Eihän omaishoitajia unohdeta sotessa?

Omaishoidon rooli tulee kasvamaan. Omaishoitoon tarvitaan lisää resursseja ja enemmän rahoitusta. Sote-uudistus mullistaa Suomen kuntien ja terveydenhuollon rahoituksen sekä hallinnon. Sote-suunnitelmissa ei kuitenkaan suoraan luvata lisärahoitusta omaishoitoon, vaikka se on tulevaisuudessa vielä merkittävämmässä roolissa. Koska omaishoito on niin merkittävä osa terveydenhuoltoamme, tulisi se ottaa huomioon soteuudistuksessa ja ennen kaikkea sen rahoituksessa.

Hyvinvointiyhteiskuntamme romahtaa ilman omaishoitajia. Omaishoitajat muodostavat merkittävän osan terveydenhuollostamme. Tällä hetkellä meillä on noin 60 000 omaishoitajaa, jotka säästävät yhteiskunnallemme valtavan summan vuodessa. Omaishoidontuen saajista 58 % on 65 vuotta täyttäneitä. Puhutaan miljardisäästöistä vuodessa. Ilman omaishoitajia koko terveydenhuoltomme on vaarassa. Meillä ei ole hoitopaikkoja, henkilökuntaa tai rahaa hoitaa 60 000 omaishoidettavaa laitoksissa tai palveluasumisessa.

Tein kirjallisen kysymyksen, miten omaishoidon asemaa parannetaan sotessa ja miksei lisärahoitusta ole soteuudistuksessa näkyvissä.

Vanhustenhuollon resursseja kohdistettava haja-asutusalueille ja maaseudulle

Olen huolissani maaseudun vanhuksista. Tilastokeskuksen mukaan vuoden 2019 lopussa Suomessa oli 1 231 274 yli 64-vuotiasta. Näistä 426 763 eli 35 % asui maaseutualueilla. Kyse on siis isosta joukosta suomalaisia.

Moni ikääntyvä haluaa asua kotonaan mahdollisimman pitkään. Käytännössä monen on kuitenkin muutettava taajamaan asumaan siinä vaiheessa, kun kotona tarvitaan enemmän apua. Kunnat ja kaupungit näyttävät järjestävän mielellään palveluita enemmän keskustojen tai taajamien alueille.

Korona-aika sai monet arvostamaan harvaanasuttuja alueita

Suomessa haja-asutusalueella on paljon käyttökelpoisia kiinteistöjä vanhusväestön omistuksessa. Jos mahdollistettaisiin enemmän henkilökuntaa myös haja-asutusalueelle, olisi monella mahdollista asua pitempään kotonaan. Näin maaseutu pysyisi vireämpänä, kun alueella asuu ihmisiä ja asuminen mahdollistetaan. Tietysti palvelujen tuottaminen maksaa, mutta tuo myös vastaavasti työpaikkoja ja sitä kautta tuloja ja elinvoimaa pienempiinkin kuntiin.

Tein asiasta kirjallisen kysymyksen, että onko suunniteltu tai suunnitteilla projektia, jossa vanhustenhuoltoon järjestettäisiin parannusta ja henkilökuntalisäystä kohdentaen resursseja myös haja-asutusalueilla ja maaseudulla asuville, jotta he voisivat asua pidempään kotonaan.

Omaishoitajat rinnastettava kunnan työntekijöihin työterveyshuollossa ja työnohjauksessa

Olen huolissani omaishoitajien jaksamisesta. Oulun yliopiston tekemän tutkimuksen ”Että joku näkee mut – omaishoitajan hyvinvointi ja turvallisuus” omaishoitajat hyötyisivät säännöllisesti järjestettävästä ja tarjottavasta fyysisen hyvinvoinnin tukemisesta, vuosittaisista terveystarkastuksista, sekä ammatillisesta työnohjauksesta. Omaishoitajilla on tuki- ja liikuntaelinvaivoja ja tapaturmat ovat yleisiä. Lisäksi omaishoitajilla on turvattomuuden tunnetta ja elämänhallinnan puutetta. Tutkimuksessa tuli myös esille negatiivisia ajatuksia ja yksinäisyyttä, johtavat henkisen kapasiteetin ylikuormittumiseen.  

Omaishoitajat voivat huonosti ja tarvitsevat tukeamme. Omaishoitajilla ei ole työterveyshuoltoa, eikä työnohjausta. Omaishoitajien työpanosta kiitellään useissa yhteyksissä, mutta konkreettisia tekoja ei näy. Johtuuko arvostuksen puute ajatuksesta, että perheet kuitenkin hoitavat omaisensa. Monet tyytyvät tähän tilanteeseen olosuhteiden pakosta.

Hyvinvointiyhteiskuntamme romahtaa ilman omaishoitajia. Omaishoitajat muodostavat merkittävän osan terveydenhuollostamme. Tällä hetkellä meillä on noin 60 000 omaishoitajaa, jotka säästävät yhteiskunnallemme valtavan summan vuodessa. Omaishoidontuen saajista 58 % on 65 vuotta täyttäneitä. Ilman omaishoitajia koko terveydenhuoltomme on vaarassa. Meillä ei ole hoitopaikkoja, henkilökuntaa tai rahaa hoitaa 60 000 omaishoidettavaa laitoksissa tai palveluasumisessa.

Tein asiasta kirjallisen kysymyksen ministerille.

Omaishoidettavien lääkehoito ja lääkejakelu saatava yhdenvertaiseksi kotihoidon asiakkaiden kanssa

Lääkehoidon ajantasaisuus on tärkeää. On merkittävää huomioida oikea lääkkeenottoajankohta, mahdolliset yhteensopimattomuudet ja oikea annostelu. Omaishoidossa usein hoidettavan lääkehoito ja lääkkeiden annostelu jää omaishoitajan vastuulle.

Monille lääkkeet toimitetaan koneellisen annosjakelun kautta. Tällöin jokaisen eri ajankohdan lääke on pussitettuna omaan annospussiinsa, jossa on ottamisajankohdan kelloaika ja pussin sisältämät lääkkeet lueteltu. Käytössä on myös perinteisiä annosdosetteja käsin jakelu, joihin jaetaan esimerkiksi viikon annos kerrallaan. Jos annosjakelu aloitetaan, käydään huolella niin lääkärin kuin apteekin toimesta läpi lääkehoidon kokonaisuutta.

Kela korvaa osan lääkejakelun kustannuksista, jos henkilöllä on tietty määrä kelakorvattavia lääkkeitä käytössään ja henkilö on ylittänyt tietyn iän. Myös kunnat voivat kustantaa lääkejakelun kotihoidon asiakkaille tietyin perustein.

Omaishoidettavat eivät kuitenkaan välttämättä ole kotihoidon asiakkaita, koska omaishoitaja huolehtii hoidettavan monista asioista. Siten kunnat eivät automaattisesti kustanna omaishoidettavan lääkejakelua. Olisi merkittävää, että omaishoitajalla ja omaishoidettavalla olisi mahdollista saada kunnan tai yhteiskunnan kustantamana lääkejakelu. Omaishoito tuntuu jäävän heikommalle osalle myös lääkejakelun kustannusten osalta. Näin ei pitäisi olla.

Tein kirjallisen kysymyksen, onko suunnitteilla lääkehoidon ja lääkkeiden annosjakelukustannusten osalta helpotuksia omaishoitajille ja omaishoidettaville?

Kuntien tulee selvittää, mihin ne käyttävät valtion määrärahoja

Ihmettelen, miten kunnat voivat käyttää tiettyyn tarkoitukseen myönnettyjä määrärahoja ihan muihin kohteisiin.

Valtio antaa kunnille määrärahoja eri tarkoituksiin. Rahaa on kunnille annettu mm. koronan takia ja aiemmin esimerkiksi omaishoitoon.  Kuitenkin esimerkiksi omaishoitoon varattuja rahoja käytettiin osassa kuntia täysin toisiin tarkoituksiin. Tämä kävi ilmi kyselyssä jälkeenpäin. Valtio ei siis seuraa, mihin kunta käyttää valtion antamat määrärahat.

Juha Sipilän hallitus kohdensi omaishoitoon merkittävästi lisärahaa vuosien 2016-2019 välillä. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen kyselyssä 105 vastanneesta kunnasta vain 23 kuntaa kertoi, että lisäraha meni omaishoidon palveluihin. Todellisuudessa lukuisissa kunnissa rahat saattoivat mennä esimerkiksi rakentamiseen tai teidenhuoltoon. Syy määrärahojen valumiseen muualle on valtionosuusjärjestelmässä, jossa kunnille on taattu lailla laaja itsehallinto. Tämä omaishoidon määrärahojen käyttö muihin kohteisiin tuli ilmi, mutta kuinka paljon ja mitä muita määrärahoja kunnissa on käytetty muuhun kuin myönnettyyn tarkoitukseen.

Tein kirjallisen kysymyksen, miten ja mikä taho ja millä aikataululla seurataan, mihin valtion antamat rahat kunnissa käytetään ja kuinka nämä raportoidaan.

Suomi tarvitsee omaishoidonvaltuutetun

Olen huolissani omaishoitajien jaksamisesta. Tutkimusten mukaan omaishoitajat voivat huonosti ja tarvitsevat tukeamme. Olen jättänyt toimenpidealoitteen, että Suomeen perustettaisiin omaishoidonvaltuutetun virka. Yhtenä toimenkuvana omaishoidonvaltuutetulla olisi omaishoitajien hyvinvoinnin ja oikeuksien toteutumisen seuranta.

Hyvinvointiyhteiskuntamme romahtaa ilman omaishoitajia

Omaishoitajat muodostavat merkittävän osan terveydenhuollostamme. Tällä hetkellä meillä on noin 60 000 omaishoitajaa, jotka säästävät yhteiskunnallemme valtavan summan vuodessa. Omaishoidontuen saajista 58 % on 65 vuotta täyttäneitä.

Puhutaan miljardisäästöistä vuodessa. Ilman omaishoitajia koko terveydenhuoltomme on vaarassa. Meillä ei ole hoitopaikkoja, henkilökuntaa tai rahaa hoitaa 60 000 omaishoidettavaa laitoksissa tai palveluasumisessa.

Miksi omaishoitajia arvostetaan vain puheissa?

Omaishoitajien työpanosta kiitellään useissa yhteyksissä, mutta konkreettisia tekoja ei näy. Sipilän hallitus kohdensi omaishoitoon merkittävästi lisärahaa vuosien 2016-2019 välillä. THL:n kyselyssä 105 vastanneesta kunnasta vain 23 kuntaa kertoi, että lisäraha meni omaishoidon palveluihin. Muissa kunnissa rahat saattoivat mennä esimerkiksi rakentamiseen tai teidenhuoltoon. Tämäkin vääryys olisi estetty korvamerkitsemällä raha ja valvomalla kuntia.

Johtuuko arvostuksen puute ajatuksesta, että perheet kuitenkin hoitavat omaisensa. Monet tyytyvät tähän tilanteeseen olosuhteiden pakosta.

Suhteellisen pienillä asioilla iso merkitys

Lakialoitteeni omaishoidon palkkion muuttamisesta verottomaksi on edennyt ja lähetetty valiokuntiin käsittelyyn. Tällä hetkellä omaishoidon palkkio on alkaen 408,09 euroa kuukaudessa ja tästä summasta maksetaan veroa. Eduskunnan tietopalvelu teki pyynnöstäni laskelman, jonka mukaan omaishoidon verottomuus maksaisi noin 65 miljoonaa euroa. Nähtäväksi jää, miten eduskunnan enemmistö tulee suhtautumaan näihin aloitteisiin.

Omaishoidontuki on puun ja kuoren välissä

Eduskunnan kevään viimeisellä kyselytunnilla kysyin, onko mahdollista saada omaishoidontuki verottomaksi. Kävi ilmi, ettei hallitus ole halukas muuttamaan omaishoidontukea verottomaksi.  Asia ei ole kuulemma hallitusohjelmassa. Koronan takia hallitusohjelmaa tulisi muutoinkin muuttaa.  Miksei siis sinne voisi muuttaa myös omais-hoidontuen verottomuutta? Toivon kovasti, että lakialoitteeni omaishoidontuen verottomuudesta etenee.

Omaishoidontuen kriteerit ovat erilaisia eri kunnissa. Niitä tulisi tasapuolistaa. Voi myös olla, että loppupuolella vuotta voi kunnan rahatilanne olla toinen kuin vuoden alussa ja se voi näkyä tukien myöntämisissä. Tarvitaan enemmän tasapuolisuutta ja oikeudenmukaisuutta. Äärimmäisen ikäviä ovat tapaukset, jossa valtio antoi rahaa omaishoitoon, mutta kunta saattoi käyttää rahat johonkin ihan muuhun. Näin on käynyt taannoin. Outoa, ettei valtio ole tarkemmin seurannut, mihin valtion antamat rahat käytetään. Tätä seurantaa on tärkeä tehdä. Varsinkin nyt, kun Suomi neuvotteli EU:ssa koronasta selviämisen paketista, tuli ikävästi seinä vastaan.

Tämä raha-asia tulee varmasti näkymään myös sosiaali- ja terveyspuolella.  Noloa, että maksamme sinne 6,6 miljardia. Saamme takaisin vain 3,2 miljardia. Nyt neuvotteluissa olisi mielestäni pitänyt esittää Suomen sosiaali- ja terveysmenojen suurta rahantarvetta. Eikä suinkaan korostaa, että on meillä rahaa vaikka muille jakaa. Faktahan on, että jopa tärkeää 0,7 hoitajamitoitusta lykättiin vuoteen 2023.  Perussuomalaiset esittivät hoitajamitoitukseen rahoitusta jo heti ensi vuoden budjettiin.  Hallitukselle se ei sopinut.

On myös ennusteita, jonka mukaan Suomi toipuu hitaasti koronasta tai tulee toinen aalto. Rahan tarve koronasta elpymiseen on siis suuri kotimaassamme. Rahaa tarvitaan vanhustenhoitoon, hoitajamitoitukseen, omaishoitoon ja lukuisiin muihin kohteisiin. Mistähän hallitus ottaa ne rahat, jotka nyt lahjoituksina EU:lle jaetaan? Onko suunnitelmia? Korottamalla veroja vai vanhustenhoidosta? Sosiaali- ja terveyspuolelta ei ole enää varaa säästää. Kyllä viimeistään nyt tulee keskittyä kotimaamme asioihin.

Omaishoidon tuki saatava vihdoinkin verottomaksi

Jätin jätti 16.6.2020 lakialoitteen omaishoitajille maksettavan omaishoidon tuen muuttamisesta verottomaksi tuloksi.

Omaishoidon tuki säästää vähintään 1, 3 miljardia euroa vuodessa

Omaishoidon tuki säästää kunnille vähintään 1,3 miljardia euroa vuoden 2013 hintatasossa vuodessa. Tätä raskasta ja arvokasta hoitotyötä tekevien omaishoitajien palkkio tulisi muuttaa verottomaksi.

Omaishoidon laskennallinen arvo

Vuonna 2014 tehdyssä Kansallisen omaishoidon kehittämistyöryhmän loppuraportissa arvioitiin omaishoidontuella tehdyn hoitotyön laskennallista arvoa vuoden 2013 tasossa.

”Omaishoidon tuella tehdyn hoitotyön laskennallinen arvo arvioituna omaishoidolle vaihtoehtoisten hoitomuotojen kustannusten avulla on nykyisin noin 1,7 miljardia euroa vuodessa. Omaishoidon tukeen sisältyvien hoitopalkkioiden ja palvelujen kustannukset ovat nykyisin arviolta 450 miljoonaa euroa vuodessa. Omaishoidon tuki on siten arviolta 1,3 miljardia euroa muita hoitomuotoja edullisempi”

Vuonna 2013 omaishoidon tukea saavia oli noin 40 000. Vuonna 2013 omaishoidon keskimääräinen laskennallinen arvo per omaishoidettava oli 42 500 euroa vuodessa. Omaishoidon tukeen sisältyvien hoitopalkkioiden ja palvelujen kustannukset olivat keskimäärin 11 250 euroa per omaishoidettava.

Jokainen omaishoitaja säästi keskimäärin 31 250 euroa verrattuna siihen, jos omaishoidettava olisi ollut kunnallisessa laitoshoidossa, palveluasumisessa tai tehostetussa palveluasumisessa.

Omaishoitajien määrä on kasvanut

Vuonna 2020 omaishoidontukea saavia arvioidaan olevan n. 50 000. Uudempia laskelmia ei ole saatavilla, mutta vuoden 2013 arviot suhteutettuna tämän vuoden omaishoidontukea saavien määrään, voidaan arvioida omaishoidon kustannuksia verrattuna kunnalliseen hoitoon. Tämän perusteella omaishoidon kustannukset olisivat 2,13 miljardia euroa vuodessa, mikäli omaishoidettava olisi ollut kunnallisessa laitoshoidossa, palveluasumisessa tai tehostetussa palveluasumisessa.

Tilastokeskuksen mukaan vuonna 2018 kuntien omaishoidon palkkiot olivat yhteensä 226 miljoonaa euroa. Palkkioiden lisäksi kunnille tulee kuluja hoidettaville annetuista palveluista, vapaista ja omaishoitoa tukevista palveluista. Vuoden 2020 omaishoidon tuen hoitopalkkiot ovat 408,09 euroa kuukaudessa ja hoidollisesti raskaan siirtymävaiheen aikana maksettava hoitopalkkio on vähintään 816,18 euroa kuukaudessa.

Yli puolet omaishoitajista on eläkeläisiä

Omaishoito on veronalaista tuloa ja sitä verotetaan ansiotulona. Omaishoidontuen saajista Sotkanetin tilastotietokannan mukaan 58 % on 65 vuotta täyttäneitä. Tämä vaikuttaa tuensaajajoukon keskimääräiseen marginaaliveroprosenttiin, jolla tuen verovaikutusta voidaan arvioida. Eduskunnan tietopalvelun laskelmien perusteella tuensaajajoukon marginaaliveroprosentti vuonna 2013 oli noin 29,5%.

Ansioverotuksessa on vuoden 2013 jälkeen tapahtunut muutoksia mutta keskimääräistä eläkettä tai palkkaa saavan marginaaliveroprosenteissa muutos on kuitenkin ollut vähäinen. Eduskunnan tietopalvelun käyttämä tuensaajanjoukon marginaaliveroprosentin estimaattina raportin lukua 29,5. Tällöin omaishoidon tuen verovapauden kustannus olisi noin 65 miljoonaa euroa. Luku on mittakaava-arvio.

Mikäli omaishoitoa ei olisi, vaan kaikki vuonna 2020 arvion mukaan 50 000 henkilöä hoidettaisiin laitoshoidossa, palveluasumisessa tai tehostetussa palveluasumisessa, 2,13 miljardin kustannuksiin pitäisi lisätä vielä kulut uusien hoitopaikkojen rakentaminen 50 000 henkilölle ja henkilöstökulut.

Eihän omaishoitajia unohdeta koronakriisissä

Omaishoitajat työskentelevät pääsääntöisesti riskiryhmien parissa. Omaishoitajat ovat aiheestakin huolissaan läheisistään, omasta terveydestään ja jaksamisestaan. Huolta aiheuttaa myös koronaepidemiassa suojaimien puute. Pulaa on ennen kaikkea suu-nenäsuojuksista. Omaishoitajat joutuvat usein hoitamaan kodin ulkopuolella kauppa- ja apteekkiasioita, lääkärikäyntejä ym.

Varsinkin näissä tilanteissa suu-nenäsuojuksien käyttö olisi perusteltua, jottei omaishoitaja saa tartuntaa ja sitä kautta tartuta hoidettavansa.

Raskas työ

Omaishoitajissa on paljon iäkkäitä, jotka jo pelkästään oman ikänsä puolesta kuuluvat riskiryhmään ja lisäksi hoitavat riskiryhmään kuuluvaa. Omaishoitajien työ on raskasta.

Moni hoitaa omaistaan ympärivuorokautisesti, osa käy hoitotyön lisäksi myös palkkatyössä. Kriisiaikanakin omaishoitajille pitää turvata riittävät tukipalvelut ja riittävästi vapaata, jotta he eivät uuvu kohtuuttoman työtaakan alle.

Kirjallinen kysymys

Tein kirjallisen kysymyksen ministerille, mitä aiotaan tehdä, jotta omaishoitajille riittää suojaimia ja mitä muita toimia hallitus aikoo tehdä omaishoitajien auttamiseksi ja arjen helpottamiseksi koronaepidemiassa.

Omaishoidon oudot kummallisuudet

Omaishoito on asia, jota jokaisen tulisi arvostaa. Omaishoidontuen epäoikeudenmukaisuudet tulee korjata. Epäoikeudenmukaisuutta tuntuu esiintyvän rahojen käytön kohdentumisessa, verotuksessa ja tasapuolisuudessa.

On varsin kummallista, jos valtio osoittaa rahoja omaishoitoon, niin kunnat voivat käyttää niitä rahoja ihan muihin tarkoituksiin. Muutaman vuoden sisällä valtio laittoi yli 200 miljoonaa omaishoitoon. Ihmettelyni oli suuri, kun luin THL (Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen) kuntiin tehtyjen kyselyiden tuloksista. Kymmenet kunnat tai alueet ilmoittivat omaishoitoon tarkoitettuja lisämäärärahoja käytetyn muuhun tarkoitukseen kuin omaishoitoon.

Mielestäni tässä on suuri vinoutunut ongelma, jos kunta voi käyttää omaishoitoon annetut rahat muihin tarkoituksiin. Näin ei saisi olla! Tätähän voisi verrata tilanteeseen, jos minulle annettaisiin rahaa hakea ruokaa kaupasta, mutta ostaisinkin sieltä leluja ja makeisia, mutta kukaan ei minua nuhtelisi näin toimimisessa.

Mitä siis osalle omaishoidon rahoista tapahtui? Tiesikö jokainen kuntansa valtuutettu tästä? Äänestettiinkö kunnissa näistä asioista? Paljonko kohdennetuista miljoonista meni omaishoidon tarkoituksiin? Oletan, ettei kukaan tiedä tarkkaa vastausta. Kunnilla on toki suuri itsemääräämisoikeus, mutta rahan käytön vaikuttavuutta ja ohjautuvuutta täytyy pystyä seuraamaan.

Poliittisesti kuulostaa hienolta, kun valtio antaa rahaa hyvään tarkoitukseen. Kuitenkaan omaishoidon rahakeskustelu ei saa olla pelkkää poliitikkojen imagon kohotusta. Rahan tulee mennä perille oikeaan tarkoitukseen. Muutoin se ei vastaa tarkoitustaan.

Tein eduskunnassa asiasta kirjallisen kysymyksen. Ministeri Krista Kiuru kertoi hallituksen kehittävän omaishoitoa, muun muassa omaishoidontuen tunnuslukujen seurantaa. Vastauksessaan ministeri ei kuitenkaan tuntunut esittävän realistisia keinoja, kuinka rahojen meneminen aidosti osoitettuun kohteeseen varmistetaan.

Olen hyvin huolestunut, ettei maamme hallitus ole myöskään halukas korjaamaan verotuksellista epäkohtaa omaishoidossa. Perussuomalaiset kannattavat omaishoidontuen verovapautta. Se olisi mielestäni erittäin hyvä asia. Perussuomalaiset ovat pitäneet tätä tärkeää aihetta esillä.

Olisi aika myös korjata se vääryys, että omaishoidontuen suuruus voi vaihdella eri kunnissa eri puolilla Suomea. Myös omaishoidontuen saamisen kriteereissä on vaihtelua. Nämä ovat voineet aiheuttaa hämmennystä esimerkiksi kuntaliitostilanteissa.

Omaishoidontuessa on paljon kehitettävää. Kaipaisin koko Suomeen tasapuolisuutta, enkä kuntakohtaista ailahtelevuutta tuen määrän suuruuteen. Omaishoidontuen verottomuus olisi hyvä askel työn arvostuksen osoitukseen.

Olisiko aika pohtia, pitäisikö valtion periä kunnilta takaisin rahoja, joita ei käytettykään omaishoitoon, vaikka valtio rahan siihen tarkoitukseen osoitti?