Kategoria: Omaishoito

Omaishoidontuki ja tuen kriteerit valtakunnallisesti yhtenäisiksi koko Suomessa

Tein eduskunnalle toimenpidealoitteen, jotta omaishoidontuki ja tuen kriteerit saataisiin yhtenäiseksi koko Suomessa.

Tuoreen eurooppalaisen kyselytutkimuksen mukaan omaishoitajat ovat kokeneet, ettei heidän työtään ole arvostettu koronapandemian aikana niin paljon kuin terveydenhoidon ammattilaisten työpanosta. Koronapandemia myös leikkasi omaishoitajien palveluita.

Hyvinvointiyhteiskuntamme romahtaa ilman omaishoitajia

Omaishoitajat muodostavat merkittävän osan terveydenhuollostamme. Tällä hetkellä meillä on noin 60 000 omaishoitajaa, jotka säästävät yhteiskunnallemme valtavan summan vuodessa. Käytännössä omaishoidon vaihtoehto on useimmiten kunnallinen hoito. Tämä vaihtoehto ei kuitenkaan ole kunnille edullisempi. Omaishoidon tuki säästää kunnille vähintään 1,3 miljardia euroa vuoden 2013 hintatasossa vuodessa verrattuna muihin hoitomuotoihin.

Omaishoidontuen saajista 58 % on 65 vuotta täyttäneitä

Ilman omaishoitajia koko terveydenhuoltomme on vaarassa. Meillä ei ole hoitopaikkoja, henkilökuntaa tai rahaa hoitaa 60 000 omaishoidettavaa laitoksissa tai palveluasumisessa. Omaishoitajien työpanosta kiitellään useissa yhteyksissä, mutta konkreettisia tekoja ei juurikaan näy. Pahimmillaan käy niin, että omaishoitaja sinnittelee hoidettavansa kanssa kotona ilman rahallista tukea ja riittävää määrää palveluita. Siitä voi seurata, että omaishoitaja voi sairastua itse. Omaishoidontuen saajista 58 % on 65 vuotta täyttäneitä.

Kuntien välillä isoja eroja

Tällä hetkellä kunnat maksavat omaishoidon tukea ja määrittävät omaishoidontuen kriteereitä. Omaishoidontuen määrä ja kriteerit vaihtelevat huomattavasti eri kuntien välillä riippuen kunnan rahatilanteesta ja päättäjien tahtotilasta omaishoitoa kohtaan. Joissain kunnissa kriteerit on nostettu niin korkealle, ettei sopimuksia tehdä kuin vasta hyvin vaativassa hoidossa. Käytännön määrittely jää kuntien harteille, vaikka laissa säädetään tiettyjä minimejä.

Lokakuussa 2019 uutisoitiin, että monessa Itä- ja Pohjois-Suomen kunnassa omaishoidon tukeen varatut määrärahat loppuivat jo lokakuussa, eikä uusia hoitosopimuksia. Tämä tarkoitti, että vanhuksen, pitkäaikaissairaan tai vammaisen huoltaja tai läheinen ei pystynyt aloittamaan omaishoitajana, koska määrärahojen puutteessa uusia omaishoidon sopimuksia ei voinut enää tehdä. Hakemukset pyydettiin tekemään uudestaan seuraavana vuonna. Omaishoitaja ei voi oikein tehdä tässä tilanteessa muuta kuin yrittää kestää. 

Joissain kunnissa ei ole loppuvuodesta myönnetty lainkaan omaishoidontukea, koska kunnalla on ollut omaishoitoon varatut määrärahat lopussa. Omaishoitaja kuitenkin hoitaa omaisensa, sai hän tukea tai ei.

Sote-uudistus aiheuttaa muutoksia omaishoidontukeen

Yhtenäistämistä tapahtuu muodostettavien hyvinvointialueiden sisällä. Kuitenkaan uudistus ei yhtenäistä omaishoitoa tasapuoliseksi koko Suomessa ja näin ollen omaishoidon asema ei ole tasapuolinen koko Suomessa.

Olisi ajankohtaista saada tuki tasapuolisemmaksi ja oikeudenmukaisemmaksi. Vaikka hyvinvointialueiden aloittaessa toimintansa myös omaishoito, sen määrärahat ja kriteerien määritys siirtyvät alueille eli leveämmille hartioille, se ei silti takaa tasapuolisuutta koko maan laajuisesti. Tasapuolisuus taataan ainoastaan muuttamalla omaishoidon tuen määrä ja omaishoidon tuen saamisen kriteerit valtakunnalliseksi.

Sote-uudistuksessa tulee pitää huolta omaishoidon tiedottamisesta

Omaishoitajat ovat Suomelle valtavan tärkeä voimavara. Omaishoitajat muodostavat merkittävän osan terveydenhuollostamme. Tällä hetkellä meillä on noin 60 000 omaishoitajaa, jotka säästävät yhteiskunnallemme valtavan summan vuodessa. Omaishoidontuen saajista 58 % on 65 vuotta täyttäneitä.

Sote-uudistus muuttaa omaishoitoa merkittävästi. Kunta ei jatkossa enää järjestä omaishoidon asioita, vaan ne siirtyvät maakunnan kokoisten alueiden hoidettavaksi. Omaishoidon tuen euromääräinen suuruus voi uudistuksen myötä vaihdella ja samoin kriteerit tuen myöntämiseksi, koska maakunnan sisällä kunnissa on ollut tähän asti erilaisia käytäntöjä sekä maksujen, että tuen myöntämisen kriteerien suhteen.

Omaishoitajille ja omaishoidettaville ajoissa tiedottaminen muutoksista on tärkeää. Koska suurin osa omaishoitajista on jo yli 65-vuotiaita, tulee kiinnittää erityistä huomiota, että tiedotus tavoittaa myös ne omaishoitajat, jotka eivät käytä tietokonetta tai internettiä. Omaishoidontuki niin rahallisesti kuin kriteerienkin osalta olisi hyvä saada tasapuoliseksi koko Suomen osalta ja siihen tulisi panostaa. Tein ministerille kirjallisen kysymyksen, miten hoidetaan omaishoidon muutosten tiedottaminen omaishoitajille ja omaishoidettaville soteuudistuksen osalta ja millä aikataululla?

Härski vaalitemppu Sanna Marinilta

Pääministeri Sanna Marin esitteli puolueensa kuntavaaliohjelman 11.4.2021 ja kertoi, kuinka SDP haluaa jokaiseen kuntaan tasapuolisen omaishoidontuen. Tämä on mielestäni pöyristyttävä vaalitemppu. Tosiasiassa SDP:n johtama hallitus ajaa päinvastaista linjaa.

Pääministeri Sanna Marin (sd) ei kertonut kuntavaalitempauksessaan koko totuutta. Ei mainittu, että toisenlainen lakiesitys on jo vireillä. Hallitus ei ole ajamassa yhtenäistä toimintatapaa koko Suomeen ja joka kuntaan omaishoidon osalta. Krista Kiuru (sd) vahvisti 15.2.2021 tekemääni kysymykseen (KK 1038/2020) omaishoidon kohtalosta sotessa kirjallisesti, että omaishoidonasiat siirtyvät päätettäväksi hyvinvointialueille. Kovin näyttää olevan ristiriitaiset käsitykset asioista saman puolueen ministereillä.

Sote-uudistuksen lakiesitys annettiin SDP: n johtaman hallituksen toimesta jo viime vuoden puolella. Toteutuessaan sote- uudistus muuttaa omaishoitoa. Nyt omaishoidosta päättävät kunnat, soten myötä päätöksen teko siirtyisi hyvinvointialueille. Tämä esitys ei todellakaan tarkoita sitä, että jokaisessa Suomen kunnassa olisi tasapuolinen kohtelu. Eriarvoisuus omaishoidossa jatkuisi.

Omaishoidon tasapuolisuus taataan vain siten, että on yhtenäiset kriteerit koko maassa, eikä vain kuntien tai maakuntien kokoisella alueella. Pidän tärkeänä, että omaishoidontuki saataisiin verottomaksi. Olen tehnyt lakialoitteen tuen saamisesta verottomaksi.

Pidän erityisen paheksuttava SDP:n toimintatapaa omaishoitoa kohtaan. Kerrotaan ennen vaaleja ajavansa tätä asiaa, mutta taustalla onkin jo valmisteilla ihan toisenlainen lakiesitys. Onko tämä nyt näiden vaalien vappusatasen kaltainen haalea lupaus. Ilman omaishoitajia Suomi ei pärjää. Toivon enemmän arvostusta omaishoitoon ja aitoja tekoja omaishoidon hyväksi myös vaalien välillä.

Eihän omaishoitajia unohdeta sotessa?

Omaishoidon rooli tulee kasvamaan. Omaishoitoon tarvitaan lisää resursseja ja enemmän rahoitusta. Sote-uudistus mullistaa Suomen kuntien ja terveydenhuollon rahoituksen sekä hallinnon. Sote-suunnitelmissa ei kuitenkaan suoraan luvata lisärahoitusta omaishoitoon, vaikka se on tulevaisuudessa vielä merkittävämmässä roolissa. Koska omaishoito on niin merkittävä osa terveydenhuoltoamme, tulisi se ottaa huomioon soteuudistuksessa ja ennen kaikkea sen rahoituksessa.

Hyvinvointiyhteiskuntamme romahtaa ilman omaishoitajia. Omaishoitajat muodostavat merkittävän osan terveydenhuollostamme. Tällä hetkellä meillä on noin 60 000 omaishoitajaa, jotka säästävät yhteiskunnallemme valtavan summan vuodessa. Omaishoidontuen saajista 58 % on 65 vuotta täyttäneitä. Puhutaan miljardisäästöistä vuodessa. Ilman omaishoitajia koko terveydenhuoltomme on vaarassa. Meillä ei ole hoitopaikkoja, henkilökuntaa tai rahaa hoitaa 60 000 omaishoidettavaa laitoksissa tai palveluasumisessa.

Tein kirjallisen kysymyksen, miten omaishoidon asemaa parannetaan sotessa ja miksei lisärahoitusta ole soteuudistuksessa näkyvissä.

Vanhustenhuollon resursseja kohdistettava haja-asutusalueille ja maaseudulle

Olen huolissani maaseudun vanhuksista. Tilastokeskuksen mukaan vuoden 2019 lopussa Suomessa oli 1 231 274 yli 64-vuotiasta. Näistä 426 763 eli 35 % asui maaseutualueilla. Kyse on siis isosta joukosta suomalaisia.

Moni ikääntyvä haluaa asua kotonaan mahdollisimman pitkään. Käytännössä monen on kuitenkin muutettava taajamaan asumaan siinä vaiheessa, kun kotona tarvitaan enemmän apua. Kunnat ja kaupungit näyttävät järjestävän mielellään palveluita enemmän keskustojen tai taajamien alueille.

Korona-aika sai monet arvostamaan harvaanasuttuja alueita

Suomessa haja-asutusalueella on paljon käyttökelpoisia kiinteistöjä vanhusväestön omistuksessa. Jos mahdollistettaisiin enemmän henkilökuntaa myös haja-asutusalueelle, olisi monella mahdollista asua pitempään kotonaan. Näin maaseutu pysyisi vireämpänä, kun alueella asuu ihmisiä ja asuminen mahdollistetaan. Tietysti palvelujen tuottaminen maksaa, mutta tuo myös vastaavasti työpaikkoja ja sitä kautta tuloja ja elinvoimaa pienempiinkin kuntiin.

Tein asiasta kirjallisen kysymyksen, että onko suunniteltu tai suunnitteilla projektia, jossa vanhustenhuoltoon järjestettäisiin parannusta ja henkilökuntalisäystä kohdentaen resursseja myös haja-asutusalueilla ja maaseudulla asuville, jotta he voisivat asua pidempään kotonaan.

Omaishoitajat rinnastettava kunnan työntekijöihin työterveyshuollossa ja työnohjauksessa

Olen huolissani omaishoitajien jaksamisesta. Oulun yliopiston tekemän tutkimuksen ”Että joku näkee mut – omaishoitajan hyvinvointi ja turvallisuus” omaishoitajat hyötyisivät säännöllisesti järjestettävästä ja tarjottavasta fyysisen hyvinvoinnin tukemisesta, vuosittaisista terveystarkastuksista, sekä ammatillisesta työnohjauksesta. Omaishoitajilla on tuki- ja liikuntaelinvaivoja ja tapaturmat ovat yleisiä. Lisäksi omaishoitajilla on turvattomuuden tunnetta ja elämänhallinnan puutetta. Tutkimuksessa tuli myös esille negatiivisia ajatuksia ja yksinäisyyttä, johtavat henkisen kapasiteetin ylikuormittumiseen.  

Omaishoitajat voivat huonosti ja tarvitsevat tukeamme. Omaishoitajilla ei ole työterveyshuoltoa, eikä työnohjausta. Omaishoitajien työpanosta kiitellään useissa yhteyksissä, mutta konkreettisia tekoja ei näy. Johtuuko arvostuksen puute ajatuksesta, että perheet kuitenkin hoitavat omaisensa. Monet tyytyvät tähän tilanteeseen olosuhteiden pakosta.

Hyvinvointiyhteiskuntamme romahtaa ilman omaishoitajia. Omaishoitajat muodostavat merkittävän osan terveydenhuollostamme. Tällä hetkellä meillä on noin 60 000 omaishoitajaa, jotka säästävät yhteiskunnallemme valtavan summan vuodessa. Omaishoidontuen saajista 58 % on 65 vuotta täyttäneitä. Ilman omaishoitajia koko terveydenhuoltomme on vaarassa. Meillä ei ole hoitopaikkoja, henkilökuntaa tai rahaa hoitaa 60 000 omaishoidettavaa laitoksissa tai palveluasumisessa.

Tein asiasta kirjallisen kysymyksen ministerille.

Omaishoidettavien lääkehoito ja lääkejakelu saatava yhdenvertaiseksi kotihoidon asiakkaiden kanssa

Lääkehoidon ajantasaisuus on tärkeää. On merkittävää huomioida oikea lääkkeenottoajankohta, mahdolliset yhteensopimattomuudet ja oikea annostelu. Omaishoidossa usein hoidettavan lääkehoito ja lääkkeiden annostelu jää omaishoitajan vastuulle.

Monille lääkkeet toimitetaan koneellisen annosjakelun kautta. Tällöin jokaisen eri ajankohdan lääke on pussitettuna omaan annospussiinsa, jossa on ottamisajankohdan kelloaika ja pussin sisältämät lääkkeet lueteltu. Käytössä on myös perinteisiä annosdosetteja käsin jakelu, joihin jaetaan esimerkiksi viikon annos kerrallaan. Jos annosjakelu aloitetaan, käydään huolella niin lääkärin kuin apteekin toimesta läpi lääkehoidon kokonaisuutta.

Kela korvaa osan lääkejakelun kustannuksista, jos henkilöllä on tietty määrä kelakorvattavia lääkkeitä käytössään ja henkilö on ylittänyt tietyn iän. Myös kunnat voivat kustantaa lääkejakelun kotihoidon asiakkaille tietyin perustein.

Omaishoidettavat eivät kuitenkaan välttämättä ole kotihoidon asiakkaita, koska omaishoitaja huolehtii hoidettavan monista asioista. Siten kunnat eivät automaattisesti kustanna omaishoidettavan lääkejakelua. Olisi merkittävää, että omaishoitajalla ja omaishoidettavalla olisi mahdollista saada kunnan tai yhteiskunnan kustantamana lääkejakelu. Omaishoito tuntuu jäävän heikommalle osalle myös lääkejakelun kustannusten osalta. Näin ei pitäisi olla.

Tein kirjallisen kysymyksen, onko suunnitteilla lääkehoidon ja lääkkeiden annosjakelukustannusten osalta helpotuksia omaishoitajille ja omaishoidettaville?

Kuntien tulee selvittää, mihin ne käyttävät valtion määrärahoja

Ihmettelen, miten kunnat voivat käyttää tiettyyn tarkoitukseen myönnettyjä määrärahoja ihan muihin kohteisiin.

Valtio antaa kunnille määrärahoja eri tarkoituksiin. Rahaa on kunnille annettu mm. koronan takia ja aiemmin esimerkiksi omaishoitoon.  Kuitenkin esimerkiksi omaishoitoon varattuja rahoja käytettiin osassa kuntia täysin toisiin tarkoituksiin. Tämä kävi ilmi kyselyssä jälkeenpäin. Valtio ei siis seuraa, mihin kunta käyttää valtion antamat määrärahat.

Juha Sipilän hallitus kohdensi omaishoitoon merkittävästi lisärahaa vuosien 2016-2019 välillä. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen kyselyssä 105 vastanneesta kunnasta vain 23 kuntaa kertoi, että lisäraha meni omaishoidon palveluihin. Todellisuudessa lukuisissa kunnissa rahat saattoivat mennä esimerkiksi rakentamiseen tai teidenhuoltoon. Syy määrärahojen valumiseen muualle on valtionosuusjärjestelmässä, jossa kunnille on taattu lailla laaja itsehallinto. Tämä omaishoidon määrärahojen käyttö muihin kohteisiin tuli ilmi, mutta kuinka paljon ja mitä muita määrärahoja kunnissa on käytetty muuhun kuin myönnettyyn tarkoitukseen.

Tein kirjallisen kysymyksen, miten ja mikä taho ja millä aikataululla seurataan, mihin valtion antamat rahat kunnissa käytetään ja kuinka nämä raportoidaan.

Suomi tarvitsee omaishoidonvaltuutetun

Olen huolissani omaishoitajien jaksamisesta. Tutkimusten mukaan omaishoitajat voivat huonosti ja tarvitsevat tukeamme. Olen jättänyt toimenpidealoitteen, että Suomeen perustettaisiin omaishoidonvaltuutetun virka. Yhtenä toimenkuvana omaishoidonvaltuutetulla olisi omaishoitajien hyvinvoinnin ja oikeuksien toteutumisen seuranta.

Hyvinvointiyhteiskuntamme romahtaa ilman omaishoitajia

Omaishoitajat muodostavat merkittävän osan terveydenhuollostamme. Tällä hetkellä meillä on noin 60 000 omaishoitajaa, jotka säästävät yhteiskunnallemme valtavan summan vuodessa. Omaishoidontuen saajista 58 % on 65 vuotta täyttäneitä.

Puhutaan miljardisäästöistä vuodessa. Ilman omaishoitajia koko terveydenhuoltomme on vaarassa. Meillä ei ole hoitopaikkoja, henkilökuntaa tai rahaa hoitaa 60 000 omaishoidettavaa laitoksissa tai palveluasumisessa.

Miksi omaishoitajia arvostetaan vain puheissa?

Omaishoitajien työpanosta kiitellään useissa yhteyksissä, mutta konkreettisia tekoja ei näy. Sipilän hallitus kohdensi omaishoitoon merkittävästi lisärahaa vuosien 2016-2019 välillä. THL:n kyselyssä 105 vastanneesta kunnasta vain 23 kuntaa kertoi, että lisäraha meni omaishoidon palveluihin. Muissa kunnissa rahat saattoivat mennä esimerkiksi rakentamiseen tai teidenhuoltoon. Tämäkin vääryys olisi estetty korvamerkitsemällä raha ja valvomalla kuntia.

Johtuuko arvostuksen puute ajatuksesta, että perheet kuitenkin hoitavat omaisensa. Monet tyytyvät tähän tilanteeseen olosuhteiden pakosta.

Suhteellisen pienillä asioilla iso merkitys

Lakialoitteeni omaishoidon palkkion muuttamisesta verottomaksi on edennyt ja lähetetty valiokuntiin käsittelyyn. Tällä hetkellä omaishoidon palkkio on alkaen 408,09 euroa kuukaudessa ja tästä summasta maksetaan veroa. Eduskunnan tietopalvelu teki pyynnöstäni laskelman, jonka mukaan omaishoidon verottomuus maksaisi noin 65 miljoonaa euroa. Nähtäväksi jää, miten eduskunnan enemmistö tulee suhtautumaan näihin aloitteisiin.

Omaishoidontuki on puun ja kuoren välissä

Eduskunnan kevään viimeisellä kyselytunnilla kysyin, onko mahdollista saada omaishoidontuki verottomaksi. Kävi ilmi, ettei hallitus ole halukas muuttamaan omaishoidontukea verottomaksi.  Asia ei ole kuulemma hallitusohjelmassa. Koronan takia hallitusohjelmaa tulisi muutoinkin muuttaa.  Miksei siis sinne voisi muuttaa myös omais-hoidontuen verottomuutta? Toivon kovasti, että lakialoitteeni omaishoidontuen verottomuudesta etenee.

Omaishoidontuen kriteerit ovat erilaisia eri kunnissa. Niitä tulisi tasapuolistaa. Voi myös olla, että loppupuolella vuotta voi kunnan rahatilanne olla toinen kuin vuoden alussa ja se voi näkyä tukien myöntämisissä. Tarvitaan enemmän tasapuolisuutta ja oikeudenmukaisuutta. Äärimmäisen ikäviä ovat tapaukset, jossa valtio antoi rahaa omaishoitoon, mutta kunta saattoi käyttää rahat johonkin ihan muuhun. Näin on käynyt taannoin. Outoa, ettei valtio ole tarkemmin seurannut, mihin valtion antamat rahat käytetään. Tätä seurantaa on tärkeä tehdä. Varsinkin nyt, kun Suomi neuvotteli EU:ssa koronasta selviämisen paketista, tuli ikävästi seinä vastaan.

Tämä raha-asia tulee varmasti näkymään myös sosiaali- ja terveyspuolella.  Noloa, että maksamme sinne 6,6 miljardia. Saamme takaisin vain 3,2 miljardia. Nyt neuvotteluissa olisi mielestäni pitänyt esittää Suomen sosiaali- ja terveysmenojen suurta rahantarvetta. Eikä suinkaan korostaa, että on meillä rahaa vaikka muille jakaa. Faktahan on, että jopa tärkeää 0,7 hoitajamitoitusta lykättiin vuoteen 2023.  Perussuomalaiset esittivät hoitajamitoitukseen rahoitusta jo heti ensi vuoden budjettiin.  Hallitukselle se ei sopinut.

On myös ennusteita, jonka mukaan Suomi toipuu hitaasti koronasta tai tulee toinen aalto. Rahan tarve koronasta elpymiseen on siis suuri kotimaassamme. Rahaa tarvitaan vanhustenhoitoon, hoitajamitoitukseen, omaishoitoon ja lukuisiin muihin kohteisiin. Mistähän hallitus ottaa ne rahat, jotka nyt lahjoituksina EU:lle jaetaan? Onko suunnitelmia? Korottamalla veroja vai vanhustenhoidosta? Sosiaali- ja terveyspuolelta ei ole enää varaa säästää. Kyllä viimeistään nyt tulee keskittyä kotimaamme asioihin.