuu – keskusta sanoi ei, perussuomalaiset kyllä

Jokaisen kuntalaisen kaikki terveydenhuollon asiat siirtyvät kokonaan uuteen hallintoon. Nämä ovat jokaiselle merkittävät vaalit. Kyse on hengestä ja terveydestä. Keskusta vei läpi runnomalla keskeneräisen uudistuksen. Onkin syytä kysyä, kuinka monta kuntaliitosta tulee uudistuksen myötä. Sotehan on jo itsessään valtava kuntaliitoskommuuni. Sotessa kunnan toiminnoista nyt sosiaali-, terveys-, vanhus- ja pelastuspuoli liitetään yhteen.

Pakkokuntaliitokset ja terveysasemaverkostojen harveneminen uhkaavat. Pakkoliitoksien ja kriisikuntien tulemisen nosti esille myös keskustan aikaisempi puoluesihteeri. Eduskunnassa on äänestetty mm. perussuomalaisten esittämästä lähipalvelutakuusta. Keskusta ei kannattanut sotessa lähipalvelutakuuta. Huolestuttavaa.

Keskusta ei myöskään puoltanut, että päätöksentekijöiden alueellinen edustus taattaisiin. Nykyisessä hallinnossa se on taattu. Nyt osa kunnista on vaarassa jäädä täysin kokonaan ilman omaa edustajaa. Huolestuttavaa tämäkin.

Jokaisen on hyvä tietää, että terveysasemien, kuten muidenkin sote-kiinteistöjen käyttötarkoitus on laissa varmistettu vain muutamaksi vuodeksi. Entä sen jälkeen? Montako terveysasemaa on aidosti kymmenen vuoden kuluttua? 

Uudistuksen hyvä tarkoitus vaarantui liian hutiloimalla tehdyllä lainsäädännöllä. Uudistus ei lisää tekeviä käsiä. Epäselvää on, missä terveysasemat ja vuodeosastot jatkossa sijaitsevat ja millaisia palveluita tarjotaan. Hienot byrokraattiset hallintosysteemit eivät ole perussuomalaisille tärkeitä, vaan aito arkiasioiden toimivuus. Resursseja sote-palveluihin saisimme, kun ilmastoasioihin otettaisiin järki mukaan ja ulkomaille ei tupruteltaisi niin paljon rahaa. On pakko kysyä, ajaako keskusta enää suomalaisen ja haja-asutusalueen asiaa.

Järkeä terveydenhuollon laskutukseen ja perintään

Olen huolissani, kun henkilö joutuu pitkäaikaisesti eli yli kuukauden ajaksi laitoshoitoon, palveluasumiseen tai sairaalahoitoon, voi laskujen maksusta tulla ongelmallista. Yli kuukauden laitoshoidon, palveluasumisen tai sairaalahoidon jälkeen laskuja alkaa mennä perintään ja myöhemmin myös ulosottoon.

Tilanne on kohtuuton varsinkin henkilölle, joka on mahdollisesti muuten hoitanut raha-asiansa moitteetta, eikä maksamattomuus johdu varattomuudesta. Omaiset eivät tällä hetkellä voi lain sallimana hoitaa laskujen maksua, ellei henkilö ole ennen hoitoon joutumistaan tehnyt edunvalvontavaltuutusta, joka lääkärin lausunnon myötä mahdollistaa omaisen hoitaa mm. laskujen maksua ja saada laskut omaan postiosoitteeseensa.

Nykyään on myös hyvin yleistä, että lähiomaiset asuvat jopa satojen kilometrien päässä, joka sekin vaikeuttaa asioiden hoitamista, jos edunvalvontavaltuutusta tai edunvalvontaa ei ole. Henkilö voi myös tehdä itse hoidossa ollessaan valtuutuksen toiselle hoitaa laskujen maksua. Mutta jos henkilöllä ei fyysisistä tai psyykkisistä syistä ole mahdollisuutta tehdä valtuutusta, laskut menevät perintään ja ulosottoon tai omainen tai läheinen hoitaa asioita ilman laillista valtuutusta. Edunvalvonnan saaminen kestää useita kuukausia, joten edunvalvonnan alkaessa laskut voivat olla jo ulosotossa.

Kevytratkaisu edunvalvonnan rinnalle

Edunvalvonnan ja edunvalvontavaltuutuksen lisäksi tulisi olla kevytratkaisu, joka mahdollistaisi terveydenhuollon maksujen lähettämisen asiakkaan kanssa samassa taloudessa asuvalle tai lähisukulaiselle tämän omaan kotiosoitteeseen ja heidän näin pyytäessään. Tällä hetkellä laki ei sitä mahdollista, mutta kunnilla ja sairaanhoitopiireillä on omia epävirallisia käytäntöjä asian suhteen. Olisi hyvä kaikkien osapuolten kannalta varmistaa myös asian laillisuus.

Tällainen laskuvaltuutus ei antaisi samassa taloudessa asuvalle tai lähisukulaiselle valtuuksia potilaan pankkiasioiden hoitamiseen tai muuhun omaisuuden hoitamiseen. Samassa taloudessa asuva tai lähisukulainen hoitaisi maksut omalla kustannuksellaan ja saisi kustannukset takaisin sen jälkeen henkilöltä, kun henkilö on kotiutettu, edunvalvojalta, kun edunvalvonta alkaa tai ensisijaisena perunkirjoituksessa. Laskut olisivat suoraan ulosottokelpoisia ilman oikeudenkäyntiä, mikäli laskun maksanut omainen tai läheinen ei saisi maksamiaan terveydenhoidon laskujen takaisinmaksua vapaaehtoisesti kuukauden kuluessa henkilön kotiutumisesta tai edunvalvonnan alkamisesta.

Mikäli henkilöllä ei ole vapaaehtoisesti ketään hoitamassa terveydenhuollon laskujen maksua, tulee laskut lähettää henkilölle vasta siinä vaiheessa, kun hän kotiutuu tai saa edunvalvojan. On kohtuutonta, että sairauden takia henkilö joutuu jopa ulosottotoimenpiteiden kohteeksi, vaikka olisi normaalitilanteessa maksuhaluinen ja maksukykyinen. Sairaalan, hoitolaitoksen tai palveluasumisyksikön tulee tehdä näissä tapauksissa merkintä potilastietoihin, että laskutuksen saa aloittaa vasta kotiutumisen tai edunvalvonnan alkamisen jälkeen.

Olen tehnyt asiasta toimenpidealoitteen, että hallitus ryhtyisi toimenpiteisiin, jotta pitkäaikaisessa laitoshoidossa, palveluasumisessa tai sairaalahoidossa olevan omainen saa asiakkaan laskut omaan osoitteeseensa tai terveydenhuollon laskutusta viivästetään tai se keskeytetään, kunnes asiakas kotiutuu tai saa edunvalvojan.

Omaishoidontuki ja tuen kriteerit valtakunnallisesti yhtenäisiksi koko Suomessa

Tein eduskunnalle toimenpidealoitteen, jotta omaishoidontuki ja tuen kriteerit saataisiin yhtenäiseksi koko Suomessa.

Tuoreen eurooppalaisen kyselytutkimuksen mukaan omaishoitajat ovat kokeneet, ettei heidän työtään ole arvostettu koronapandemian aikana niin paljon kuin terveydenhoidon ammattilaisten työpanosta. Koronapandemia myös leikkasi omaishoitajien palveluita.

Hyvinvointiyhteiskuntamme romahtaa ilman omaishoitajia

Omaishoitajat muodostavat merkittävän osan terveydenhuollostamme. Tällä hetkellä meillä on noin 60 000 omaishoitajaa, jotka säästävät yhteiskunnallemme valtavan summan vuodessa. Käytännössä omaishoidon vaihtoehto on useimmiten kunnallinen hoito. Tämä vaihtoehto ei kuitenkaan ole kunnille edullisempi. Omaishoidon tuki säästää kunnille vähintään 1,3 miljardia euroa vuoden 2013 hintatasossa vuodessa verrattuna muihin hoitomuotoihin.

Omaishoidontuen saajista 58 % on 65 vuotta täyttäneitä

Ilman omaishoitajia koko terveydenhuoltomme on vaarassa. Meillä ei ole hoitopaikkoja, henkilökuntaa tai rahaa hoitaa 60 000 omaishoidettavaa laitoksissa tai palveluasumisessa. Omaishoitajien työpanosta kiitellään useissa yhteyksissä, mutta konkreettisia tekoja ei juurikaan näy. Pahimmillaan käy niin, että omaishoitaja sinnittelee hoidettavansa kanssa kotona ilman rahallista tukea ja riittävää määrää palveluita. Siitä voi seurata, että omaishoitaja voi sairastua itse. Omaishoidontuen saajista 58 % on 65 vuotta täyttäneitä.

Kuntien välillä isoja eroja

Tällä hetkellä kunnat maksavat omaishoidon tukea ja määrittävät omaishoidontuen kriteereitä. Omaishoidontuen määrä ja kriteerit vaihtelevat huomattavasti eri kuntien välillä riippuen kunnan rahatilanteesta ja päättäjien tahtotilasta omaishoitoa kohtaan. Joissain kunnissa kriteerit on nostettu niin korkealle, ettei sopimuksia tehdä kuin vasta hyvin vaativassa hoidossa. Käytännön määrittely jää kuntien harteille, vaikka laissa säädetään tiettyjä minimejä.

Lokakuussa 2019 uutisoitiin, että monessa Itä- ja Pohjois-Suomen kunnassa omaishoidon tukeen varatut määrärahat loppuivat jo lokakuussa, eikä uusia hoitosopimuksia. Tämä tarkoitti, että vanhuksen, pitkäaikaissairaan tai vammaisen huoltaja tai läheinen ei pystynyt aloittamaan omaishoitajana, koska määrärahojen puutteessa uusia omaishoidon sopimuksia ei voinut enää tehdä. Hakemukset pyydettiin tekemään uudestaan seuraavana vuonna. Omaishoitaja ei voi oikein tehdä tässä tilanteessa muuta kuin yrittää kestää. 

Joissain kunnissa ei ole loppuvuodesta myönnetty lainkaan omaishoidontukea, koska kunnalla on ollut omaishoitoon varatut määrärahat lopussa. Omaishoitaja kuitenkin hoitaa omaisensa, sai hän tukea tai ei.

Sote-uudistus aiheuttaa muutoksia omaishoidontukeen

Yhtenäistämistä tapahtuu muodostettavien hyvinvointialueiden sisällä. Kuitenkaan uudistus ei yhtenäistä omaishoitoa tasapuoliseksi koko Suomessa ja näin ollen omaishoidon asema ei ole tasapuolinen koko Suomessa.

Olisi ajankohtaista saada tuki tasapuolisemmaksi ja oikeudenmukaisemmaksi. Vaikka hyvinvointialueiden aloittaessa toimintansa myös omaishoito, sen määrärahat ja kriteerien määritys siirtyvät alueille eli leveämmille hartioille, se ei silti takaa tasapuolisuutta koko maan laajuisesti. Tasapuolisuus taataan ainoastaan muuttamalla omaishoidon tuen määrä ja omaishoidon tuen saamisen kriteerit valtakunnalliseksi.

Miten nyky-Suomessa lääkitystiedot ovat miten sattuu?!

Olen huolissani, että eri tietokannoissa olevissa potilaiden lääkitystiedoissa on usein virheitä. Käytännössä oikeat ja ajantasaiset tiedot lääkityksestä ovat potilaan itsensä vastuulla. Tämä on harmillista, sillä moni olettaa, että lääkäri ja hoitohenkilökunta tietävät potilaan ajantasaisen lääkityksen. Sitten kun sairaaloissa tai terveysasemilla potilaiden lääkityksiä tarkastellaan, on siellä lähes aina vanhentuneita tietoja lääkityksestä tai annosmuutoksista.

Ajantasainen lääkitys tulisi löytyä helposti

Kantapalvelukaan ei ole täydellinen. Kun lääkäri muuttaa lääkitystietoja vaikkapa puhelimitse, ne eivät automaattisesti päivity lääkityskorttiin. Lääkitystietoihin ei päivity myöskään potilaan itsehoitolääkkeet tai ravintolisät, jotka voivat vaikuttaa muihin lääkkeisiin. Ajantasainen lääkityskortti pitäisi saada tulostettua esimerkiksi apteekista asiakkaalle.

Käytössä on valtavasti eri järjestelmiä ja nämä eivät välttämättä keskustele keskenään. Lääkäreiltä tulee palautetta, ettei järjestelmät eivät toimi. Apteekeissa ollaan myös tietoisia, etteivät lääkitystiedot ole yleensä ajan tasalla. Apteekissa on painotettu asiakkaille, että ihmiset pitäisivät ajantasaista lääkityskorttia mukanaan. Tämä onkin tärkeää, sillä järjestelmistä ajantasaista tietoa ei aina löydy. Ajantasainen lääkityskortti on yleensä asiakkaan itse päivitettävä.

Sairaalasta joudutaan usein ottamaan yhteyttä potilaan kotiin tai hänen lääkejakeluansa hoitavaan henkilöön, koska tietokannoissa ei ole ajantasaista tietoa lääkityksestä. Myös ne tilanteet, jossa joudutaan sairaalaan vaikkapa eri paikkakunnalla yllättäen ovat sellaisia, ettei lääkitystietoja nähdä järjestelmistä ja tämä saattaa aiheuttaa hoidon viivästymistä tai muita vaaratilanteita.

Lääkityksen tietopuutteet ovat aiheuttaneet läheltä piti-tilanteita ja turhaa työtä niin potilaille kuin hoitohenkilökunnalle. Pahimmassa tapauksessa virheellisillä lääkitystiedoilla voi tulla ikäviä seurauksia, jos käytetään vääriä lääkkeitä tai annoksia. Vaikka muutoksia on tehty, niin vieläkään tieto ei kulje tarpeeksi. Sote-uudistus ei tuo yhtenäistä järjestelmää lääkitystietojen siirtymisen osalta koskemaan koko Suomea.

Millä aikataululla saavutamme Suomessa tilanteen, että ajantasainen lääkityskortti on tulostettavissa asiakkaalle koko Suomessa riippumatta terveydenhuollon yksiköstä yhtenäisesti siten, että sinne ovat päivittyneet myös lääkitys- ja annosmuutokset? Tätä kysyin asiasta vastaavalta ministeriltä kirjallisessa kysymyksessäni.

Mikä on terveydenhuollon tulevaisuus, kun ala ei houkuttele ja työntekijöitä ei ole riittävästi?

Viime aikoina on jouduttu sulkemaan terveydenhuollon toimipisteitä puutteellisen henkilökunnan lukumäärän takia. 22.7.2021 uutisoitiin itäsuomalaisen, Muuruvedellä sijaitsevan hoitokodin ympärivuorokautisen hoiva-asumisen keskeyttämisestä. Toiminta jouduttiin keskeyttämään, koska henkilökuntaa ei oltu saatu rekrytoitua riittävästi. Vastaavanlaisia uutisia on tullut valitettavan usein viime aikoina.

Työn houkuttelevuus on iso asia siihen, että työntekijöitä saadaan riittävästi. Hoitohenkilökuntaa on kouluttautunut toisille aloille. Työn kuormittavuus, kiire, palkkaus ja työn arvostus ovat merkittäviä tekijöitä, kun vaihdetaan alaa. Hoitohenkilökunnan tarve tulee kasvamaan tulevaisuudessa.

Olisikin tärkeää panostaa siihen, että työnteon olosuhteita kehitettäisiin ja myös houkuttelevuutta palata takaisin hoitoalalle parannettaisiin. Tein ministerille kirjallisen kysymyksen, mihin toimenpiteisiin aiotaan pikaisesti ryhtyä, jotta henkilökuntamäärä saadaan hoitoalalla pidettyä riittävänä ja mitä projekteja aiotaan käynnistää hoitoalan houkuttelevuuden parantamiseksi ja hoitoalalta lähteneen henkilöstön motivoimiseksi palata takaisin hoitoalalle.

Sote-uudistuksessa tulee pitää huolta omaishoidon tiedottamisesta

Omaishoitajat ovat Suomelle valtavan tärkeä voimavara. Omaishoitajat muodostavat merkittävän osan terveydenhuollostamme. Tällä hetkellä meillä on noin 60 000 omaishoitajaa, jotka säästävät yhteiskunnallemme valtavan summan vuodessa. Omaishoidontuen saajista 58 % on 65 vuotta täyttäneitä.

Sote-uudistus muuttaa omaishoitoa merkittävästi. Kunta ei jatkossa enää järjestä omaishoidon asioita, vaan ne siirtyvät maakunnan kokoisten alueiden hoidettavaksi. Omaishoidon tuen euromääräinen suuruus voi uudistuksen myötä vaihdella ja samoin kriteerit tuen myöntämiseksi, koska maakunnan sisällä kunnissa on ollut tähän asti erilaisia käytäntöjä sekä maksujen, että tuen myöntämisen kriteerien suhteen.

Omaishoitajille ja omaishoidettaville ajoissa tiedottaminen muutoksista on tärkeää. Koska suurin osa omaishoitajista on jo yli 65-vuotiaita, tulee kiinnittää erityistä huomiota, että tiedotus tavoittaa myös ne omaishoitajat, jotka eivät käytä tietokonetta tai internettiä. Omaishoidontuki niin rahallisesti kuin kriteerienkin osalta olisi hyvä saada tasapuoliseksi koko Suomen osalta ja siihen tulisi panostaa. Tein ministerille kirjallisen kysymyksen, miten hoidetaan omaishoidon muutosten tiedottaminen omaishoitajille ja omaishoidettaville soteuudistuksen osalta ja millä aikataululla?

Olen pettynyt sote äänestykseen. Kiire meni sisällön edelle

Olen pettynyt, että keskeneräinen ja selkeästi viallinen sote-uudistus runnottiin hallituspuolueiden ylivoimalla läpi. 1600- sivuisessa lakiesityskokonaisuudessa on paljon pohdittavaa. Jälkikäteen lain muuttaminen on aina hankalampaa. Sote-uudistus on vuosituhannen jättimuutos. Sote-uudistuksen mukanaan tuomista huolista puhutaan ihan liian vähän. Havaittujen epäkohtien sivuuttaminen ja poliittinen kiire ovat huonoja lähtökohta vuosituhannen laajimmalle lainsäädännön uudistamiselle. 

Uudistuksen tavoitteet ovat toki hyvät, mutta ne jäävät saavuttamatta. Olen erittäin hämmästynyt sote-uudistuksen lainsäädännön runnomisesta läpi hätiköimällä. Terveydenhuollossa on Suomessa monta asiaa hyvin. Olisi ollut parempi korjata vain ne kohdat, jotka eivät toimi. Nyt valtava uudistus myllertää monta asiaa uusiksi. Nyt perustetaan kokonaan täysin uusi hallintoporras kalliine byrokratioineen, samalla päätöksenteko karkaa yhä kauemmas kuntalaisista. 

Lisää veroja?

Suomen suurin uudistus koskettaa meitä jokaista.  Samalla esille on jo noussut keskusteluun kokonaan uusi mahdollinen vero, maakuntavero. Asiaa kierreltiin kovasti ennen kuntavaaleja, mutta nyt kannatusta verolle on laajasti hallituspuolueiden keskuudessa. On hyvin epätodennäköistä, ettei uusi vero nosta kokonaisveroastetta.

Lisää keskittämistä?

Sote-uudistusta voidaan pitää jättimäisenä kuntaliitoksena, jossa noin puolet kunnan toiminnasta siirretään yhteiskolhoosiin. Kunnan päätöksenteosta ja rahoista siirretään kerralla noin puolet pois. Isot kaupungit joutuvat miettimään, että riittääkö rahat mm. opetukseen.  

Palveluiden mahdollinen keskittäminen tulee olemaan sote-uudistuksen iso riski. Päätöksenteko siirtyy pois kunnilta laajemmille alueille. Lähivuosien huoleksi voi siten nousta mm. nykyisten terveysasemien säilyminen. Uusi lainsäädäntö ei sisällä lähipalvelutakuuta. Jokaisesta kunnasta ei tule välttämättä valituksi edes yhtä päättäjää uusiin perustettaviin hallintoelimiin. Kun kiintiöitä ei ole, miten taataan se, että jokaista aluetta maakunnassamme puolustetaan ja myös pienempien kuntien ääni kuuluu päätöksenteossa.

Yliopistolliset sairaalat jäivät huomiotta

Yliopistollisten sairaaloiden säilyminen yliopistollisena olisi tullut turvata. Tästä Suomen yliopistollisten sairaaloiden virkajohto on aiheellisesti kantanut huolta, koska uudistus ei näyttäisi tarpeeksi takaavan tätä. Tutkimuksen ja opetuksen rooli on merkittävää alueellemme. Tämä pystytään takaamaan vain varmistamalla puitteet yliopiston ja kysin yhteistyölle.

Omaishoito unohdettiin

Miksi omaishoidon tuen kriteereistä ei tehdä tasapuolisia jokaisessa maamme kunnissa?  Olisi hienoa, jos omaishoidontuesta tehtäisiin verotonta. Miksi oikeastaan vanhustenhoidon asiat ulkoistetaan pois omilta kunnilta ja siirretään kauemmas ns. maakunnille.

Kriitiikki ohitettiin

Olen myös eduskunnan talousvaliokunnan jäsen. Talousvaliokunta antoi sote-uudistukseen oman lausuntonsa. Oli pöyristyttävää talousvaliokunnan jäsenenä huomata, kuinka asiantuntijoiden esille nostamat huolet ja kritiikki poistettiin valiokunnan sote-mietinnöstä. Ei riskit sillä katoa, että ne hävitetään teksteistä.

Kiire

Kiirettä lainsäädännön käsittelyssä on jopa perusteltu sillä, että ehditään järjestää uudet maakuntavaalit muutaman kuukauden päästä. Mielestäni kiire järjestää vaalit on vähintäänkin oudon poliittinen peruste tehdä laki hutiloiden.

Mm. Espoon perusturvajohtaja on ilmoittanut (HS 15.6.), ettei Länsi-Uudellamaalla ole mahdollisuutta ottaa järjestämisvastuuta vuoden 2023 alussa. Länsi-Uusimaa on 10 kunnan kokoinen tuleva hyvinvointialue. Olisi toivottavaa, että näitä aikatauluihin liittyviä ja muita epäkohtia, joita asiantuntijat ja eri puolueet ovat nostaneet esille, korjattaisiin.

Kuinka hallitus ottaa huomioon laajan koronapandemian vaikutukset suurta sote-uudistusta suunniteltaessa?

Ilmettelen sote-uudistuksen kiirettä keskellä koronaepidemiaa. Suomen historian suurinta hallinnollista muutosta valmistellaan pikaisella aikataululla.

Suomea ja koko maailmaa koettelee pandemia, jolla on merkittäviä vaikutuksia esimerkiksi terveydenhuoltoon ja talouteen. Sote-uudistuksen suunnittelun alussa ei ollut tietoakaan maailmanlaajuisen pandemian tulemisesta. Myöskään sotelainsäädännön esityksessä pandemiaa tai sen vaikutuksia ei ole huomioitu.

Koronan vaikutukset ovat taloudellisia, resursseihin vaikuttavia ja terveydenhuollon henkilöstöön vaikuttavia sekä vanhustenhuoltoon vaikuttavia ja monta muuta seikkaa koskettavia. Vaikutukset kuntiin ja sairaanhoitopiireihin ovat erityisen voimakkaat. Suuressa lainsäädäntöuudistuksessa tulee tarkkaan huomioida koronan mukanaan tuoma muuttunut tilanne.

Tein asiasta kirjallisen kysymyksen. Kysyin myös, minkälaisia laskelmia vaikutusarvioineen on tehty ja aiotaan tehdä koronaepidemian vaikutuksesta sote-uudistukseen.

Riittääkö vuodepaikkoja?

Kunnissa ja maakunnissa on oltava riittävästi vuodeosastopaikkoja.

Koti on jokaiselle tärkeä paikka ja onkin tärkeää, että mahdollisuuksien mukaan henkilö saa hoitoa kotiin. On kuitenkin tilanteita, että kotona ei pärjää. Vuodeosastoja tarvitaan esimerkiksi, kun potilaita jatkohoidetaan toimenpiteiden jälkeen ennen kotiuttamista.

Kuitenkin vuodeosastopaikkoja ei ole tarpeeksi. Kunnat ovat voineet lakkauttaa osastoja tai omassa kunnassa ei aina ole vapaita paikkoja. Hoitajat joutuvat kyselemään muista kunnista, minne potilas mahtuu, vai mahtuuko.

On kuntia, joissa on lähes aina sellainen tilanne, etteivät kaikki vuodeosastopaikkaa tarvitsevat kuntalaiset mahdu oman kunnan osastoille. Välillä tulee tilanteita, että vuodeosastolla suositeltu jatkohoito ei toteudu, koska ei ole paikkoja. Potilas joudutaan näissä tapauksissa kotiuttamaan suoraan kotiin.

Näyttää sille, että ei ole tilastoja, kuinka moni vuodeosastopaikkaa tarvitseva on jouduttu siirtämään tai kotiuttamaan suoraan kotiin, koska kunnissa ei ole ollut vuodeosastoilla paikkaa. Palautteen perusteella tätä tapahtuu.

Tein kirjallisen kysymyksen, kuinka on varmistettu ja kuinka aiotaan varmistaa vuodeosastopaikkojen riittävyys ja kuinka tilannetta valvotaan sekä miten mahdollinen sote-uudistus vaikuttaa.

Kuntaliitoskuntien osalta selvitettävä soten vaikutuksista

Pidän vaikutusarviointeja tärkeinä. Erityisen merkittäviä ne ovat, kun tehdään Suomen historian suurinta hallinnon uudistusta. Sote-uudistus vaikuttaa hallinnollisesti siten, että lähikuntapäättäjät eivät enää olekaan päättämässä kunnan terveys- ja sosiaalipuolen asioista. Päätöksenteko siirtyy kauemmas.

Kuntaliitoksia tehdessä vaikutusarviot kuntalaisiin, yrityksiin ja muihin liittyviin asioihin ovat tärkeitä. Valitettavasti kuntaliitoksissa ei aina ole tehty riippumattomia tai puolueettomia vaikutusarvioita. Joskus esimerkiksi eroista liittyvien kuntien maapolitiikan osalta on saatettu todeta vain sen olevan erilaista.

Kuntaliitoksen tehneiden kuntien osalta on hyvin vähän tarkasteltu liitoksen jälkeisiä vaikutuksia ja verrattu niitä vastaaviin itsenäisinä pysyneisiin kuntiin. Sote-uudistus vaikuttaa myös kuntaliitoskunnissa. Kuntalaisille nämä vaikutuksien arvioinnit ovat tärkeitä.

Tein ministerille kirjallisen kysymyksen, kuinka tarkastellaan kuntaliitoskuntia ja millaiset vaikutusarvioinnit tehdään jo aiemmin kuntaliitoksen tehneiden kuntien osalta liittyen mahdolliseen sote-uudistukseen.