Kategoria: Omaishoito

Jätin jätti 16.6.2020 lakialoitteen omaishoitajille maksettavan omaishoidon tuen muuttamisesta verottomaksi tuloksi.

Omaishoidon tuki säästää vähintään 1, 3 miljardia euroa vuodessa

Omaishoidon tuki säästää kunnille vähintään 1,3 miljardia euroa vuoden 2013 hintatasossa vuodessa. Tätä raskasta ja arvokasta hoitotyötä tekevien omaishoitajien palkkio tulisi muuttaa verottomaksi.

Omaishoidon laskennallinen arvo

Vuonna 2014 tehdyssä Kansallisen omaishoidon kehittämistyöryhmän loppuraportissa arvioitiin omaishoidontuella tehdyn hoitotyön laskennallista arvoa vuoden 2013 tasossa.

”Omaishoidon tuella tehdyn hoitotyön laskennallinen arvo arvioituna omaishoidolle vaihtoehtoisten hoitomuotojen kustannusten avulla on nykyisin noin 1,7 miljardia euroa vuodessa. Omaishoidon tukeen sisältyvien hoitopalkkioiden ja palvelujen kustannukset ovat nykyisin arviolta 450 miljoonaa euroa vuodessa. Omaishoidon tuki on siten arviolta 1,3 miljardia euroa muita hoitomuotoja edullisempi”

Vuonna 2013 omaishoidon tukea saavia oli noin 40 000. Vuonna 2013 omaishoidon keskimääräinen laskennallinen arvo per omaishoidettava oli 42 500 euroa vuodessa. Omaishoidon tukeen sisältyvien hoitopalkkioiden ja palvelujen kustannukset olivat keskimäärin 11 250 euroa per omaishoidettava.

Jokainen omaishoitaja säästi keskimäärin 31 250 euroa verrattuna siihen, jos omaishoidettava olisi ollut kunnallisessa laitoshoidossa, palveluasumisessa tai tehostetussa palveluasumisessa.

Omaishoitajien määrä on kasvanut

Vuonna 2020 omaishoidontukea saavia arvioidaan olevan n. 50 000. Uudempia laskelmia ei ole saatavilla, mutta vuoden 2013 arviot suhteutettuna tämän vuoden omaishoidontukea saavien määrään, voidaan arvioida omaishoidon kustannuksia verrattuna kunnalliseen hoitoon. Tämän perusteella omaishoidon kustannukset olisivat 2,13 miljardia euroa vuodessa, mikäli omaishoidettava olisi ollut kunnallisessa laitoshoidossa, palveluasumisessa tai tehostetussa palveluasumisessa.

Tilastokeskuksen mukaan vuonna 2018 kuntien omaishoidon palkkiot olivat yhteensä 226 miljoonaa euroa. Palkkioiden lisäksi kunnille tulee kuluja hoidettaville annetuista palveluista, vapaista ja omaishoitoa tukevista palveluista. Vuoden 2020 omaishoidon tuen hoitopalkkiot ovat 408,09 euroa kuukaudessa ja hoidollisesti raskaan siirtymävaiheen aikana maksettava hoitopalkkio on vähintään 816,18 euroa kuukaudessa.

Yli puolet omaishoitajista on eläkeläisiä

Omaishoito on veronalaista tuloa ja sitä verotetaan ansiotulona. Omaishoidontuen saajista Sotkanetin tilastotietokannan mukaan 58 % on 65 vuotta täyttäneitä. Tämä vaikuttaa tuensaajajoukon keskimääräiseen marginaaliveroprosenttiin, jolla tuen verovaikutusta voidaan arvioida. Eduskunnan tietopalvelun laskelmien perusteella tuensaajajoukon marginaaliveroprosentti vuonna 2013 oli noin 29,5%.

Ansioverotuksessa on vuoden 2013 jälkeen tapahtunut muutoksia mutta keskimääräistä eläkettä tai palkkaa saavan marginaaliveroprosenteissa muutos on kuitenkin ollut vähäinen. Eduskunnan tietopalvelun käyttämä tuensaajanjoukon marginaaliveroprosentin estimaattina raportin lukua 29,5. Tällöin omaishoidon tuen verovapauden kustannus olisi noin 65 miljoonaa euroa. Luku on mittakaava-arvio.

Mikäli omaishoitoa ei olisi, vaan kaikki vuonna 2020 arvion mukaan 50 000 henkilöä hoidettaisiin laitoshoidossa, palveluasumisessa tai tehostetussa palveluasumisessa, 2,13 miljardin kustannuksiin pitäisi lisätä vielä kulut uusien hoitopaikkojen rakentaminen 50 000 henkilölle ja henkilöstökulut.

Omaishoito on asia, jota jokaisen tulisi arvostaa. Omaishoidontuen epäoikeudenmukaisuudet tulee korjata. Epäoikeudenmukaisuutta tuntuu esiintyvän rahojen käytön kohdentumisessa, verotuksessa ja tasapuolisuudessa.

On varsin kummallista, jos valtio osoittaa rahoja omaishoitoon, niin kunnat voivat käyttää niitä rahoja ihan muihin tarkoituksiin. Muutaman vuoden sisällä valtio laittoi yli 200 miljoonaa omaishoitoon. Ihmettelyni oli suuri, kun luin THL (Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen) kuntiin tehtyjen kyselyiden tuloksista. Kymmenet kunnat tai alueet ilmoittivat omaishoitoon tarkoitettuja lisämäärärahoja käytetyn muuhun tarkoitukseen kuin omaishoitoon.

Mielestäni tässä on suuri vinoutunut ongelma, jos kunta voi käyttää omaishoitoon annetut rahat muihin tarkoituksiin. Näin ei saisi olla! Tätähän voisi verrata tilanteeseen, jos minulle annettaisiin rahaa hakea ruokaa kaupasta, mutta ostaisinkin sieltä leluja ja makeisia, mutta kukaan ei minua nuhtelisi näin toimimisessa.

Mitä siis osalle omaishoidon rahoista tapahtui? Tiesikö jokainen kuntansa valtuutettu tästä? Äänestettiinkö kunnissa näistä asioista? Paljonko kohdennetuista miljoonista meni omaishoidon tarkoituksiin? Oletan, ettei kukaan tiedä tarkkaa vastausta. Kunnilla on toki suuri itsemääräämisoikeus, mutta rahan käytön vaikuttavuutta ja ohjautuvuutta täytyy pystyä seuraamaan.

Poliittisesti kuulostaa hienolta, kun valtio antaa rahaa hyvään tarkoitukseen. Kuitenkaan omaishoidon rahakeskustelu ei saa olla pelkkää poliitikkojen imagon kohotusta. Rahan tulee mennä perille oikeaan tarkoitukseen. Muutoin se ei vastaa tarkoitustaan.

Tein eduskunnassa asiasta kirjallisen kysymyksen. Ministeri Krista Kiuru kertoi hallituksen kehittävän omaishoitoa, muun muassa omaishoidontuen tunnuslukujen seurantaa. Vastauksessaan ministeri ei kuitenkaan tuntunut esittävän realistisia keinoja, kuinka rahojen meneminen aidosti osoitettuun kohteeseen varmistetaan.

Olen hyvin huolestunut, ettei maamme hallitus ole myöskään halukas korjaamaan verotuksellista epäkohtaa omaishoidossa. Perussuomalaiset kannattavat omaishoidontuen verovapautta. Se olisi mielestäni erittäin hyvä asia. Perussuomalaiset ovat pitäneet tätä tärkeää aihetta esillä.

Olisi aika myös korjata se vääryys, että omaishoidontuen suuruus voi vaihdella eri kunnissa eri puolilla Suomea. Myös omaishoidontuen saamisen kriteereissä on vaihtelua. Nämä ovat voineet aiheuttaa hämmennystä esimerkiksi kuntaliitostilanteissa.

Omaishoidontuessa on paljon kehitettävää. Kaipaisin koko Suomeen tasapuolisuutta, enkä kuntakohtaista ailahtelevuutta tuen määrän suuruuteen. Omaishoidontuen verottomuus olisi hyvä askel työn arvostuksen osoitukseen.

Olisiko aika pohtia, pitäisikö valtion periä kunnilta takaisin rahoja, joita ei käytettykään omaishoitoon, vaikka valtio rahan siihen tarkoitukseen osoitti?

Hämmentävä uutinen (Savon Sanomat 2.10) nosti taas omaishoidon epäkohtia esille. On suorastaan pöyristyttävää, että omaishoidon asioita ei tunnuta saavan kuntoon. Ihmettelen, ettei omaishoidontukea ole muutettu kokonaan verottomaksi.

Viimeisimmäksi otsikoihin on noussut lapsen omaishoitajan asiat. Kelan nettisivuilla oli kerrottu, kuinka uudistettu säännös saattaa johtaa epäoikeudenmukaisiin ja jopa kohtuuttomiin tilanteisiin. Uutisessa mainittiin, että vammaisen lapsen omaishoitajan täytyy lopettaa omaishoidontuki, jotta voi saada ansiotuloon perustuvaa äitiys- tai isyysrahaa.

Positiivista on, että Kelasta on uutisen mukaan oltu yhteyksissä sosiaali- ja terveysministeriöön. Suomen lainsäädännön hitaus huomioiden aikaa muutoksiin saattaa kuitenkin kulua reilumpi tovi
Omaishoidon tuesta on olemassa laki.

Kuntien päätettävissä käytännössä tuntuu olevan omaishoidontuen tarkka suuruus ja laajuus sekä kriteeritkin. Nämä sitten vaihtelevat kunnittain riippuen päättäjien poliittisista tahtotiloista ja arvostuksista. Suomen eri kunnissa tilanne voi olla erilainen.

Viime vuonna Pohjois-Savossa esimerkiksi Kuopio suunnitteli  vähentävänsä tukeen käytettävää panostusta. Onneksi silloin liian karuilta tuntuvat supistukset  peruttiin. Tähän löytyi puolueilta yhteisymmärrys.
Omaishoidontuki on Kelassa tulkittu ansiotuloksi sosiaali- ja terveysminissteriön mukaan, koska laissa ei ole määritelty, mitä ansiotulolla tarkoitetaan. (Savon Sanomat 2.10.)

Vuonna 2015 kuntaliiton mukaan omaishoidontukea sai noin 45 000 henkilöä. Tuki on mielestäni pieni korvaus tärkeästä ja sitovasta työstä. Vapaiden järjestäminen on tärkeää jo jaksamisen kannaltakin.

Luonnollisesti vaihtoehtoiset hoitopaikat tulisivat yhteiskunnalle kalliimmaksi. Se tuki, joka maksetaan kuukaudessa omaishoitajalle, ei takuulla näyttäisi riittävän kovin moneen laitospäivään hoitolaitoksissa.
Näkisin hyvänä vaihtoehtona, että omaishoidontuki olisi kokonaan verotonta.

Suomi ei kaadu siihen, jos omaishoidon byrokratiaa helpotettaisiin. Omaishoitajien voimavarat saattavat joutua koetukselle byrokratian pyörteissä.

Ongelmissa Suomi totisesti olisi, ellei omaishoitajia olisi.
Soten suunnittelussa omaishoidolle on annettava arvoisensa arvostus. Voisi olettaa, että yhdenmukaisuutta olisi tulossa. Mutta vielä kukaan ei varmaksi tiedä, kuinka sote vaikuttaa omaishoitoon. Tai mitä käytännössä tarkoittaa mahdollinen tuleva henkilökohtainen budjetti tässä asiassa? Kun tai jos sote yleensäkään tulee.