Kategoria: Omaishoito

Omaishoidon oudot kummallisuudet

Omaishoito on asia, jota jokaisen tulisi arvostaa. Omaishoidontuen epäoikeudenmukaisuudet tulee korjata. Epäoikeudenmukaisuutta tuntuu esiintyvän rahojen käytön kohdentumisessa, verotuksessa ja tasapuolisuudessa.

On varsin kummallista, jos valtio osoittaa rahoja omaishoitoon, niin kunnat voivat käyttää niitä rahoja ihan muihin tarkoituksiin. Muutaman vuoden sisällä valtio laittoi yli 200 miljoonaa omaishoitoon. Ihmettelyni oli suuri, kun luin THL (Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen) kuntiin tehtyjen kyselyiden tuloksista. Kymmenet kunnat tai alueet ilmoittivat omaishoitoon tarkoitettuja lisämäärärahoja käytetyn muuhun tarkoitukseen kuin omaishoitoon.

Mielestäni tässä on suuri vinoutunut ongelma, jos kunta voi käyttää omaishoitoon annetut rahat muihin tarkoituksiin. Näin ei saisi olla! Tätähän voisi verrata tilanteeseen, jos minulle annettaisiin rahaa hakea ruokaa kaupasta, mutta ostaisinkin sieltä leluja ja makeisia, mutta kukaan ei minua nuhtelisi näin toimimisessa.

Mitä siis osalle omaishoidon rahoista tapahtui? Tiesikö jokainen kuntansa valtuutettu tästä? Äänestettiinkö kunnissa näistä asioista? Paljonko kohdennetuista miljoonista meni omaishoidon tarkoituksiin? Oletan, ettei kukaan tiedä tarkkaa vastausta. Kunnilla on toki suuri itsemääräämisoikeus, mutta rahan käytön vaikuttavuutta ja ohjautuvuutta täytyy pystyä seuraamaan.

Poliittisesti kuulostaa hienolta, kun valtio antaa rahaa hyvään tarkoitukseen. Kuitenkaan omaishoidon rahakeskustelu ei saa olla pelkkää poliitikkojen imagon kohotusta. Rahan tulee mennä perille oikeaan tarkoitukseen. Muutoin se ei vastaa tarkoitustaan.

Tein eduskunnassa asiasta kirjallisen kysymyksen. Ministeri Krista Kiuru kertoi hallituksen kehittävän omaishoitoa, muun muassa omaishoidontuen tunnuslukujen seurantaa. Vastauksessaan ministeri ei kuitenkaan tuntunut esittävän realistisia keinoja, kuinka rahojen meneminen aidosti osoitettuun kohteeseen varmistetaan.

Olen hyvin huolestunut, ettei maamme hallitus ole myöskään halukas korjaamaan verotuksellista epäkohtaa omaishoidossa. Perussuomalaiset kannattavat omaishoidontuen verovapautta. Se olisi mielestäni erittäin hyvä asia. Perussuomalaiset ovat pitäneet tätä tärkeää aihetta esillä.

Olisi aika myös korjata se vääryys, että omaishoidontuen suuruus voi vaihdella eri kunnissa eri puolilla Suomea. Myös omaishoidontuen saamisen kriteereissä on vaihtelua. Nämä ovat voineet aiheuttaa hämmennystä esimerkiksi kuntaliitostilanteissa.

Omaishoidontuessa on paljon kehitettävää. Kaipaisin koko Suomeen tasapuolisuutta, enkä kuntakohtaista ailahtelevuutta tuen määrän suuruuteen. Omaishoidontuen verottomuus olisi hyvä askel työn arvostuksen osoitukseen.

Olisiko aika pohtia, pitäisikö valtion periä kunnilta takaisin rahoja, joita ei käytettykään omaishoitoon, vaikka valtio rahan siihen tarkoitukseen osoitti?

Pitääkö valtion periä kunnilta takaisin omaishoidon rahoja, ellei niitä käytetä omaishoitoon?

Olen pöyristynyt omaishoitoon luvattujen rahojen kohtalosta. Tämä kummallinen kohtalo on käynyt ilmi THL:n (Terveyden – ja hyvinvoinninlaitoksen) kyselyssä.

Kunnilta oli kyselty, mihin valtion omaishoitoon tarkoitetut varat oli käytetty. Valtio on antanut muutaman vuoden sisällä rahoitusta yli 200 miljoonaa euroa omaishoitoon. Osa kunnista vastasi kyselyyn, ettei rahoja olekaan käytetty omaishoitoon.

Onko kyse poliitikkojen aseman pönkittämisestä?

Olen pöyristynyt siitä, että valtion tasolla saadaan näyttämään poliittisesti hienolta, kun rahaa annetaan hyvään ja tärkeään tarkoitukseen, mutta matkalla rahat mahdollisesti suunnataan jonnekin muualle.

– Miksei korvamerkitty raha tiettyyn tarkoitukseen olekaan korvamerkitty tämän päivän Suomessa? Miksei tästä puhuta Suomessa enemmän?

– Silloinhan valtion puolelta omaishoitoon kohdennetulla rahalla ei ole välttämättä merkitystä omaishoitoon, jos sitä voidaan käyttää toisiin tarkoituksiin.

Tietävätkö kuntalainen ja valtuutetut?

Ihmettelen systeemiä ja samalla kyseenalaistan järjestelmän. Tietävätkö kuntalaiset ja kaikki valtuutetut kuntien laajasta itsemääräämisoikeudesta esimerkiksi valtion antamien omaishoidon rahojen osalta.

Olisiko aika muuttaa systeemiä.

– Olisiko valtion perittävä omaishoitoon annetut rahat takaisin, ellei kunnassa niitä käytetä niihin tarkoituksiin?

Olen kritisoinut muutoinkin valtion rahojen käytön vaikuttavuuden seurantaa.

– Vaikuttavuudella on merkitystä. Haluaisin tietää, paljonko valtion antamia rahoja oikeasti laitettiin kunnissa omaishoitoon.

Omaishoito säästää yhteiskunnan varoja

Tein asiasta kirjallisen kysymyksen eduskunnassa. Olisi hyvä tietää ja selvittää, mitä hallitus aikoo tehdä, jotta mahdolliset valtion omaishoitoon laittamat rahat todella menevät omaishoitoon. – Omaishoito on omaiselle tärkeää ja samalla omaishoito säästää yhteiskuntamme varoja, toivon jatkossa parempaa kontrollia valtiolta tähän asiaan.

Omaishoidon tuki – olisko vihdoin aika lopettaa kyykyttäminen?


Hämmentävä uutinen (Savon Sanomat 2.10) nosti taas omaishoidon epäkohtia esille. On suorastaan pöyristyttävää, että omaishoidon asioita ei tunnuta saavan kuntoon. Ihmettelen, ettei omaishoidontukea ole muutettu kokonaan verottomaksi.


Viimeisimmäksi otsikoihin on noussut lapsen omaishoitajan asiat. Kelan nettisivuilla oli kerrottu, kuinka uudistettu säännös saattaa johtaa epäoikeudenmukaisiin ja jopa kohtuuttomiin tilanteisiin. Uutisessa mainittiin, että vammaisen lapsen omaishoitajan täytyy lopettaa omaishoidontuki, jotta voi saada ansiotuloon perustuvaa äitiys- tai isyysrahaa.


Positiivista on, että Kelasta on uutisen mukaan oltu yhteyksissä sosiaali- ja terveysministeriöön. Suomen lainsäädännön hitaus huomioiden aikaa muutoksiin saattaa kuitenkin kulua reilumpi tovi
Omaishoidon tuesta on olemassa laki.


Kuntien päätettävissä käytännössä tuntuu olevan omaishoidontuen tarkka suuruus ja laajuus sekä kriteeritkin. Nämä sitten vaihtelevat kunnittain riippuen päättäjien poliittisista tahtotiloista ja arvostuksista. Suomen eri kunnissa tilanne voi olla erilainen.


Viime vuonna Pohjois-Savossa esimerkiksi Kuopio suunnitteli  vähentävänsä tukeen käytettävää panostusta. Onneksi silloin liian karuilta tuntuvat supistukset  peruttiin. Tähän löytyi puolueilta yhteisymmärrys.
Omaishoidontuki on Kelassa tulkittu ansiotuloksi sosiaali- ja terveysminissteriön mukaan, koska laissa ei ole määritelty, mitä ansiotulolla tarkoitetaan. (Savon Sanomat 2.10.)


Vuonna 2015 kuntaliiton mukaan omaishoidontukea sai noin 45 000 henkilöä. Tuki on mielestäni pieni korvaus tärkeästä ja sitovasta työstä. Vapaiden järjestäminen on tärkeää jo jaksamisen kannaltakin.


Luonnollisesti vaihtoehtoiset hoitopaikat tulisivat yhteiskunnalle kalliimmaksi. Se tuki, joka maksetaan kuukaudessa omaishoitajalle, ei takuulla näyttäisi riittävän kovin moneen laitospäivään hoitolaitoksissa.
Näkisin hyvänä vaihtoehtona, että omaishoidontuki olisi kokonaan verotonta.


Suomi ei kaadu siihen, jos omaishoidon byrokratiaa helpotettaisiin. Omaishoitajien voimavarat saattavat joutua koetukselle byrokratian pyörteissä.


Ongelmissa Suomi totisesti olisi, ellei omaishoitajia olisi.
Soten suunnittelussa omaishoidolle on annettava arvoisensa arvostus. Voisi olettaa, että yhdenmukaisuutta olisi tulossa. Mutta vielä kukaan ei varmaksi tiedä, kuinka sote vaikuttaa omaishoitoon. Tai mitä käytännössä tarkoittaa mahdollinen tuleva henkilökohtainen budjetti tässä asiassa? Kun tai jos sote yleensäkään tulee.