Sanonpahan vuan

Muutama viikko sitten tuskin kukaan osasi arvata näin suurta lamautumista. Koronan vaikutukset tuntuvat kaikkialla. Suomi on kriisissä. Koko maailma näyttää olevan kriisissä. Tästä selvitään yhteistyöllä ja joustavuudella sekä keskittymällä olennaiseen. On yritettävä estää, ettei tartuntojen määrä kasva räjähdysmäisesti. Näin terveydenhuollon kapasiteetti riittää paremmin. Lääkehuollon turvaaminen on tärkeää.

Eduskunnassa on yhteisymmärrys, että voimavaroja tulee laittaa koronatilanteen kuntoon hoitamiseen. Tilanteen rauhoituttua tarvitaan isosti resursseja monenlaiseen jälkihoitoon.

Mahdolliset liikkumisen rajoittamiset ja rajojen sulkemiset sekä muut toimenpiteet ovat tärkeitä toimenpiteitä. Perussuomalaiset ihmettelevät tosin hallituksen linjausta, että turvapaikanhakijoita saa edelleenkin tulla rajan yli. Monet maat ovat tuntuneet ottaneen tähän ankaramman linjan. Nyt on keskitettävä voimavarat nimenomaan Suomen ja suomalaisten selviämiseen.

Kun poikkeustila on ohi, tarvitaan aikaa ja rahaa asioiden normalisoimiseen. Perheiden toimeentulossa korona tulee näkymään. Yritysvaikutukset tulevat olemaan valtaisat. Näin suurella asialla voi olla vaikutusta eläkeasioihin ja vakuutuksiin.

Nyt on tärkeää laittaa oman maamme kansalaiset ja oma Suomemme etusijalle. Eurot tarvitaan nyt kotimaassamme järkeviin kohteisiin.

Tästäkin selvitään

Miksi koronatestejä ei tehdä enemmän?

Kansanedustajana, Sosiaali- ja terveysvaliokunnan jäsenenä ja farmaseuttina kummastelen tehtävien koronatestien määrän vähyyttä. Hallitus on tuonut esille, että testejä tehdään infektiolääkärin suosituksen mukaan.

Pidän tärkeänä, että testejä tehtäisiin reilusti tarvittaessa. Kaikkia altistuneita ei automaattisesti testata. Ei myöskään terveydenhuollon henkilökuntaa. Tämä voi olla melko riskialtista.

Liian monimutkainen systeemi

Toivoisn, että testiin pääseminen olisi yksinkertaisempaa. Nyt infektiolääkärin on hyväksyttävä, että epäily sairastumisesta täyttää kriteerit. Testin tekemiseen pitää olla vankat perusteet ja riittävä altistus. Ruotsissa testejä on tehty enemmän.

Kuinka voidaan olla varmoja, ettei henkilö ole altistunut tartunnalle, kun Suomessakin on todettu paljon sairastuneita? Paljonko on sairastapauksia, joita ei tiedetä? Eräiden lähteiden mukaan itämisaika on 2-12 päivää ja oireet voivat vaihdella. Testejä on mahdollista tehdä julkisella ja yksityisellä terveydenhuollon puolella.

Testien riittävyys varmistettava

Virus on vakavin heikkokuntoisille ja sairaille.

Kuitenkaan Suomessa ei automaattisesti testata hoitohenkilökuntaa. Olisi ehkä aika miettiä testauksen tarpeellisuutta varsinkin kriittisessä kunnossa olevin potilaiden ja heikkokuntoisten vanhusten hoitotyötä tekevän henkilöstön osalta.

Toivoisin, että testeihin pääsy olisi vaivatonta ja testejä tehtäisiin enemmän. Ilman testausta ei voi tietää tartunnan saaneiden määrää. Pidän tärkeänä, että testien riittävyys suomalaisille varmistetaan. On äärettömän tärkeää suojata hoitohenkilöstöä altistumasta virukselle.

Rokotteen ja lääkkeiden kehittäminen tärkeää

Apteekissa 25 vuotta farmaseuttina toimineena pidän ehdottoman tärkeänä lääkkeen kehittämistä virukseen. Lääkettä tai rokotetta ei vielä ole. Tartuntataudeissa henkilö saa lääkkeensä maksutta. Kun koronavirukseen kehitellään lääke, tulisi sen olla maksuton sairastuneelle.

Miksi liikenneministeri on tyrmäämässä yksityisautoilua?

Liikenne- ja viestintäministeri Timo Harakan (sd.) kommentit olivat tyrmistyttäviä. Harakka kertoi mielipiteitään yksityisautoilusta luopumisesta äskettäin järjestetyssä liikenne -ja viestintäfoorumissa.
Ministeri Timo Harakan mukaan paremmat liikkumispalvelut houkuttelevat luopumaan omistusautosta tai kakkosautosta. Mitä tällä tarkoitetaan?

Onko ministeri lupaamassa rautateitä, ratikoita ja linja-autoliikennettä joka talon kulmille? Jos maaseudulla ei saisi olla kahta autoa, kuinka perheessä työmatkat hoituu, jos molemmat vanhemmat käy töissä kodin ulkopuolella? Eikö tunnu eriarvoistavalle, jos haja-asutusalueen ihmisten liikkumismahdollisuuksia rajoitetaan? Miksei kaupungissa asuva saisi omistaa autoa, kun julkisilla ei kaikkialle pääse?

Hallituksen syytä miettiä Suomen kilpailukykyä

Ministeri Harakka on Ilta-Sanomien (6.3.) mukaan tiivistänyt hallituksen tavoitteiksi omistusautoista luopumista kaupungeissa ja kakkosautoista luopumista maaseudulla.

Jo on hallituksella tavoitteet! Eikö hallituksen olisi aika miettiä Suomen kilpailukykyä, eikä yksityishenkilöiden autojen omistamista?

Hallitus ei ole alkutaipaleellansakaan tuntunut olevan autoilevien suomalaisten asialla. Polttoaineveron korotukset sen ankarasti osoittivat. Polttoaineverojen korotukset tuntuvat niin työmatkaliikenteessä kuin kuljetuskustannuksissa. Kuljetuskustannusten nousu tulee näkymään tuotteiden hinnan nousuna, joka koskettaa suomalaisia. Haluaako hallitus kaikki asumaan suurkaupunkeihin ilman autoa?

Polttoaineveron korotukset tulisi hallituksen perua välittömästi. Kuitenkaan halua veronkorotuksien perumiseen ei hallituksella tunnu olevan. Olisi parempi, jos hallitus alentaisi polttoaineveroja. Ja miettisi sitä, kuinka saataisiin ihmisiä muuttamaan maalle ja haja-asutusalueelle. Haja-asutusalueilla on asuntoja tarjolla. Samalla suurkaupunkien asuntopula voisi helpottua.

Autoilu on monelle suomalaiselle välttämätöntä. Etäisyydet ovat pitkiä, vaikka ministeri on väittänytkin Suomen olevan lyhyiden automatkojen maa.

Autoliikennettä tarvitaan henkilö- ja tavarakuljetuksien tekemiseen. Suomessa tarvitaan autoja liikkumiseen, elämiseen, työmatkoihin ja muuhun tarpeelliseen. Se ei ole hupilelu. Ilman autoja leipä ja muut elintarvikkeet eivät kulje kauppoihin.

Toivottavasti järki voittaa. Suomessa olisi tehtävä elämisen edellytykset helpommaksi, eikä suinkaan vaikeutettava niitä ideologisilla perusteilla. Toivon, että aloittaneessa valtakunnallisessa liikennejärjestelmäsuunnittelun ohjauksessa katsottaisiin järkevästi autoiluun liittyviä asioita.

On selvää, että autoja tarvitaan nyt ja tulevaisuudessa.

Koulukyydeissä on eroja

Eri kunnissa voi olla erilaisia perusteita saada tai jäädä ilman koulukyyditystä.  Tämä on johtanut siihen, että kaikki koululaiset eivät ole samanarvoisessa asemassa Suomessa. Olisi toivottavaa, että hallitus ottautuisi tähän asiaan tosissaan.

Laki velvoittaa kyydityksen järjestämisen tietyissä tapauksissa.  Mikäli koululaiset koulumatka perus- tai lisäopetukseen on enemmän kuin viisi kilometriä, järjestetään maksuton kuljetus. Oikeus maksuttomaan kuljetukseen on lain mukaan myös silloin, jos matka on esimerkiksi vaarallinen tai rasittava. Huomioitavia asioita ovat ikä ja muut olosuhteet.

Olen saanut palautteita useista kunnista.  Monet ovat ihmetelleet vaihteluita, joita voi olla eri kuntien välillä. Tämä tuntuu koskevan varsinkin tulkintaa siitä, mikä on vaarallinen koulutie.

On mielestäni erikoista, ettei tähän ole valtakunnallisia selkeitä ohjeita. Kaipaisin yhtenäisiä kriteereitä. Tein ministerille kirjallisen kysymyksen liittyen koulukyydityksiin. Kyselin, kuinka taataan tasapuolinen kohtelu turvallisen koulutien suhteen koululaisille eri kunnissa. 

Opetusministeri Li Andersson vastasi kysymykseeni. En ole täysin tyytyväinen ministerin vastaukseen. Ministeri kertoi, että koulumatkojen turvallisuus arvioidaan paikallisella tasolla. Ministeri piti tärkeänä, että turvallisuuden arvioimiseksi ja koulukuljetuksien yhdenvertaiseksi toteutumiseksi olisi kunniassa määritelty matkoihin ja kuljetuksiin liittyvät periaatteet ja toimintatavat. Ministerin vastauksessa ei kuitenkaan käy millään tavalla ilmi se, kuinka voitaisiin taata yhdenvertainen kohtelu eri paikkakuntien välillä. Ministeri ei myöskään vastauksessaan kertonut, että olisi tulossakaan valtakunnallista ohjeistusta.

Kriteerien yhdenmukaisuuden puute on mielestäni ongelma. Eriarvoinen kohtelu voi nousta esille myös eroperheiden tapauksissa. On lapsia, jotka ovat välillä äidin luona ja välillä isän luona.  Kuitenkaan koulukyyditys ei välttämättä järjesty molempien vanhempien luota. Se ei ole oikein lasta kohtaan.

Kyselytunnilla 13.2. tämän tärkeän asian eroperheiden osalta nosti esille kansanedustaja Ari Koponen (ps.). Tähän kysymykseen kerrottiin, että kunnan on mahdollista näin halutessaan jo nyt se järjestää. Mielestäni tässä on myös ikävä eriarvoisuuden tuntuma.

Toivon hallitukselta toimia koululaisten yhdenvertaisuuden edistämiseksi riippumatta paikkakunnasta.  Turvallinen ja vaaraton koulutie on koululaisten oikeus kaikkialla Suomessa.

Koululaiselle ja mummolle oman kylän porkkanoita -Lähiruoasta Suomen vahvuus

Maaseudun Tulevaisuus kirjoitti maatiloja uhkaavasta konkurssiaallosta (26.1.). Nyt on oikeasti aika herätä tähän vakavaan asiaan. Hätä on ymmärrettävä. Tuottajan toimeentulo on tärkeää. Hallituksen on samalla otettava tosissaan maamme huoltovarmuuden edistäminen ja kotimaisen, puhtaan ruoantuotannon turvaaminen.

Joskus ainakin yksi mahdollinen ratkaisun avain voi löytyä läheltä. Lähiruoka mahdollistaisi työpaikkojen säilymistä. Ruoka olisi kotimaista. Samalla oltaisiin suomalaisen ruoantuotannon puolella.

Julkinen puoli tarvitsee paljon ruokaa ja ruoan raaka-aineksia vuosittain, kuukausittain ja päivittäin. Julkinen puoli on varsin laaja kokonaisuus, kattaen valtion virastot ja toimistot, sekä kunnissa kouluja ja vanhainkoteja sekä monet muut instanssit. Julkisella puolella käytetään kuitenkin maassamme melko vähän lähiruokaa.

Mikä ihme tässä julkisen puolen Suomessa mättää, ettei hyödynnetä oman maamme antimia täysillä? Onko se pelkästään hinta vai onko se EU:n aiheuttamaa säännöstelyn tunnetta? Väitän, että EU on osaksi syyllinen. Tuntuu sille, että EU:ssa ei anneta mahdollisuuksia maakohtaiselle kansalliselle maataloudelle kovinkaan vahvasti.

Eräs vakava estäjä tuntuvat olevan kilpailutuksen säännökset. Pelkkä lähiruoka ei taida olla kilpailutuksen puitteissa hyväksyttävin selitys tehdä hankintoja. Mutta jotainhan on voitava tehdä.

Olisi aika selvittää, miten lainsäädäntöä tai muita vaatimuksia voitaisiin muuttaa sellaisiksi, että kotimaista lähiruokaa saataisiin lisättyä. On erikoista, että ulkomailta tuodaan julkiselle puolelle paljon ruoan raaka-aineita.

Mielestäni olisi pikaisesti selvitettävä mahdollisuudet, kuinka voitaisiin julkisen puolen hankinnoissa siirtyä kohti lisääntyvää lähiruokakulttuuria.

Entinen pääministeri Antti Rinne on julkisuudessa luvannut suosia lähiruokaa.

Esitin budjettikäsittelyssä, että olisi tehty selvitys, kuinka voidaan lisätä lähiruoan käyttöä julkisella puolella. Oppositiopuolueiden kaikki ehdotukset tosin tunnuttiin eduskunnan äänestyksissä tyrmäävän.

Eduskunnassa tein ministerille kirjallisen kysymyksen aiheeseen liittyen. Kysyin, mihin aitoihin toimiin hallitus aikoo ryhtyä selvittääkseen lähiruoan käyttämisen lisäämisen julkisella puolella. Odotan vastausta innolla.

 Pelkät vaalipuheet lähiruoan lisäämiseen eivät vaikuta. Todellisilla toimilla on vaikutusta. Meidän täytyy olla oman maamme puolella. On harmillista, jos lähiruoan lisääminen estyy EU:n ohjeistuksen takia. Mielestäni näin ei saisi olla.

 Lähiruoka voisi olla vahvuutemme. Olisi hienoa, jos koululaiset koulussa ja vanhuksemme vanhainkodissa voisivat syödä lähellä tuotettua ruokaa.

Onko kotitalousvähennys vain varakkaille?

Kotitalousvähennyksen veroedun heikentäminen tuntuu olevan hyvin heiveröisesti perusteltu. 

Tämä kotitalousvähennys nimenomaan on mahdollistanut kodin pieniä remontteja. Samoin tämä on auttanut hoito- tai hoivatyön teettämisessä kotiin.  Tähän voidaan lukea esimerkiksi vammaisten ja lasten hoitoa. Samoin pukeminen, syöttäminen ja peseminen mainitaan verohallinnon ohjeissa. Kuten myös kauppa-asioilla tai apteekissa käynnit.

Suosittelen tutustumaan verohallinnon ohjeisiin tarkemmin koti-talousvähennyksen osalta.  Vero.fi -sivuilla kerrotaan sanatarkasti merkittäviä ohjeistuksia: ”Jos vähennys ylittää valtion tuloveron määrän, ylittävä osa vähennetään kunnallisverosta, vakuutetun sairasvakuutuksen    sairaanhoitomaksusta ja kirkollisverosta näiden verojen suhteessa”. Eli kyseessä ei todellakaan ole vain hyvätuloisten etu, vaan se voidaan huomioida monella tapaa.

Toki olisi hyvä, jos hallitus muuttaisi kotitalousvähennyksen käyttöoikeuden jaettavaksi isommissa menoerissä usean vuoden ajalle. Näyttää  tämän hallituksen ajama linja kotitalous-vähennyksen osalta olevan toisenlainen. Valitettavasti tässäkin hallitus unohti Suomen työllisyyden parantamisen, paitsi lisäämällä omia avustajiensa määrää runsaasti.

Raha tekee kauppansa

Onko meillä itsetutkiskelun paikka Kuopion valtuustoryhmien puoluetuen suhteen, kysyi Ritva Hakulinen (sd.) (SS21.1.).


Perussuomalaiset halusivat siirtää puoluetukeen varatut 77 000 euroa mieluummin omaishoidon tukemiseen. Muille puolueille esityksemme ei kuitenkaan sopinut.


Ainoana puolueena perussuomalaisten valtuustoryhmä ei ole hakenut tätä tukea kertaakaan eikä hae tänäkään vuonna. Kuopion tiukassa rahatilanteessa emme näe poliittista rahallista tukemista tarpeelliseksi. Kuopiossa veroja korotettiin ja yt-neuvotteluja käytiin.


On varmasti aihetta itsetutkiskeluun asiassa. Hakulinen on perussuomalaisten linjalla. Suosittelen häntä ottamaan asian esille omassa valtuustoryhmässään.

Eduskunta ei myöntänyt rahaa lähiruokaselvitykseen

Jätin eduskunnassa talousarvioaloitteen, jossa esitettiin selvitystä valtion ja kuntien ruokapalveluiden siirtymisestä kotimaiseen ja lähiruokaan.

Eduskunta äänesti aloitteesta ja enemmistö (129 kansanedustajaa) oli sitä mieltä, ettei tällaisen selvityksen tekeminen ole tarpeellista. 39 kansanedustajaa äänesti aloitteen puolesta, sisältäen perussuomalaisten eduskuntaryhmän.

Lähiruuan reitti ruokapöytään on lyhyt ja sillä tuetaan alueen ruokaketjua ja paikallista ruokakulttuuria. Lähiruuan tuotanto luo työpaikkoja ja tuloja alueen asukkaille ja vahvistaa näin alueen taloutta. Valitsemalla lähiruokaa voidaan vaikuttaa alueen ympäristön tilaan ja huoltovarmuuteen. Suomessa raaka-aineita on mahdollista tuottaa turvallisesti, sillä maaperä on puhdas ja puhdasta vettä on käytettävissä runsaasti.

Minun mielestäni tulisi laatia selvitys, jossa selvitetään minkälaisia vaikutuksia olisi valtion ja kuntien ostopalveluna tuotettujen ruokapalveluiden siirtymisellä kokonaan kotimaiseen, pääsääntöisesti lähiruokaan.

Selvityksessä tarkasteltaisiin siirtymisen vaikutuksia ympäristöön, työllisyyteen sekä suoraan että välillisesti, haja-asutusalueiden elinvoimaan ja huoltovarmuuteen. Selvitettäisiin myös siirtymisen kustannusvaikutuksia edellä mainitut osa-alueet huomioon ottaen valtiolle ja kunnille, ja millä aikataululla siirtyminen olisi mahdollinen ja mitä lakimuutoksia se edellyttäisi.

Nolo päätös hallitukselta

Kotitalousvähennys on mahdollistanut monelle kodin remonttien teettämisen. Verotuksessa myönnetty vähennys on lisäksi edesauttanut esimerkiksi siivousavun kotona käyttämistä.  Vähennystä on ollut mahdollista saada myös hoitotyöstä kotiin.

Hallitus päätti heikentää tätä etuutta.  Tämä tuntuu jo heti vuoden 2020 alusta alkaen.  Päätös tuntuu ikävältä ja nololta. Päätöstä perusteltiin kuuleman mukaan jopa siten, että tämä etuus on pääasiassa koskenut vain hyvätuloisia. Asia on mielestäni päinvastoin. Nimenomaan tämä verovähennys on mahdollistanut monelle pienituloiselle remontoinnin tai esimerkiksi monelle pienituloiselle vanhukselle siivouspalvelun käyttämisen. Monet ovat tästä vähennyksestä hyötyneet. Samalla tämä verovähennys on parantanut työllisyyttä, koska sillä on ollut työllistävä vaikutus.

Aikaisemmin verovähennys oli 2 400 euroon asti ja nyt se on nykyhallituksen toimesta laskettu 2 250 euroon. Hallitus tekisi viisaasti, kun se palauttaisi tämän verovähennyksen.  Tuntuu sille, että hallituksella ei ole aikomustakaan tätä päätöstään järkevöittää.

Valitettavaa on, että veroasiossa hallitus näyttää astuvan tavallisen suomalaisen varpaille. Hallitus mm. korottaa polttoaineveroja, joka tuntuu kaikkien kukkarossa vaikuttaen muun muassa tuotteiden hintoihin ja matkakustannuksiin.

Toivoisin, että hallitus muuttaisi omaishoidontuen verottomaksi. Perussuomalaiset kannattavat verotonta omaishoidontukea, mutta hallituspuolueet eivät sitä vieläkään tee.

Verotuksen keinoin voidaan joko helpottaa tai hankaloittaa kansalaistemme elämää.  Mitä hallitus vielä keksiikään tavallisen kotitalouden maksettavaksi energiaverotuksen suhteen?

Omaishoidon oudot kummallisuudet

Omaishoito on asia, jota jokaisen tulisi arvostaa. Omaishoidontuen epäoikeudenmukaisuudet tulee korjata. Epäoikeudenmukaisuutta tuntuu esiintyvän rahojen käytön kohdentumisessa, verotuksessa ja tasapuolisuudessa.

On varsin kummallista, jos valtio osoittaa rahoja omaishoitoon, niin kunnat voivat käyttää niitä rahoja ihan muihin tarkoituksiin. Muutaman vuoden sisällä valtio laittoi yli 200 miljoonaa omaishoitoon. Ihmettelyni oli suuri, kun luin THL (Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen) kuntiin tehtyjen kyselyiden tuloksista. Kymmenet kunnat tai alueet ilmoittivat omaishoitoon tarkoitettuja lisämäärärahoja käytetyn muuhun tarkoitukseen kuin omaishoitoon.

Mielestäni tässä on suuri vinoutunut ongelma, jos kunta voi käyttää omaishoitoon annetut rahat muihin tarkoituksiin. Näin ei saisi olla! Tätähän voisi verrata tilanteeseen, jos minulle annettaisiin rahaa hakea ruokaa kaupasta, mutta ostaisinkin sieltä leluja ja makeisia, mutta kukaan ei minua nuhtelisi näin toimimisessa.

Mitä siis osalle omaishoidon rahoista tapahtui? Tiesikö jokainen kuntansa valtuutettu tästä? Äänestettiinkö kunnissa näistä asioista? Paljonko kohdennetuista miljoonista meni omaishoidon tarkoituksiin? Oletan, ettei kukaan tiedä tarkkaa vastausta. Kunnilla on toki suuri itsemääräämisoikeus, mutta rahan käytön vaikuttavuutta ja ohjautuvuutta täytyy pystyä seuraamaan.

Poliittisesti kuulostaa hienolta, kun valtio antaa rahaa hyvään tarkoitukseen. Kuitenkaan omaishoidon rahakeskustelu ei saa olla pelkkää poliitikkojen imagon kohotusta. Rahan tulee mennä perille oikeaan tarkoitukseen. Muutoin se ei vastaa tarkoitustaan.

Tein eduskunnassa asiasta kirjallisen kysymyksen. Ministeri Krista Kiuru kertoi hallituksen kehittävän omaishoitoa, muun muassa omaishoidontuen tunnuslukujen seurantaa. Vastauksessaan ministeri ei kuitenkaan tuntunut esittävän realistisia keinoja, kuinka rahojen meneminen aidosti osoitettuun kohteeseen varmistetaan.

Olen hyvin huolestunut, ettei maamme hallitus ole myöskään halukas korjaamaan verotuksellista epäkohtaa omaishoidossa. Perussuomalaiset kannattavat omaishoidontuen verovapautta. Se olisi mielestäni erittäin hyvä asia. Perussuomalaiset ovat pitäneet tätä tärkeää aihetta esillä.

Olisi aika myös korjata se vääryys, että omaishoidontuen suuruus voi vaihdella eri kunnissa eri puolilla Suomea. Myös omaishoidontuen saamisen kriteereissä on vaihtelua. Nämä ovat voineet aiheuttaa hämmennystä esimerkiksi kuntaliitostilanteissa.

Omaishoidontuessa on paljon kehitettävää. Kaipaisin koko Suomeen tasapuolisuutta, enkä kuntakohtaista ailahtelevuutta tuen määrän suuruuteen. Omaishoidontuen verottomuus olisi hyvä askel työn arvostuksen osoitukseen.

Olisiko aika pohtia, pitäisikö valtion periä kunnilta takaisin rahoja, joita ei käytettykään omaishoitoon, vaikka valtio rahan siihen tarkoitukseen osoitti?