Kategoria: Vanhustenhoito

Potilas sairaalassa- kotona perintäkirjepino kasvaa

Olen huolissani terveydenhuollon asiakasmaksujen perintäkäytännöistä. Julkisen terveydenhuolto yleisimmin lähettää laskun asiakkaalle. Käteisen käyttö on vähentynyt merkittävästi. Eri kunnissa, kaupungeissa ja sairaanhoitopiireissä on hyvin erilaisia käytäntöjä laskutuksen suhteen. Perintätoimet ovat saattaneet aiheuttaa kansalaiselle ylimääräisiä kuluja ja jopa luottotietojen menetyksen, varsinkin jos henkilö on pitkiä aikoja sairaalassa ja laskuja on kertynyt kotiin ja eräpäivä jo mennyt ohi.

Kansalaisten palautteen perusteella perintäkirje voi tulla hyvin pian laskun eräännyttyä. Joskus terveydenhuollon yksikkö laittaa itse ensimmäisen huomautuslaskun ja joissain paikoissa lasku menee heti perintään. Perintäkulut saattavat lisätä merkittävästi laskun loppusummaa.

Ongelmia voi tulla, etenkin, ellei kotona pitkään aikaan ole ketään, joka seuraa tulevia laskuja ja huolehdi niitä ajoissa maksuun. Näin on varsinkin yksin asuvien tilanne, joilla ei ole omaisia tai läheisiä, jotka huolehtivat heidän asioistaan heidän ollessaan pitkään sairaalahoidossa. Yksinkertainen ratkaisu voisi olla vaikka se, että lasku lähetettäisiin vasta sairaalajakson jälkeen, kun potilas on kotiutunut ja pystyy jälleen hoitamaan asioitaan.

Myös perintälaskussa tulisi olla selkeästi merkintä, mitä asiaa lasku koskee. On myös sattunut tapauksia, että lasku on saatettu maksaa esimerkiksi kahteen kertaan, koska ei ole ollut selvää, onko lasku jo ollut maksettu. Harmilliselle tuntuu asiakkaan kannalta, että perintäfirmat saattavat jopa periä palkkion siitä, kun palauttavat aiheettomasti kahteen kertaan asiakkaan maksaman laskun summan asiakkaalle. Tein ministerille kirjallisen kysymyksen, onko suunnitteilla ohjeistaa kuntia, kaupunkeja ja sairaanhoitopiirejä lähemmäksi yhtenäisiä käytäntöjä asiakasmaksujen perinnän osalta ja miten estetään, ettei terveydenhuollon laskut mene siten aiheettomasti perintään tai ulosottoon, jos asiakas on esimerkiksi sairaalajaksoilla ja ei ole kotona vastaanottamassa laskuja.

Mikä on terveydenhuollon tulevaisuus, kun ala ei houkuttele ja työntekijöitä ei ole riittävästi?

Viime aikoina on jouduttu sulkemaan terveydenhuollon toimipisteitä puutteellisen henkilökunnan lukumäärän takia. 22.7.2021 uutisoitiin itäsuomalaisen, Muuruvedellä sijaitsevan hoitokodin ympärivuorokautisen hoiva-asumisen keskeyttämisestä. Toiminta jouduttiin keskeyttämään, koska henkilökuntaa ei oltu saatu rekrytoitua riittävästi. Vastaavanlaisia uutisia on tullut valitettavan usein viime aikoina.

Työn houkuttelevuus on iso asia siihen, että työntekijöitä saadaan riittävästi. Hoitohenkilökuntaa on kouluttautunut toisille aloille. Työn kuormittavuus, kiire, palkkaus ja työn arvostus ovat merkittäviä tekijöitä, kun vaihdetaan alaa. Hoitohenkilökunnan tarve tulee kasvamaan tulevaisuudessa.

Olisikin tärkeää panostaa siihen, että työnteon olosuhteita kehitettäisiin ja myös houkuttelevuutta palata takaisin hoitoalalle parannettaisiin. Tein ministerille kirjallisen kysymyksen, mihin toimenpiteisiin aiotaan pikaisesti ryhtyä, jotta henkilökuntamäärä saadaan hoitoalalla pidettyä riittävänä ja mitä projekteja aiotaan käynnistää hoitoalan houkuttelevuuden parantamiseksi ja hoitoalalta lähteneen henkilöstön motivoimiseksi palata takaisin hoitoalalle.

Riittääkö vuodepaikkoja?

Kunnissa ja maakunnissa on oltava riittävästi vuodeosastopaikkoja.

Koti on jokaiselle tärkeä paikka ja onkin tärkeää, että mahdollisuuksien mukaan henkilö saa hoitoa kotiin. On kuitenkin tilanteita, että kotona ei pärjää. Vuodeosastoja tarvitaan esimerkiksi, kun potilaita jatkohoidetaan toimenpiteiden jälkeen ennen kotiuttamista.

Kuitenkin vuodeosastopaikkoja ei ole tarpeeksi. Kunnat ovat voineet lakkauttaa osastoja tai omassa kunnassa ei aina ole vapaita paikkoja. Hoitajat joutuvat kyselemään muista kunnista, minne potilas mahtuu, vai mahtuuko.

On kuntia, joissa on lähes aina sellainen tilanne, etteivät kaikki vuodeosastopaikkaa tarvitsevat kuntalaiset mahdu oman kunnan osastoille. Välillä tulee tilanteita, että vuodeosastolla suositeltu jatkohoito ei toteudu, koska ei ole paikkoja. Potilas joudutaan näissä tapauksissa kotiuttamaan suoraan kotiin.

Näyttää sille, että ei ole tilastoja, kuinka moni vuodeosastopaikkaa tarvitseva on jouduttu siirtämään tai kotiuttamaan suoraan kotiin, koska kunnissa ei ole ollut vuodeosastoilla paikkaa. Palautteen perusteella tätä tapahtuu.

Tein kirjallisen kysymyksen, kuinka on varmistettu ja kuinka aiotaan varmistaa vuodeosastopaikkojen riittävyys ja kuinka tilannetta valvotaan sekä miten mahdollinen sote-uudistus vaikuttaa.

Eihän omaishoitajia unohdeta sotessa?

Omaishoidon rooli tulee kasvamaan. Omaishoitoon tarvitaan lisää resursseja ja enemmän rahoitusta. Sote-uudistus mullistaa Suomen kuntien ja terveydenhuollon rahoituksen sekä hallinnon. Sote-suunnitelmissa ei kuitenkaan suoraan luvata lisärahoitusta omaishoitoon, vaikka se on tulevaisuudessa vielä merkittävämmässä roolissa. Koska omaishoito on niin merkittävä osa terveydenhuoltoamme, tulisi se ottaa huomioon soteuudistuksessa ja ennen kaikkea sen rahoituksessa.

Hyvinvointiyhteiskuntamme romahtaa ilman omaishoitajia. Omaishoitajat muodostavat merkittävän osan terveydenhuollostamme. Tällä hetkellä meillä on noin 60 000 omaishoitajaa, jotka säästävät yhteiskunnallemme valtavan summan vuodessa. Omaishoidontuen saajista 58 % on 65 vuotta täyttäneitä. Puhutaan miljardisäästöistä vuodessa. Ilman omaishoitajia koko terveydenhuoltomme on vaarassa. Meillä ei ole hoitopaikkoja, henkilökuntaa tai rahaa hoitaa 60 000 omaishoidettavaa laitoksissa tai palveluasumisessa.

Tein kirjallisen kysymyksen, miten omaishoidon asemaa parannetaan sotessa ja miksei lisärahoitusta ole soteuudistuksessa näkyvissä.

Vanhustenhuollon resursseja kohdistettava haja-asutusalueille ja maaseudulle

Olen huolissani maaseudun vanhuksista. Tilastokeskuksen mukaan vuoden 2019 lopussa Suomessa oli 1 231 274 yli 64-vuotiasta. Näistä 426 763 eli 35 % asui maaseutualueilla. Kyse on siis isosta joukosta suomalaisia.

Moni ikääntyvä haluaa asua kotonaan mahdollisimman pitkään. Käytännössä monen on kuitenkin muutettava taajamaan asumaan siinä vaiheessa, kun kotona tarvitaan enemmän apua. Kunnat ja kaupungit näyttävät järjestävän mielellään palveluita enemmän keskustojen tai taajamien alueille.

Korona-aika sai monet arvostamaan harvaanasuttuja alueita

Suomessa haja-asutusalueella on paljon käyttökelpoisia kiinteistöjä vanhusväestön omistuksessa. Jos mahdollistettaisiin enemmän henkilökuntaa myös haja-asutusalueelle, olisi monella mahdollista asua pitempään kotonaan. Näin maaseutu pysyisi vireämpänä, kun alueella asuu ihmisiä ja asuminen mahdollistetaan. Tietysti palvelujen tuottaminen maksaa, mutta tuo myös vastaavasti työpaikkoja ja sitä kautta tuloja ja elinvoimaa pienempiinkin kuntiin.

Tein asiasta kirjallisen kysymyksen, että onko suunniteltu tai suunnitteilla projektia, jossa vanhustenhuoltoon järjestettäisiin parannusta ja henkilökuntalisäystä kohdentaen resursseja myös haja-asutusalueilla ja maaseudulla asuville, jotta he voisivat asua pidempään kotonaan.

Missä ne rokotustiedot luuraa?

Täytyy moittia suomalaista terveydenhuollon järjestelmää, mistä esimerkiksi rokotetietoja ei löydy kovin helposti. Suomalaisten rokotustietoja ei ole yksiselitteisesti tallennettu mihinkään siten, että tiedot tarvittaessa löytyisivät helposti eri terveydenhuollon yksiköistä asiakkaan asioidessa siellä.

Terveydenhuollon yksiköissä on kymmeniä, jopa satoja erilaisia tietokoneohjelmia, jotka eivät keskustele keskenään ja tiedonvälitys on ongelmallista. Ajantasaisten tietojen ylläpito on periaatteessa eniten kansalaisen omalla vastuulla. Rokotustietoja ei automaattisesti löydy toisessa terveydenhuollon asiointipisteessä tai eri paikkakunnalla asioidessa.

Koronarokotuksen alkaessa on tärkeää olla valtakunnallinen, selkeä, yksiselitteinen järjestelmä ja toimintatapa kaikkialla, kun rokotetiedot kirjataan ylös. Selkeä ja yhtenäinen järjestelmä on tärkeää nyt ja rokotteen osalta myös tulevaisuudessa, mikäli tarvitaan tehosteannoksia. Selkeä järjestelmä helpottaa hoitohenkilökunnan työtä ja on asiallinen kansalaisten kannalta.

Terveyden- ja hyvinvointilaitoksen valtakunnalliseen rokotusrekisteriin kerätään tällä hetkellä rokotustietoja julkisen perusterveydenhuollon potilastietojärjestelmistä ja tulevaisuudessa myös erikoissairaanhoidossa ja yksityisessä terveydenhuollossa annetuista rokotuksista. Tästä rekisteristä ei kuitenkaan voi tarkistaa yksittäisen henkilön rokotustietoja, vaan se seuraa ja arvioi kansallisen rokotusohjelman kattavuutta, hyötyjä ja turvallisuutta.

Rokotusrekisteristä ei voi tarkistaa yksittäisen henkilön rokotustietoja.

Tein kirjallisen kysymyksen, miten koronarokotustiedot tallennetaan kansalaisten osalta selkeällä tavalla, koska nykyisin ei ole olemassa Suomessa yhtenäistä järjestelmää, josta kansalaisen ajantasaiset rokotetiedot löytyvät.

Omaishoidettavien lääkehoito ja lääkejakelu saatava yhdenvertaiseksi kotihoidon asiakkaiden kanssa

Lääkehoidon ajantasaisuus on tärkeää. On merkittävää huomioida oikea lääkkeenottoajankohta, mahdolliset yhteensopimattomuudet ja oikea annostelu. Omaishoidossa usein hoidettavan lääkehoito ja lääkkeiden annostelu jää omaishoitajan vastuulle.

Monille lääkkeet toimitetaan koneellisen annosjakelun kautta. Tällöin jokaisen eri ajankohdan lääke on pussitettuna omaan annospussiinsa, jossa on ottamisajankohdan kelloaika ja pussin sisältämät lääkkeet lueteltu. Käytössä on myös perinteisiä annosdosetteja käsin jakelu, joihin jaetaan esimerkiksi viikon annos kerrallaan. Jos annosjakelu aloitetaan, käydään huolella niin lääkärin kuin apteekin toimesta läpi lääkehoidon kokonaisuutta.

Kela korvaa osan lääkejakelun kustannuksista, jos henkilöllä on tietty määrä kelakorvattavia lääkkeitä käytössään ja henkilö on ylittänyt tietyn iän. Myös kunnat voivat kustantaa lääkejakelun kotihoidon asiakkaille tietyin perustein.

Omaishoidettavat eivät kuitenkaan välttämättä ole kotihoidon asiakkaita, koska omaishoitaja huolehtii hoidettavan monista asioista. Siten kunnat eivät automaattisesti kustanna omaishoidettavan lääkejakelua. Olisi merkittävää, että omaishoitajalla ja omaishoidettavalla olisi mahdollista saada kunnan tai yhteiskunnan kustantamana lääkejakelu. Omaishoito tuntuu jäävän heikommalle osalle myös lääkejakelun kustannusten osalta. Näin ei pitäisi olla.

Tein kirjallisen kysymyksen, onko suunnitteilla lääkehoidon ja lääkkeiden annosjakelukustannusten osalta helpotuksia omaishoitajille ja omaishoidettaville?

Miten hoitajien joukkopako saadaan pysäytettyä?

Hoitotyötä tekevät henkilöt tekevät valtavan arvokasta ja merkityksellistä työtä. Sen tulisi näkyä alan arvostuksessa. Koronaepidemia ei ole ohi ja henkilöstömitoituskin on vasta tulossa ja jo nyt kärsitään henkilöstöpulasta. Meidän tulee pitää huolta tästä ammattiryhmästä, joka on elintärkeä – kirjaimellisesti.

Sosiaali- ja terveysalalla on pulaa osaavista ammattilaisista.

Sosiaali- ja terveysalalta on jo lähtenyt valtava määrä ammattilaista muihin tehtäviin. Osa on lähtenyt kokonaan toiselle alalle. Voidaan pian puhua joukkopaosta. Tämä kertoo siitä, että on aika miettiä mitä on tehtävissä, että jatkossakin meillä on terveydenhuollon alan ihmisiä töissä.

Kuinka houkuttelevia terveydenhuollon alan työpaikat ovat jatkossa

Sairaanhoitajaliiton kyselyn mukaan puolet sairaanhoitajista on miettinyt alan vaihtamista. Ennen koronaa alanvaihtoa mietti kolmannes. Lähes puolet ilmoittivat olevansa uupuneita tai erittäin uupuneita. Tällä hetkellä hoitajat ovat uupuneita koronakriisin takia pitkään jatkuneen joustamisen takia.

Tutkimusten mukaan alalta lähdetään juuri työn kuormittavuuden ja matalan palkkatason takia. Saman rahan saa joltain muulta alalta pienemmällä vaivalla.

Mitä hallitus aikoo tehdä


Kysyin hallitukselta kirjallisella kysymyksellä, mitä hallitus aikoo tehdä ja millaisiin toimiin ryhtyä, että terveydenhuollon ammattien arvostusta ja houkuttelevuutta lisätään siten, että jatkossakin meillä on riittävästi ammattitaitoista henkilökuntaa terveydenhuollon aloilla.

Valtion täytyy panostaa vanhuksiin enemmän

VANHUSTENHOIDON laiminlyönnit kuohuttavat. Nämä tapaukset tuntuvat hyvin epäoikeudenmukaisille ja epäinhimillisille.  MEILLE tulee huoli läheisistämme.  Monet kansalaiset miettivät omaa vanhuuttaan ja mahdollista hoidon laatua. Mihin suuntaan ollaan Suomessa menossa? 

NÄYTTÄÄ selvästi sille, että soten kannatus laskee.
Eräät merkittävien poliitikkojen kannanotot kummastuttavat.  Niitä on ihmetelty myös kuntaliitossa. Sotessa muka valvonta paranisi, kun maakunnat tulisivat kuvioihin. Kuinkahan tämä voisi realistisesti tapahtua? 

YKSITYISTÄMISISSÄ esimerkiksi kaikki rahavirrat ja budjetit sekä pöytäkirjat eivät ole julkisesti kansalaisten nähtävillä. Kun vastaavasti kuntien osalta pöytäkirjat ovat pitkälti julkisia. 

OSAKEYHTIÖSSÄHÄN mennään osakeyhtiölain mukaisesti.  Voiton tuottaminen omistajilleen tuntuu olevan silloin eräs taikasana.
Miksi kokoomus ainoana puolueena vastustaa hoitajamitoituksen saamista lakiin?

NYT olisi aika laittaa maamme omien kansalaisten asiat ykköseksi tärkeysjärjestyksessä.  Vanhuksemme ovat tämän maan meille rakentaneet. Kohtelun tulisi olla sen arvon mukaista.

IHAN hyvin voitaisiin ottaa rahoja pois muille maille menevistä kehitysyhteistyörahoista. Ulkoministeriön sivuilla kerrotaan tämän vuoden kehitysavun summan olevan jopa 989 miljoonaa euroa. Summaa oli jopa nostettu 90 miljoonaa viime vuodesta. 

NÄITÄ miljoonia kaivattaisiin erittäin kipeästi kotimaassamme esimerkiksi vanhustenhoidossa.

JOKAINEN meistä vanhenee. Ei ole olemassa ihmistä, joka ei vanhenisi.
Meillä on oltava varaa hoitaa oman maamme vanhukset. 

VALTIO voisi antaa rahaa kunnille korvamerkittynä vanhustenhoitoa varten.  Se vähentäisi kuntakohtaisia eroja ja toisi tasapuolisuutta.